Eriytyneet todellisuudet vai kohtaamisten kaupunki?

Koronakriisi on tuonut kaupunkinaapurustojen sosiaalisen eriytymisen näkyviin uudella tavalla Suomessa ja maailmalla. Vaikka virus aluksi levisi ennen muuta työ- ja lomamatkailijoiden mukana, tartuntatilastoissa alkoivat nopeasti korostua sosiaalisesti hauraammat naapurustot.

Samalla alueellinen huono-osaisuuden kasautuminen on näkynyt myös esimerkiksi toimeentulotuen tarpeen nousun ja kevään etäkoulun aikana tavoittamattomiin jääneiden nuorten osuuden korostuessa samoilla alueilla.

Kriisi on omalta osaltaan alleviivannut jo pitkään puhuttanutta kaupunkinaapurustojen eriytymiseen liittyvää huolta. Tilastojen valossa naapurustojen erot ovatkin suurimmilla kaupunkiseuduilla hätkähdyttäviä. Esimerkiksi Helsingin osa-alueiden väliset tulo- ja koulutustasoerot olivat jo ennen koronakriisiä vähintään yhtä suuret kuin koko maan kuntien väliset erot samoilla mittareilla. Vuositulojen ero pieni- ja suurituloisimman naapuruston välillä oli kaupungissa kahdeksankertainen. Tamperella havaittiin puolestaan tuoreessa selvityksessä yli kymmenkertainen ero pienituloisten lapsiperheiden osuuksissa alueiden ääripäiden välillä (4 % - 50 %).

Suomalaiset periferiat – syrjään jäävät seudut – on perinteisesti paikannettu maantieteellisesti etäisille Itä- ja Pohjois-Suomen alueille. Kaupunkisegregaatio on nostanut näiden rinnalle kansalliselle kentälle uuden periferian: syrjään jäävät kaupunkinaapurustot. Vaikka matka kaupunkien vauraimmilta alueilta sosiaalisesti hauraimpiin naapurustoihin voi ajallisesti kestää alle puoli tuntia, sosiaalinen etäisyys koulutuksen ja tulotason osalta on yhtä pitkä kuin matka koko maan laidalta toiselle.

Segregaation monet ulottuvuudet

Puhuessamme kaupunkisegregaatiosta tarkoitamme yleensä nimenomaan asuinalueiden välillä kasvavia sosiaalisia ja etnisiä eroja. Nämä asumisen ja asuntomarkkinoiden mekanismeihin jäsentyvät alueiden sosiaaliset railot ovat yksi keskeisimpiä kaupunkien eriytymisen tapoja. Segregaatiotutkijat ovat kuitenkin viime vuosina alkaneet kiinnittää huomiota eriytymisen tunkeutumiseen eri elämänalueille.

Se, missä ihminen asuu ja nukkuu yönsä, ei vielä tuota kokonaisvaltaista kuvaa erojen vaikutuksista kaupunkiin ja yhteiskuntaan. Esimerkiksi tutkijat Maarten van Ham ja Tiit Tammaru ovat kirjoittaneet työpaikkojen, harrastusten ja kaupungissa liikkumisen segregaatiosta. Näin asuinalueiden rinnalle nousee instituutioiden ja sosiaalisen elämän näkökulma. Nämä eriytymisen ulottuvuudet voivat tuottaa uusia kerroksia siihen, miten kaupunkilaisten elämänpiirit erkaantuvat toisistaan.

Euroopan kaupungeissa näkyykin viitteitä siitä, että samalla kun huono- ja hyväosaisuuden eri elementit kasautuvat aiempaa selvemmin tiettyihin naapurustoihin, myös muut elämän osa-alueet eriytyvät. Ihmiset tapaavat itsensä kaltaisia ihmisiä kouluissa, työssä ja vapaa-ajalla.

Eriytyneiden kaupunkien riskit

Segregaatioprosessien moniulotteinen tarkastelu tekee näkyväksi sen, miten moninaisten mekanismien kautta segregaatio vaikuttaa yhteiskuntaan. Eriytymisen noidankehissä yhteiskunnalliset erot voivat myös kasvaa segregaation ulottuvuuksien ruokkiessa toinen toisiaan.

Useiden segregaation ulottuvuuksien taustalla ovat asuinalueiden erot. Esimerkiksi viime aikoina huomiota herättäneet peruskoulujen eriytyvät oppimistulokset kytkeytyvät voimakkaasti kouluja ympäröivien asuinalueiden segregaatioon. Suurimmissakin kaupungeissa pääosa koulujen oppilaista tulee kouluihin niiden lähialueilta, ja kouluvalinnat muualle kaupunkiin usein vain voimistavat oppilaiden valikoitumista.

Syntyneet erot koulujen oppilaiden perhetaustoista puolestaan heijastuvat oppimisympäristön ja oppimistulosten eroihin koulujen välillä.  Moniulotteiset noidankehät syntyvät, kun koulujen osaamis- ja maine-erot voivat vaikuttaa lapsiperheiden muuttopäätöksiin eriyttäen alueita edelleen, ja kouluissa syntyneet sosiaaliset verkostot vaikuttavat nuorten myöhempiin mahdollisuuksiin varsinaisten oppimistulosten rinnalle. Verkostojen merkitys korostuu myös aikuisten työllisyydessä ja hyvinvoinnissa.

Kysymys koulusegregaatiosta on esimerkki siitä, miten merkittäviin kansallisiin ilmiöihin segregaation ulottuvuudet kaupungeissa kiinnittyvät. Viimeisimmässä PISA-tutkimuksissa erot peruskoulujen tuloksiltaan heikoimman ja parhaan kymmenyksen välillä vastasivat jo kolmen kouluvuoden osaamiseroa, ja erot korostuvat nimenomaan kaupunkien sisällä. Aikuisten arjessa esimerkiksi työpaikkojen ja harrastusten segregaatio voi puolestaan vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisiksi sosiaaliset verkostot ja käsitykset meistä ja muista muodostuvat.

Kohtaamisten kaupunkiin

Eriytymisen moniulotteinen luonne korostaa yli hallinnonrajojen ulottuvia ratkaisuja. Huono-osaisuutta ei voida torjua ymmärtämättä sen alueellistumia, ja esimerkiksi koulusegregaation näkökulmasta kaavoitus ja asuntopolitiikka ovat keskeisiä koulutuksellisen tasa-arvon välineitä.

Katseen laajentaminen naapurustojen sosiaalisesta segregaatiosta muihin eroja jäsentäviin ja tuottaviin eriytymisen ulottuvuuksiin auttaa meitä löytämään myös uusia tapoja tukea osallisuutta ja kaupunkilaisten mahdollisuuksia. Esimerkiksi OECD nostaa raportissaan Divided Cities (2018) keskeisiksi toimenpiteiksi saavutettavuuden ja laadukkaan julkisen liikenteen varmistamisen kaikkialla kaupungissa, sekä koulutuksen ja koulutuspalveluiden paikallisen kehittämisen.

Samalla korostuu naapurustojen luonne muunakin kuin asumisen näyttämöinä. Naapurustot ovat monessa tilanteessa ihmisten keskeisin käyttöliittymä yhteiskuntaan. Jos palveluita pystytään toteuttamaan monialaisena yhteistyönä naapurustoissa lähellä ihmisiä, voidaan sekä kannatella yhteisöjä että tavoittaa myös ne asukkaat, joiden elämänpiiri on muita paikallisempi. Tuoreen opinnäytetutkimuksemme mukaan arjen paikallisuus korostuu erityisesti hauraammilla alueilla ja hauraammissa väestöryhmissä. 

Tutkimus auttaa meitä kohdentamaan toimenpiteitä tilanteisiin, joissa eroja on mahdollista ylittää ja kohtaamisia tukea. Segregaation haitallisin ydin ovat eriytyvät todellisuudet, joissa syrjään jäävien ihmisten ja naapurustojen tulevaisuuden horisontit kapeutuvat. Kansallinen tulevaisuus rakentuu paikallisesti, moninaisen osallisuuden kautta. Filosofi Michael J. Sandelin sanoin:

“Demokratia ei edellytä täydellistä tasa-arvoa, mutta se edellyttää jaettua elämänpiiriä. Merkityksellistä on se, että erilaisista taustoista ja sosiaalisista asemista tulevat ihmiset törmäävät toisiinsa, ja kohtaavat toisensa, tavallisessa arjessa.”

(Michael J. Sandel: What Money Can't Buy, 2012, käännös VB)

Lisälukemistoa ja lähteitä:

Bernelius, V. (2013). Eriytyvät kaupunkikoulut. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-272-530-1

van Ham, M. & Tammaru, T. (2016) New perspectives on ethnic segregation over time and space. A domains approach, Urban Geography, 37:7, 953-962, DOI: 10.1080/02723638.2016.1142152

van Ham M, Tammaru T (2016) Pieni- ja suurituloiset asuvat aiempaa eriytyneemmin eurooppalaisissa pääkaupungeissa. URMI Politiikkapaperi 2016:1. http://urmi.fi/wp-content/uploads/2016/11/URMI_policy_brief.pdf

Hynynen, K. (2020) Raportti Tampereen kaupunkiseudun asuinalueiden eriytymiskehityksestä ja toimenpidesuositukset. Tampereen seudun kuntayhtymän julkaisuja. https://tampereenseutu.fi/wp-content/uploads/2020/12/s-164-Raportti-Tampereen-kaupunkiseudun-asuinalueiden-eriytymiskehityksesta.pdf

OECD (2018), Divided Cities: Understanding Intra-urban Inequalities, OECD Publishing, Paris, https://doi.org/10.1787/9789264300385-en.

Saikkonen P, Hannikainen K, Kauppinen T, Rasinkangas J, Vaalavuo M (2018) Sosiaalinen kestävyys: asuminen, segregaatio ja tuloerot kolmella kaupunkiseudulla. Raportti 2/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.julkari.fi/handle/10024/136125

Vilkama, K. & Bernelius, V. (2019). Pikkulapsiperheiden muuttoliike muovaa koulujen oppilaspohjaa Helsingissä. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/pikkulapsiperheiden-muuttoliike-mu…

FT, dosentti Venla Bernelius työskentelee apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. Hänen kaupunkimaantieteellinen tutkimuksensa käsittelee kaupunkien eriytymisen dynamiikkaa, koulutusta ja muuttoliikettä. Bernelius on tehnyt laajaa yhteistyötä myös kuntien ja valtion kanssa, muun muassa koulujen alueellisten tukijärjestelmien kehittämisessä.