Kuntajohtajallakin on oikeus hyvään johtamiseen

Kunnat ovat olleet viime vuodet melkoisessa myllerryksessä, jota korona on vain kiihdyttänyt. Väestön vanheneminen, väheneminen ja kuntatalous esimerkkeinä ovat jo tovin monimutkaistaneet kuntien toimintaa ja johtamista. Talouden sopeuttamistoimenpiteet kuumentavat tunteita politiikan puolella. Sosiaalinen ja perinteinen media tarttuvat ristiriitoihin hanakasti. Hyökkäyksissä on tunnistettavissa jopa maalittamisen piirteitä.

Tänä syksynä julkisuudessa on käyty runsaasti keskustelua kuntajohtajien asemasta. Erityisesti Lapista on saatu lukea uutisia kunnanjohtajien erottamisesta tai vähintään rakoilevasta luottamuksesta virkamiesjohdon ja luottamushenkilöiden välillä. Valitettavasti ilmiö ei rajaudu vain yhteen maakuntaan. Eikä kyse ole vain ”äijäkulttuurista” vaan laajemmasta ilmiöstä, jonka kohteeksi ovat joutuneet niin mies- kuin naiskunnanjohtajat.

Minulle on viime viikkoina soittanut yllättävän monia kuntajohtajia ja kertonut surullista viestiä kuntansa tilanteesta. Jokainen tapaus on erilainen ja ainutlaatuinen. Eikä syy ole aina vain luottamushenkilöissä. Myös meitä johtajia on erilaisia. On hyviä ja huonoja johtajia. Ja joskus sekä kunta että johtaja ovat erinomaisia, mutta eivät vain sovi yhteen.

Ristiriidoissa on perimmäiseksi kyse aina luottamuksesta. Luottamusta joko on tai ei ole. Kuntajohtajan roolia ja virkasuhdetta on haluttu viedä lähemmäs osakeyhtiön toimitusjohtajan roolia. Toimitusjohtajasopimuksen perusteella toimitusjohtajasopimus voidaan irtisanoa luottamuspulan perusteella ilman yksilöityjä perusteluja. Kuntalain mukainen johtajasopimus antaa mahdollisuuden sopia erosta, mutta ellei sopua synny, edetään irtisanomiseen.

Kuntaliiton tehtävänä on neuvoa kuntalain soveltamisessa. Näissä kiistatilanteissa neuvoa tarjotaan kunnanhallitukselle lainmukaisesta menettelystä mm. tilapäisen valiokunnan asettamisessa ja päätöksenteossa. Kuntaliitto ei voi neuvoa kunnanjohtajaa virkasuhdeasioissa. Ammattiliitot huolehtivat virkamiesten ja työntekijöiden edunvalvonnasta ja työsuojelusta. Kuntajohtajat ovat näissä tilanteissa varsin yksin. Suomen Kuntajohtajat ry:n jäsenillä on oikeusturvavakuutus, josta voidaan korvata virkasuhteen puolustamisesta aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja.

Olennaista olisi kuitenkin pystyä toimimaan silloin, kun luottamusta ei vielä ole kokonaan menetetty. Silloin kun on mahdollista jatkaa vielä yhdessä.

Kuntayhteisön johtaminen on monimutkaista, itse asiassa huomattavasti monimutkaisempaa kuin yrityksen. Kunnan johtamiseen kohdistuu hyvin erilaisia odotuksia. Painetta luovat kunnan jäsenet ja asukasasiakkaat, henkilöstö, päätöksentekijät, valtion toimijat ja ennen kaikkea hallinnon julkisuus. Kuntajohtajalta edellytetään äärimmäisen suurta tilanneherkkyyttä ja tunneälyä; esimerkiksi millaisia muutoksia ja millaisella rytmillä voidaan toteuttaa.

Kuntajohtajan esimies on kunnanhallitus. Kunnanhallituksen jäseniä ei valita esimiestaitojen perusteella. Eikä työnantajaroolia välttämättä edes aina sisäistetä. Se tulee usein ilmi varsin repivistä kunnan virkamiehiä ja työntekijöitä arvostelevista puheenvuoroista. Äärimmillään luottamuspula voi johtaa kiusaamiseen ja maalittamiseen, johon media mielellään osallistuu. Sosiaalinen media on täynnä virkamiehiin (ja poliitikkoihin) kohdistuvaa vihapuhetta.

Kuntavaalit tarjoavat monella tavalla mahdollisuuden uuteen alkuun. Uusia luottamushenkilöitä valitaan ja vanhatkin saavat uutta koulutusta. Kuntaliitto ja FCG valmistelevat parhaillaan uusien luottamushenkilöiden koulutusta. Lupaan, että koulutusten suunnittelussa otetaan entistä paremmin huomioon luottamushenkilöiden asema esimiehinä ja työnantajan edustajina. Saman aikaisesti tiivistämme yhteistyötä Suomen Kuntajohtajat ry:n kanssa, jotta kuntajohtajat saisivat varhaisemmin ja paremmin tukea vaativaan työhönsä. Kuntajohtajallakin on oikeus hyvään johtamiseen.