Hypetyksestä huomio osallistuvan budjetoinnin resursseihin

Osallistuvasta budjetoinnista on tullut viime aikoina mantra, jota ilman on lähes mahdotonta puhua osallistumisen kehittämisestä. Tämä jo pitkään kansainvälistä suosiota kerännyt osallistumisen malli on noussut vauhdilla osallistumisen trendimenetelmäksi Suomessa. Sen ympärille syntynyt ’hype’ on saanut kuntapäättäjät kiinnostumaan menetelmästä, ja ympäri Suomen erikokoiset kunnat ovat ilmaisseet poliittista tahtotilaa osallistuvan budjetoinnin toteuttamiseen.

Periaatteen tasolla osallistuvan budjetoinnin kannattaminen vaikuttaa ehdottoman järkevältä: kehitetään paikallisdemokratian toimintaa antamalla kuntalaisille valtaa vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.  Se on menetelmä, joka takaa kansalaisten todelliset vaikuttamismahdollisuudet.

Tutkimusten mukaan (esim. Röcke 2014; Sintomer et al. 2008) osallistuvan budjetoinnin vahvuudeksi on tunnistettu nimenomaan kansalaisten ja hallinnon välisen vuorovaikutuksen parantuminen, palvelujen tuottamisen läpinäkyvyys ja tehostuminen sekä paikallisyhteisöjen voimauttaminen ja sitouttaminen asuinalueiden asioiden hoitoon. Käytännössä osallistuvan budjetoinnin toteuttaminen ei kuitenkaan ole täysin suoraviivaista ja ongelmatonta.

Kutsuimme tammikuussa osallistuvan budjetoinnin parissa työskenteleviä tai sen käyttöönottoa suunnittelevia kuntia Tampereen yliopistolle keskustelemaan osallistuvan budjetoinnin järjestämisen käytännön kysymyksistä. Olimme jo ennalta paikantaneet ensiarvoisen tärkeäksi kysymykseksi osallistuvan budjetoinnin resursoinnin, mihin saimme vahvistusta 15 eri kunnan toimijoiden keskusteluista.

Käytännön työn tasolla mahdollisuudet osallistuvan budjetoinnin toteuttamiseen kunnissa vaihtelevat. Kunnat ovat hyvin erilaisissa ja eriytyvissä taloudellisissa tilanteissa. Osallistuvan budjetoinnin suunnittelu ja toteuttaminen vaativat niiltä erilaisia resursseja. Jotta osallistuva budjetointi voidaan toteuttaa, siihen tarvitaan luonnollisesti taloudellisia resursseja. Sen lisäksi on tarvetta työntekijöille, joilla on osaamista osallistuvan budjetoinnin järjestämiseen. Aina tarvitaan myös erilaisia viestinnällisiä, teknologisia ja tilaresursseja.

Tällä hetkellä osallistuvaa budjetointia tehdään kunnissa paljolti oman työn ohella ja siihen tarkoitetut varat irrotetaan toimialojen budjeteista samalla kun kunnat painivat suurten säästöpaineiden ja erityisesti sote-toimialan budjettiylitysten kanssa. Kuntien eriytyminen näkyy myös kuntien välisenä osallistumismahdollisuuksien eriytymisenä: minkälaisiin osallistumismahdollisuuksiin eri kunnissa on varaa?

Resursseja osallistuvaan budjetointiin vaaditaan paitsi organisaatioilta myös osallistujilta. Esimerkiksi omien ideoiden muokkaaminen esityskelpoiseen muotoon, niiden julkaiseminen tai ehdotusten äänestäminen vaativat kuntalaisilta erilaisia taitoja ja resursseja. Tämä herättää kysymyksen siitä, miten eri kokoisissa kunnissa mahdollistetaan tasavertaiset osallistumisen mahdollisuudet eri osallistujaryhmille? Samalla tavoin kuin hyvinvointipalvelujen tarjonnassa kuntien väliset suuret erot uhkaavat kuntalaisten perusoikeuksien toteutumista, myös osallistumismahdollisuuksien suhteen on riskinä, että ne eriytyvät tai ovat jo eriytyneet kuntien erilaisten resurssien vuoksi.

Osallistuvan budjetoinnin toteuttamisessa keskeistä on hypetyksen sijaan, pysähtyä ja huolella miettiä, miksi, mitä ja miten osallisuutta omassa kunnassa toteutetaan. Miksi juuri osallistuvaa budjetointia halutaan toteuttaa? Minkälaisia tavoitteita sille asetetaan ja mitä sillä halutaan saada aikaan? Mikä on oman kunnan tapa toteuttaa osallistuvaa budjetointia? Miten se toteutetaan kestävällä tavalla meidän kunnassamme? Onko osallistuva budjetointi paras vaihtoehto kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien tukemiseen?

Usein osallistuvan budjetoinnin yhteydessä viitataan tiettyihin kotimaisiin tai ulkomaisiin kaupunkeihin, joista kunnat ottavat mallia paikallisiin toteutuksiinsa. Osallistuvan budjetoinnin osalta on hyvä muistaa, ettei olemassa ole yhtä ja oikeaa toteutustapaa. Toteutuksen tulisi olla tavoitteiltaan, resursoinneiltaan ja keinoiltaan linjassa. Heikosti paikalliseen kontekstiin sorvattu ja resursoitu osbu saattaa pikemmin kääntyä myönteistä ideaansa vastaan. Siten se voi myös lisätä kuntalaisten tyytymättömyyttä ja epäluottamusta kunnan hallintoa kohtaan sekä luoda kohtuutonta työpainetta osallistuvaa budjetointia toteuttaville kuntien työntekijöille.

Olemme käynnistämässä osallistuvan budjetoinnin resursoinnista tutkimushanketta, jossa teemme mielellämme yhteistyötä kuntien kanssa. Tutkimuksestamme kiinnostuneet kunnat voivat olla meihin suoraan yhteydessä.

Pauliina Lehtonen on Tampereen yliopiston tutkijatohtori, joka on ollut mukana kehittämässä osallistuvaa budjetointia Tampereella OmaTesoma-hankkeessa. Tällä hetkellä Pauliina tutkii osallistuvaa budjetointia demokraattisena innovaationa Suomessa, Puolassa ja Iso-Britanniassa. https://www.tuni.fi/fi/pauliina-lehtonen

Anni Jäntti on Tampereen yliopiston tutkijatohtori, joka on mukana kehittämässä osallistuvaa budjetointia Oulun kaupungissa. Tällä hetkellä Anni johtaa Helsingin kaupungin johtamisjärjestelmän uudistamista arvioivaa tutkimushanketta. Annin tutkimusintresseihin kuuluvat mm. kuntalaisosallistuminen, kunnan rooli ja merkitys, hallinnonuudistaminen ja paikallinen itsehallinto. https://www.tuni.fi/fi/anni-jantti

Lotta-Maria Sinervo on yliopistonlehtori ja EmPaci:n vastuullinen johtaja Tampereen yliopistossa. EmPaci on EU:n Interreg-rahoitteinen Itämeren kuuden maan osallistuvan budjetoinnin tutkimus- ja kehittämishanke.  Lotta-Maria tutkii osallisuutta ja osallistuvaa budjetointia kuntien ja kaupunkien talouden johtamisessa ja taloudellisen kestävyyden näkökulmasta.

Kaisa Kurkela on väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Kaisa on mukana EmPaci-kehittämishankkeessa ja Helsingin kaupungin johtamisjärjestelmän arviointihankkeessa. Hänen tekeillä oleva väitöskirjatutkimuksensa paneutuu kuntien institutionaaliseen avautumiseen suhteessa sen asukkaisiin ja siihen, miten osallistuminen vakiintuu osaksi kunnan toimintaa.