Etsimme ratkaisuja koulusegregaatioon

Järjestimme viime viikolla yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön, ympäristöministeriön ja Helsingin kaupungin kanssa seminaarin koulusegregaatiosta ja sen ratkaisuista. 

Osaamiserot suomalaisten peruskoulujen ja yksittäisten oppilaiden välillä ovat kasvussa. Erot koulujen välillä ovat suurimmat pääkaupunkiseudulla, mutta muu maa kuroo eroa kiinni. Seminaarin keskustelu keskittyi pitkälti suurten kaupunkien ongelmiin. Koulusegregaatio haastaa yhdenvertaisuuden periaatteen. Onko kaikilla samanlaiset mahdollisuudet oppimiseen, jos koulujen eriytymiskehitys edelleen voimistuu? Kasvukeskusten ulkopuolella kysymys asettuu toisin: kyse on koulutuksen saatavuuden yhdenvertaisuudesta, korosti erityisasiantuntijamme Mari Sjöström. 

Professori Sonja Kosunen Itä-Suomen yliopistosta kuvasi, että eriarvoisuus ilmenee koulutuksessa neljällä tavalla: Alueiden segregaatio kuvaa sitä, miten hyvä- ja huono-osaiset ihmiset eriytyvät omille asuinalueilleen. Koulusegregaatio on koulujen välistä eriytymistä sosioekonomisesti ja/tai oppimistuloksiltaan. Koulujen sisäinen segregaatio on sitä, että opetusryhmät saman koulut sisällä eroavat toisistaan. Opettajasegregaatio tarkoittaa opettajakunnan alueellista eriytymistä. 

Koulusegregaatio kulkee käsi kädessä alueiden eriytymisen kanssa. THL:n johtavan tutkija Timo Kauppisen mukaan esimerkiksi Helsingin seutu alkaa olla vahvan alueellisen segregaation alue. 

Tutkijatohtori Heidi Huilla Itä-Suomen yliopistosta avasi, että nuorten elämä eriytyy koulun lisäksi kodin ja asumisen, vapaa-ajan ja tulevaisuuden toiveiden osa-alueilla. Tarton yliopiston professori Tiit Tammaru puhui segregaation noidankehästä, jossa kouluissa, työmarkkinoilla ja asuinalueilla tapahtuva eriytyminen ruokkivat toisiaan. 

Kuntaliiton kehittämispäällikkö Irmeli Myllymäki avasi seminaarin tärkeällä huomiolla: Koulu tavoittaa jokaisen lapsen viitenä päivänä viikossa. Tutkijatohtori Heidi Huilla jatkoi ajatusta: “Koulu kiinnittää nuoret alueeseen ja yhteisöön. Monilla ei ole muuta kosketuspintaa alueeseen kuin koulu.” Koulun ja opettajien rooli segregaation torjumisessa on siis keskeinen. 

“Segregaatio ei kosketa vain yksittäisiä naapurustoja ja kouluja, vaan se merkitsee eriytyvien kuplien syntymistä koko kuntaan ja koko yhteiskuntaan. Segregaatio vaikuttaa demokratian edellytyksiin. On vaikea ajatella tärkeämpää paikkaa torjua segregaatiota kuin koulu”, opetusministeri Anders Adlercreutz painotti puheenvuorossaan. 

Taustalla poliittisia valintoja ja valinnanvapauden epätasa-arvoisuutta 

Seminaarissa kuultiin pysäyttäviä varoittavia esimerkkejä Ruotsista, jossa koulusegregaatio on Suomea pidemmällä. Sveriges Kommuner och Regioner -järjestön asiantuntija Ulrika Pudas nimesi ruotsalaiselle koulusegregaatiolle kaksi juurisyytä: ruotsissa perhe saa vapaasti valita lapsensa koulun, ja Ruotsin valtio on aikanaan vetäytynyt aktiivisesta asuntopolitiikasta. 

Segregaation etenemisessä avainasemassa ovat hyväosaiset perheet. THL:n Timo Kauppisen mukaan Helsingissä erityisesti parempituloiset suomalaistaustaiset lapsiperheet ottavat oppilaaksiottoalueet huomioon asuinaluetta valitessaan. Joitakin alueita ja kouluja ikään kuin väistetään. Myös etnistä segregaatiota vahvistavat nimenomaan suomalaistaustaisten asuinaluevalinnat. 

Koulusegregaatiosta ei voikaan puhua puhumatta maahanmuutosta. Ulrika Pudas korosti kuitenkin, että segregaatio ei aiheudu pelkästään etnisyydestä vaan ennen kaikkea sosioekonomisesta asemasta ja asumisen eriytymisestä. Paneelikeskustelussa Vantaan Lehtikuusen koulun rehtori Elina Kuosmanen muistutti, että maahanmuuttajissa on paljon korkeasti koulutettua väkeä, jotka ovat joutuneet aloittamaan Suomessa nollasta. 

Espoon kasvun ja oppimisen toimialajohtaja Harri Rinta-aho kertoi, että yli 30 prosenttia espoolaisista peruskoululaisista on vieraskielisiä ja että yli puolella Suomessa syntyneistävieraskielisistä toisen luokan oppilaista on puutteita lukutaidossa. Suomen kielen opetukseen pitää panostaa vahvasti nykyistä enemmän. 

Professori Sonja Kosunen esitteli, miten segregaatiota esiintyy myös koulujen sisällä. Kouluissa, joissa on painotettuja luokkia tai A2-kielen opetusta, painotus- ja kieliluokilla on parempiosaisia oppilaita kuin koulun muilla luokilla. Harri Rinta-aho kertoi, että espoolaisista yläkoululaisista neljännes on valinnut koulunsa painotetun opetuksen tai vieraan kielen mukaan. “Hiukan yleistäen tämä helpoiten oppiva neljännes puuttuu muista luokista yläkouluissa ja näistä luokista muodostuu haastavampia.” 

Ratkaisuja on jo tarjolla, vaihtoehtoja on monia

Painotettua opetusta ja harvinaisempia kieliä käytetään myös segregaation ehkäisyyn. Magneettikouluksi kutsutaan tilastollisesti tarkastellen huono-osaisella alueella sijaitsevaa koulua, jossa tarjotaan painotettua opetusta tai hyvä kattaus kieltenopetusta. Ajatus on, että kouluun hakeutuu muilta kaupungin alueilta lapsia ja tällä tavoin monipuolistetaan oppilaaksiottoa. Tiedetään kuitenkin, että ilman erittäin voimakkaita koulun toimia painotetun opetuksen lasten ja muiden oppilaiden polut eivät useinkaan kohtaa. 

Opettajan rooli oppilaiden yhdenvertaisuuden vahvistamisessa on keskeinen. Yksi koulusegregaation huolestuttavista osatekijöistä on opettajasegregaatio. Heikompiosaisten alueiden kouluihin on vaikeampaa saada päteviä opettajia. Haastavien koulujen riittämättömät resurssit ja työolot ajavat opettajia “helpompiin” kouluihin. Lehtikuusen koulussa Vantaalla opettajia houkutellaan töihin muun muassa työparityöskentelyllä. 

Toisaalta on hyvä huomata, että tilastollisesti tarkastellen huono-osaisten alueiden koulut ovat usein erittäin toimivia ja edistyksellisiä kouluja. Niiden opettajat ovat rautaisia ammattilaisia, jotka eivät hätkähdä mitään. Näissä kouluissa on kehitetty työntekoa tavoilla, joita hyväosaisten alueiden kouluissa ei ole tarvinnut miettiäkään. 

Koulusegregaation ehkäisemiseksi tarvitaan samaan aikaan rakenne- ja yksilötason ratkaisuja. Professori Sonja Kosunen jakoi segregaation ratkaisut kahteen ryhmään: Segregaatiota voidaan purkaa puuttumalla sen juurisyihin sosiaali- ja asuntopoliittisin keinoin. Lisäksi segregaation seurauksia voidaan lieventää esimerkiksi panostamalla erityisesti heikompiosaisten alueiden kouluihin. 

THL:n Timo Kauppinen korosti, että yksittäisiin huono-osaisiin alueihin liittyvät projektit eivät riitä. On tarpeen kehittää kokonaisvaltaisemmin seutuja. 

Tarvepohjainen resurssien jako korostui useissa puheenvuoroissa. Tällä hallituskaudella onkin vakiinnutettu koulujen ja päiväkotien tasa-arvorahoitus, jolla voidaan palkata lisää henkilökuntaa kouluihin. 

Lue myös tuoreet blogimme: 

Mitä koulusegregaatio on ja mistä se johtuu? 

Etsitään yhdessä ratkaisuja koulusegregaatioon