Miksi ja miten kunnat hankkivat maata? Lue kysymyksiä ja vastauksia maan vapaaehtoisesta hankinnasta ja lunastamisesta

Miksi kunnat hankkivat maata?

Kunnat tarvitsevat maata riittävän asuntotuotannon ja yritysten toimintaedellytysten turvaamiseksi, liikenneväylien rakentamiseen ja yhdyskuntarakenteen kehittämiseen. Maanhankinta perustuu lähes yksinomaan vapaaehtoiseen kaupantekoon.

Kuntia aktivoidaan hankkimaan yhdyskuntarakentamiseen tarvittavat alueet vapaaehtoisin kaupoin ja hyvissä ajoin, viimeistään ennen asemakaavoitusta. Kuntien on tarkoituksenmukaista hankkia myös vaihtomaata, joka on tärkeä väline tuettaessa maanviljelyn harjoittamista. Lunastaminen on aina viimeinen ratkaisu turvata kunnan raakamaantarve yhdyskuntarakentamiseen.

Kunnat lunastavat maata vain poikkeustilanteissa. Tällöin on yleensä kyse siitä, että luovutuksen ehdoista, esimerkiksi kauppahinnasta, ei ole päästy sopimukseen.

Millainen lainsäädäntö ohjaa maanhankintaa?

Kuntien maapolitiikasta ja sen keinoista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL). Kunnan maapolitiikka sisältää maanhankintaan ja kaavojen toteuttamiseen liittyvät tavoitteet ja toimet, joilla luodaan edellytykset yhdyskuntien kehittämiselle. Kunnan on huolehdittava alueiden käytön suunnittelusta, rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta sekä maapolitiikasta.

Kunnat hankkivat maata ensisijaisesti vapaaehtoisesti. Ympäristöministeriö voi myöntää kunnalle luvan maan lunastamiseen, jos laissa säädetyt perusteet täyttyvät. Alueen lunastamiselle tulee olla yleinen tarve, jolloin sitä tarvitaan yhdyskuntarakentamiseen tai muutoin kunnan suunnitelmalliseen kehittämiseen.

Ympäristöministeriö voi myöntää luvan lunastaa maakuntakaavaan otetun alueen tai supistaa sen käyttöoikeutta, jos tämä on tarpeellista maakuntakaavan toteuttamiseksi valtion, seudun, kuntayhtymän tai kunnan väestön yhteisen edun nimissä.

Ympäristöministeriö voi lisäksi myöntää kunnalle luvan lunastaa alueen, joka on yleiskaavassa osoitettu liikenneväyläksi, asuntorakentamiseen tai siihen liittyvään yhdyskuntarakentamiseen ja jota tarvitaan kunnan suunnitelmalliseen yhdyskuntakehitykseen. Myös alue, joka on tarkoitettu kunnan tai kuntayhtymän laitokselle, voidaan lunastaa.  Asuntorakentamiseen tai siihen liittyvään yhdyskuntarakentamiseen lunastettavaan alueeseen voi sisältyä virkistys- ja suojelualuetta.

Ympäristöministeriö voi myöntääkunnalle luvan lunastaa rakennuskorttelin tai asemakaavaan sisältyvän muun alueen, jos sen lunastaminen on kaavan toteuttamisen kannalta perusteltua ja yleinen tarve sitä vaatii.

Miten lunastusprosessi etenee?

Lunastusmenettely on kaksivaiheinen. Ensin kunta tekee ympäristöministeriölle hakemuksen maan lunastamisesta. Ympäristöministeriö arvioi, täyttääkö haettu kohde maankäyttö- ja rakennuslaissa määritetyt edellytykset lunastukselle. Jos edellytykset täyttyvät, kunta voi saada luvan alueen lunastamiseen.



Toisessa vaiheessa Maanmittauslaitoksen määräämä toimitusinsinööri kutsuu puolueettoman tahon määrittelemään maanomistajalle alueesta maksettavan korvauksen sekä päättämään muista lunastuksen toimeenpanoon liittyvistä kysymyksistä kuten alueen rajauksesta.

Miten maksettava korvaus määräytyy?

Kunta maksaa kohteesta käyvän hinnan mukaisen täyden korvauksen. Korvausta määritettäessä huomioidaan yleisen hintatason kohoamisesta syntynyt kiinteistön arvonnousu sekä arvonnousu, joka johtuu muista syistä kuin siitä kaavoituksesta, jonka toteuttamiseksi lunastus toimeenpannaan.

 

Korvausta määritettäessä ei siis huomioida arvonnousua, joka johtuu kaavan laatimis- tai muuttamispäätöksestä, kun lunastus liittyy asemakaavoitettavaan alueeseen. Kuitenkin, maan arvonnousu jätetään huomioimatta enintään 7 vuotta lunastuksen vireillepanoa edeltäneestä päivästä lähtien. 

Kuinka paljon lunastuslupia haetaan? Kuinka nopeasti ne käsitellään?

Ympäristöministeriöön on tullut maankäyttö- rakennuslain voimassa olon aikana, eli 1.1.2000 lähtien ja 1.5.2019 mennessä, 78hakemusta. Määrä on noin neljä hakemusta vuodessa, mutta vuosien välillä on suurta vaihtelua. Lunastuslupahakemusten käsittelyssä ministeriössä on kestänyt keskimäärin reilun vuoden.