Kunnat ovat lukiokoulutuksen ja sen rahoituksen selkäranka

Lukiokoulutuksen kustannustiedot vuodelta 2019 ovat valmistuneet. On siis hyvä syy tarkastella lukiokoulutuksen rahoitustilannetta uusimpien tietojen pohjalta. Olen aiemmin kirjoittanut eri näkökulmista mm. vuosien 2016 ja 2018 rahoitustilanteesta.

Lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmän perusidea on, että kunnat ja valtio rahoittavat lukiokoulutuksen yhteisvastuullisesti rahoitusjärjestelmän sisällä. Tämä periaate ei kuitenkaan enää toteudu käytännössä, kun valtio on vuosikausia leikannut - ja leikkaa edelleen - rahoitusjärjestelmässä olevaa rahoitusta.

Opetushallitus uutisoi 16.10.2020, että lukiokoulutuksen kokonaiskustannukset nousivat 3,2 prosenttia vuonna 2019 edelliseen vuoteen verrattuna. Nousu oli luonnollinen, koska sekä opiskelijamäärä että velvoitteet kasvoivat. Hämmentävää sen sijaan oli, että valtion rahoitus lukiokoulutukseen pieneni sekä määrällisesti että suhteellisesti.

Kunnat rahoittavat yli kolme neljäsosaa lukiokoulutuksesta

Lukiokoulutuksen nettokustannukset vuonna 2019 olivat 746 miljoonaa euroa. Tästä valtio rahoitti enää 171 miljoonaa euroa eli alle 23 prosenttia. Kaikki kunnat rahoittivat yhteisvastuullisesti 429 miljoonaa euroa eli 78,24 €/asukas. Tästä muodostui lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmässä vuonna 2019 ollut 600 miljoonan euron rahoitus.

Lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmä ei kata enää läheskään kaikkia koulutuksen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia, jotka yhteiskunta on asettanut lukiokoulutuksen järjestäjille. Vuonna 2019 kunnat rahoittivat vapaaehtoisesti lakisääteisen, asukaskohtaisen 429 miljoonan euron lisäksi puuttuvan 146 miljoonan euron rahoitusosuuden. Kunnat rahoittavatkin jo yli 77 prosenttia lukiokoulutuksesta.

Kun valtio on leikannut 2010-luvulla omaa rahoitustaan lukiokoulutukseen, on syntynyt tilanne, jossa valtio samanaikaisesti lisää velvoitteita lukiokoulutuksen järjestäjille ja vetäytyy itse lukiokoulutuksen rahoitusvastuustaan. Tämä on lievästi sanottuna erikoista.

Lukiokoulutus ilman valtion rahoitusta jo 28 kunnassa

Valtion rahoitusleikkausten vuoksi jo 28 kuntaa järjesti lukiokoulutuksen vuonna 2019 kokonaan kunnan omalla rahoituksella. Toisin sanoen kunnan saama rahoitus lukion rahoitusjärjestelmästä on pienempi kuin kunnan asukaskohtainen rahoitusosuus rahoitusjärjestelmään. Tilanne on ajautunut kestämättömäksi.

Esimerkiksi Heinolan kaupunki sai 1.059.000 euroa rahoitusta lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmästä, mutta maksoi siihen 1.497.000 euroa. Näin ollen Heinola rahoitti sekä kokonaan oman lukionsa kustannukset että maksoi vielä nettona yli 400.000 euroa lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmään.

Kunnat, jotka rahoittavat lukiokoulutuksensa kokonaisuudessaan itse, ovat aivan tavallisia kuntia ja kaupunkeja. Osassa näistä tilanteeseen on luonnollinen selitys. Keskeisesti on kuitenkin kyse siitä, että valtion tekemät leikkaukset lukiokoulutuksen rahoitukseen ovat siirtäneet suuren joukon lukiokoulutusta järjestäviä kuntia järjestelmän nettomaksajiksi.

Kuntien selkäranka ei kestä loputtomiin

Valtion rahoitusleikkaukset näkyvät jo kahdella tasolla. Ensinnäkin lukiokoulutuksen rahoitus on erkaantunut kokonaisuudessaan kauas todellisista kustannuksista - vuonna 2019 erotus oli jo 146 miljoonaa euroa. Toiseksi valtion rahoitusleikkaukset ovat murtaneet lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmän legitimaatiota.

Kunnat ansaitsevat suuren kiitoksen koulutusmyönteisyydestään ja vastuullisuudestaan. Ne ovat olleet valmiita järjestämään ja rahoittamaan lukiokoulutusta, vaikka valtio on yksipuolisesti livennyt omasta rahoitusvastuustaan. Kunnat ja muut koulutuksen järjestäjät ovat lukiokoulutuksen selkäranka, joka on vielä toistaiseksi kestänyt.

On korkea aika palauttaa lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmä vastaamaan todellisia kustannuksia. Valtion on myös syytä rehellisesti arvioida, jatkaako se velvoitteiden lisäämistä koulutuksen järjestäjille ilman riittävää rahoitusta. Lisäksi on vihdoin syytä arvioida lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmän toimivuus ja kehittämistarpeet.