Kunnat ovat kehittäneet opiskeluhuoltoa voimakkaasti - panostukset opiskeluhuoltoon ovat kasvaneet kolmessa vuodessa yli 30 miljoonalla eurolla

Opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelujen ympärillä käydään monenlaista keskustelua. On esimerkiksi väitetty kuntien suhtautuvan välinpitämättömästi koulupsykologipalvelujen kehittämiseen ja jättävän noudattamatta lakia, koska lain rikkomisesta ei seuraisi kunnille sanktioita. Tällainen väite on erikoinen, sillä mikään kunta ei toiminnassaan tavoittele lain rikkomista. Kunnalle ei ole sellaisesta toiminnasta mitään hyötyä.

Opiskeluhuoltolaki tuli voimaan 1.8.2014. Lakiin säädettiin muun muassa määräajat kuraattori- ja psykologipalveluihin pääsylle, mikä käytännössä tarkoitti satojen uusien työntekijöiden rekrytointitarvetta kunnissa. 

Kuntaliitto selvitti tuolloin lain toimeenpanon edellytyksiä kohdennetulla kyselyllä eri kokoisiin kuntiin ja kuntayhtymiin. Vastanneiden kuntien ja kuntayhtymien alueella oli 2,4 miljoonaa asukasta. Kunnat ennakoivat ongelmia erityisesti tarvittavien koulupsykologien rekrytoinnissa, koska heitä on työmarkkinoilla vähän saatavilla. KT Kuntatyönantajien työvoimatiedustelun mukaan kunnissa oli tuolloin 6 prosentin työvoimavaje psykologeissa, mikä tarkoitti 100 psykologia. Kunnat siis lähtivät opiskeluhuoltolain toimeenpanoon heikoin edellytyksin, mitä tuli työvoiman saatavuuteen.

Opiskeluhuoltoa on kunnissa kuitenkin kehitetty ja siihen on panostettu viime vuosina. Vuonna 2017 kuntien kustannukset opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalveluissa olivat 76 miljoonaa euroa. Kuntien vuoden 2019 ennakkotietojen mukaan kuntien koulukuraattori- ja psykologipalveluiden kustannukset olivat nousseet 108 miljoonaan euroon. Hallinnollisesti menot jakautuivat siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon puolella menoista oli noin 60 prosenttia ja opetustoimen puolella noin 40 prosenttia. Kunnat ovat siis lisänneet panostuksiaan opiskeluhuoltoon kolmessa vuodessa yli 30 miljoonalla eurolla. Tämä kertoo siitä, että kunnissa opiskeluhuollon kehittämiseen suhtaudutaan vakavasti.

Keskusteluissa kuntien kanssa on ilmennyt, että avoimena oleviin koulupsykologin tehtäviin ei aina ole ollut hakijoita. Samanaikaisesti yksityiset palveluntuottajat ovat markkinoineet aktiivisesti kunnille koulupsykologipalveluitaan ja monet pienet kunnat ovat niitä erittäin kalliilla hinnalla myös hankkineet, kun avoimena olevat tehtävät ovat jääneet täyttämättä.

Kuraattori- ja psykologipalvelut voidaan järjestää kunnissa ja kuntayhtymissä monella tavalla, joko osana perusterveydenhuollon psykologipalveluja tai osana opetustoimen opiskeluhuollon palveluja. Laissa ei ole säädetty siitä, että koulupsykologien hallinnollinen kotipesä pitäisi olla opetustoimessa. Nykytilanteessa menoista yli puolet kohdentuu edelleen sosiaali- ja terveystoimen hallinnonalalle.

Opiskeluhuollon palvelut ovat tärkeitä kunnille ja kuntalaisille.  Näistä palveluista esitetään erilaisia väitteitä ja monenlaista puhetta on ilmassa. Tästä syystä olisi tarpeen perusteellisesti selvittää, mikä näiden palvelujen tilanne kuntakentällä oikeasti on, mitkä ovat pulmat ja mitä kehittämisehdotuksia kunnalla on tilanteen parantamiseksi. Tässä työssä Kuntaliittokin on mielellään mukana.