Koronatestin toteuttamiseen julkisessa terveydenhuollossa kaivataan tarkempaa ohjeistusta

Kausi-influenssakausi häämöttää muutaman kuukauden päässä ja kunnissa toivotaan, että keväällä vallinnut ilmapiiri ja pragmatismi testaukseen ohjaamisesta kantaisi myös koronapandemian mahdollisen toisen aallon yli. Samalla kunnissa kaivataan jo ripeitä vastauksia käytännön kysymyksiin.

Koronatestaus on ollut maaliskuusta lähtien tapetilla. Tällöin painotus oli, että kiireellinen hoito on tarjottava kotipaikasta riippumatta kaikille. Leukani meinasi pudota, kun kuulin maaliskuisen illan Kymmenen uutisissa, kuinka mainostelevisio markkinoi erään terveyspalveluyrityksen testauspalveluja (”hinta noin 200 euroa”). Siis uutisissa! Virallisesti tällä toki pyrittiin ”helpottamaan julkisen terveydenhuollon kuormitusta”, vaikka testauskapasiteetti oli käytännössä täysin alikäytössä.

Toinen terveyspalveluyritys ilmoitti maaliskuussa hankkivansa puuttuvaa analytiikkapalvelua Kauko-Idästä. Todellisuudessa tätä (ohitus)kaistaa tarjottiin yksityisen sairauskuluvakuutuksen ottaneille asiakkaille, jotka toivoivat tulevansa testatuiksi matalammalla kynnyksellä eri maiden valtiojohdon tapaan. Huhtikuussa pragmatismi oli edelleen valloillaan, kun Suomi sitoutui valtioneuvoston johdolla niin kutsuttuun hybridistrategiaan eli ”testaa, jäljitä, eristä ja hoida” -strategiaan, jolla tautitilanne pääministeri Marinin mukaan pidetään hallinnassa.

Elokuussa testaaminen on jälleen ajankohtainen teema, kun sosiaali- ja terveysministeriö on valtiovarainministeriön siunauksella päättänyt tehostaa testitulosten saamista. Viime viikolla julkaistussa tiedotteessa korostettiin muun muassa sitä, että ”ulkomailta palaavat (…) altistumista epäilevät ohjataan matalalla kynnyksellä testeihin” ja että ”selvitetään mahdollisuuksia laajentaa testauksia oireettomiin”. Tiedote lupaili myös ohjeistusta kunnille kiireellisen hoidon (asiakas)maksuttomuuden osalta.

Julkisen terveydenhuollon järjestämisvastuun näkökulmasta koronatestausta koskevaa ohjeistusta onkin syytä pikaisesti täsmentää siltä osin, mitä testaamisella tässä yhteydessä tarkoitetaan, ketä kaikkia se koskee (ovatko esim. Suomesta ulkomaille pyrkivät testin tarvitsijat sen piirissä) ja miten ja miltä osin testaamisesta aiheutuvat kustannukset tullaan valtiovallan toimesta kunnille korvaamaan. Itselleni on myös epäselvää mistä ja kenen toimesta linjausta tukeva testaamis- ja analytiikkapalvelu on tarkoitus kunnille pikaisella aikataululla hankkia ja ohjeistaa.