ILMAVA-valmennus: Porvoossa investointien ilmastovaikutukset arvioidaan budjetoinnissa

”Halusimme edistää kaupungin ilmasto-ohjelman toimeenpanoa mahdollisimman käytännönläheisesti”, sanoo Porvoon kaupungin rahoitusjohtaja Henrik Rainio.

Kuntien ja kaupunkien ilmastobudjetoinnilla päästövähennyksiä edistävät toimenpiteet voidaan kytkeä osaksi konkreettista taloussuunnittelua. Ilmastobudjetin toteutumista seurataan vuosittain tilinpäätöksessä. Käytännön tasolla budjetointi parantaa ilmastotyöhön läpinäkyvyyttä kunnan taloudenpidossa sekä auttaa kohdentamaan resursseja kaikkein kustannustehokkaimpiin toimenpiteisiin.

Ilmastobudjetointi otettiin ensimmäisen kerran mukaan Porvoon talousarvion suunnitteluun vuonna 2020. Kaupungin rahoitusjohtaja Henrik Rainion mukaan toimeen tarttumiseen vaikutti edellisvuonna tehty kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma. Sen toteuttaminen kytkeytyy Porvoon kaupunkistrategian yhteen kärkeen, ilmastotyön edelläkävijyyteen vuoteen 2030 mennessä. Käytännön tasolla ilmasto-ohjelman keskeisiä tavoitteita ovat hiilineutraaliuden saavuttaminen, asukkaiden kestävien elämäntapojen tukeminen sekä kiertotalouden edistäminen.

Porvoossa ilmastotyön budjetoinnissa haluttiin keskittyä alkuvaiheessa erityisesti investointien arviointiin. Hyviä käytäntöjä asian toteuttamiseksi haettiin sekä Tampereelta että kaupunkitasoista ilmastobudjetointia ensimmäisenä maailmassa toteuttaneesta Oslosta. Rainion mukaan asian valmistelussa ei haluttu lähteä kopioimaan mitään valmista mallia, vaan tavoitteena oli löytää juuri omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin sopivimmat toimintatavat.

Ensimmäisellä toteutuskerralla investointien ilmastovaikutusten arvioinnin toteutti käytännössä kaupungin oma kestävän kehityksen asiantuntija. ”Käytännössä hän omalla tietotaidollaan perkasi kaupungin seitsenvuotisen investointilistan keskeisten hankkeiden ilmastovaikutukset”, sanoo Rainio. ILMAVA-hankkeessa asian systematisointia kehitettiin yhdessä eteenpäin FCG:n konsulttien kanssa. Lopputuloksena oli investointien arviointikehikko, jossa jokainen investointi läpivalaistaan yhtenäisten näkökulmien ja kriteerien avulla.

Toimivien mallien löytäminen vaatii tasapainoilua ja aikaa

Porvoossa on tehty viime aikoina hartiavoimin töitä ilmastotyötä edistävien hankintakriteerien kehittämiseksi. Rainion kokemus on, että korkeiden tavoitteiden ja hankintatoiminnan realiteettien välissä toimiminen vaatii välillä melkoista tasapainoilua. Hankintalain vaatimusten ohella huomioon täytyy ottaa myös se, että etenkin haasteellisimpien hankkeiden vaatimusten täyttämiseen kykenevien toteuttajien määrä on lopulta suhteellisen rajallinen. Siksi kriteerien määrittelyssä tarvitaan riittävä annos konkreettisuutta ja realistisuutta. ”Me haluamme olla ilmastotyössä ihan siinä muutoksen kärjessä. Mutta jos siitä mennään vähänkin yli, niin kohta me ei saada enää mistään tarjouksia investointihankkeisiin”, muistuttaa Rainio.

Kuntien ilmastotyön talousvaikutusten laskennan tueksi tarvittaisiin Rainion mielestä kipeästi nykyistä enemmän standardoituja vakiointikaavoja ja malleja. ”Varmasti tähän suuntaan vähitellen mennäänkin, mutta se vie aikaa. Kirjanpitoa on harjoitettu vähintään satoja vuosia ja tätä ilmastolaskentaa jollain tasolla korkeintaan joitakin kymmeniä vuosia”, pohtii Rainio. Hän toivoo myös, että valtiovalta ottaisi nykyistä aktiivisemman roolin kuntien ilmastotyöhön liittyvien laskentamallien kehittämisessä. Muuten asian kehittäminen jää helposti liian paljon yksittäisten kuntien aktiivisuuden varaan. Ongelmallista on myös se, että nykytilanteessa kuntien ilmastotyötä koskevat laskentatavat eriytyvät ja samalla myös kuntien välisestä vertailusta tulee hyvin hankalaa.

Kuntien ilmastobudjetoinnin yhdeksi käytännön haasteeksi Rainio nostaa suunniteltujen investointien vertailukohtien ja vaihtoehtojen hahmottamisen. Esimerkiksi rakennushankkeissa olisi tärkeää kyetä määrittelemään, millaisiin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin suunniteltua investointia verrataan. Toisinaan arvioitavien vaihtoehtojen joukossa voi olla myös hankkeen jättäminen kokonaan toteuttamatta. Näiden laskennallisten haasteiden vaikeuskerroin nousee yleensä sitä korkeammalle, mitä isommasta ja moniulotteisemmasta hankkeesta on kysymys. Esimerkiksi alustavan suunnittelun vaiheessa oleva massiivinen Itärata-hanke vaikuttaisi toteutuessaan hyvin moniulotteisesti sekä Porvoon että kymmenien muidenkin kuntien kehityskuvaan, myös ilmastotyön näkökulmasta.

Ilmastotyön konkretia on löydettävä arkisen tekemisen tasolta

Ilmastotyön tehostaminen koko kaupunkiorganisaation tasolla on Rainion mielestä pitkälti käytännönläheinen oppimisprosessi. ”Uusien toimintamallien löytäminen ja sisäistäminen arkipäiväisessä tekemisessä on kaikkein keskeisin asia”, toteaa Rainio. Toisaalta hän tiedostaa hyvin, että totuttujen käytäntöjen muuttaminen ei ole aina helppoa arkisten työkiireiden ja kilpailevien näkökulmien ristipaineissa. ”Kun on tehnyt jotain asiaa tietyllä tavalla parikymmentä vuotta, niin ei siitä poisoppiminen ole välttämättä kenellekään ihan helppoa,” muistuttaa Rainio.

Myös toimialojen välisen yhteistyön tiivistäminen ilmastotyössä on tärkeää. Porvoossa asiaan kiinnitetty huomiota jo vuonna 2010, jolloin kaupunkiorganisaatioon perustettiin eri toimialoilta koottu ilmastonmuutostyöryhmä. Ensi vuonna Porvoossa aiotaan edistää ilmastonäkökulmien tuomista yhä lähemmäs toimialojen arkea erikseen nimettävien vastuuhenkilöiden välityksellä. ”Näiden ilmastovastaavien kautta pyritään edelleen vahvistamaan koordinaatiota ja ajatustenvaihtoa toimialojen välillä”, sanoo Rainio. Hänpitää myös tärkeänä, että kaupunki toimisi koko ajan enemmän moottorina myös koko lähiyhteisön ilmastotyön edistämisessä. ”Toki sitä työtä on jo tehtykin, mutta vielä voidaan mennä vahvemmin siihen suuntaan,” arvioi Rainio.

Vastuiden selkeyttämisestä lisää tehoa ilmastotyöhön

Suomessa monet kunnat ja kaupungit ovat edenneet ilmastotyössään varsin pitkälle täysin omaehtoisesti ilman valtiovallan patistelua. Rainio pitää kuntien osoittamaa aktiivisuutta pelkästään hyvänä asiana. Toisaalta hän kuitenkin kaipaa ilmastotyön organisointiin enemmän työnjaollista selkeyttä, kun asiaa tarkastellaan laajemmin koko yhteiskunnan tasolla. Monitasohallinta toimisi tehokkaammin, jos kaikki toimijatasot tietäisivät tarkasti oman roolinsa yhteisen tavoitteen saavuttamisessa.

Rainion mukaan sote-uudistuksen yhteydessä käyty rajanveto perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä tarjoaa vertailukohdan ilmastotyön vastuunjaon kehittämiselle hallinnon eri tasoilla. ”Olisi hyvä, jos ilmastoasioiden hoitamisessa päästäisiin edes vähän samaan suuntaan. ”Määriteltäisiin, että nämä asiat ovat kunnan vastuulla ja tästä alkaa valtion vastuu. Se selkeyttäisi kuntien ilmastopoliittista roolia paljon”, linjaa Rainio.

Hänen mielestään valtionhallinto voisi ottaa isompaa roolia kuntien ilmastotyön kehittämisessä ja yhdensuuntaistamisessa muutenkin. ”Kansallisen hankintastrategian laatiminen oli tässä suhteessa askel oikeaan suuntaan. Siinä koordinoitiin hyvin tärkeää yhteistä teemaa asettamatta kunnille kuitenkaan liian tiukkoja sitovia velvoitteita”, kehuu Rainio.

Porvoon alustaviin kokemuksiin ilmastobudjetoinnista Rainio vaikuttaa tyytyväiseltä. Askeleet ilmastotyön strategisista tavoitteista kohti käytännönläheistä tekemistä ovat olleet ilmiselvästi oikeansuuntaisia.  Tulevina vuosina Porvoossa aiotaan keskittyä hiomaan käytäntöjä, joilla ilmastotyö ja järkevä taloudenpito tukisivat toisiaan mahdollisimman saumattomasti. Tämä on Rainion mukaan välttämätöntä, koska kuntatalouden rajallisia resursseja ei kannata tuhlata kestämättömiin ratkaisuihin. ”Ilmastobudjetoinnissa on lopulta kyse yksinkertaisesti siitä, miten eurolla saadaan maksimoitua ilmastohyödyt", tiivistää Rainio.