Kuntakaavasimulaatio osoittaa: yleiskaava tarpeen myös tulevaisuudessa

Yhtä kuntakaavaa testaavan kuntakaavasimulaation tulokset on julkaistu. Kuntaliiton, ympäristöministeriön ja kuntien yhteisesti toteuttamassa hankkeessa simuloitiin niin kutsuttua yhden kuntakaavan mallia erilaisiin maankäytön suunnittelun tilanteisiin viidessä eri kunnassa. Simulaatio osoitti, ettei yhden kuntakaavan malli riitä kaikille.

Simulaatiossa testatun mallin mukaan kuntien yleiskaavat ja asemakaavat yhdistettäisiin yhdeksi kuntakaavaksi, jossa voitaisiin osoittaa maankäyttöä ja rakentamista yleisellä tasolla ohjaavia kehittämisperiaatteita sekä toteutusta ohjaavia kuntakaavamääräyksiä. Mallin testaamisen lisäksi hankkeessa pohdittiin, millä muulla tavoin kuntien kaavoitusta voitaisiin sujuvoittaa.

Yhden kuntakaavan malli heikentäisi jatkuvuutta ja ennakoitavuutta

Yhden kuntakaavan mallin suurimpana ongelmana pidettiin yleispiirteisen suunnittelun aseman heikentymistä suunnittelujärjestelmässä. Kuntakaavan kehittämisperiaatteita ei pidetty riittävän vahvana välineenä yhdyskuntarakenteen pitkäjänteiseen ohjaukseen. Erityisesti tiivisti rakennetuilla tai rakennettavilla alueilla tarvitaan edelleen yleiskaavoitusta. Nykytilanteessa yleiskaava antaa selkärangan asemakaavalle. Simulaation myötä koettiin, että päätöksenteko voi hankaloitua, jos isoista asioista ei ole sovittu eikä niihin ole sitouduttu pitkäjänteisesti yleiskaavatasolla. Kuntatalouden - kaavan toteuttamiseen ja ylläpitoon liittyvien investointien ja käyttömenojen - ennakointi vaikeutuu, jos mahdollisuus suunnitelmalliseen ohjelmointiin heikkenee. Tämä vaikuttaisi myös yksityisten toimijoiden mahdollisuuksiin ennakoida omien hankkeidensa toteutettavuutta ja aikataulua.

Yhden kuntakaavan malli voisi toimia alueilla, joilla rakentamisen paine on vähäinen

Simulaatiossa tunnistettiin myös yhden kuntakaavan malliin liittyviä mahdollisuuksia, kuten se, että strategiset ja yksityiskohtaiset asiat voitaisi käsitellä samassa prosessissa. Tämän arvioitiin toisaalta myös vaikeuttavan suunnittelun ymmärrettävyyttä, mikäli osalliset ja päätöksentekijät eivät hahmota millaisista asioista kulloinkin päätetään. Lopputulemana pidettiin kuitenkin, että yhden kuntakaavan malli voisi olla käyttökelpoinen väline haja-asutusalueilla ja muilla alueilla, joissa rakentamisen ja maankäytön muutosten määrä on vähäinen tai muutokset tapahtuvat hitaasti. Yhden kuntakaavan malli voisi tuoda joustavuutta myös sellaisiin tilanteisiin, jossa suunnittelun tarve kohdistuu vain selkeästi rajattaviin asioihin, eikä kaikkia suunnittelukysymyksiä tarvitse avata.

Lääkkeeksi digitalisaatio, kaavahierarkian pehmentäminen ja valituksista koituvan viiveen vähentäminen

Hankkeessa mukana olleet kunnat olivat yhtä mieltä siitä, että digitalisaatio, kehittyvät työvälineet ja parantuva tiedonhallinta tulee joka tapauksessa vaikuttamaan ratkaisevalla tavalla kuntien kaavoitukseen ja mahdollisuuksiin sujuvoittaa prosesseja suunnittelutyössä, vuorovaikutuksessa ja vaikutusten arvioinnissa. Eri kaavatasojen tehtäviä tulisi selkeyttää ja päällekkäisyyksien välttämiseksi määritellä selvästi, mitä eri tasoilla ratkaistaan. Yleiskaavan ja asemakaavan välistä hierarkkista kynnystä voisi madaltaa sallimalla tietyissä tilanteissa yleis- ja asemakaavaprosessien yhdistäminen sekä ”alhaalta ylöspäin” lähtevien muutosten sujuva, mutta hallittu toteuttaminen laajentamalla mahdollisuutta laatia asemakaava yleiskaavasta poiketen. Olisi myös hyvä selvittää, voitaisiinko eri kaavatasoihin kohdistuvat, samaa asiaa koskevat valitusprosessit yhdistää muutoksenhausta johtuvan viiveen vähentämiseksi. Käytännön toiminta edellyttää lisäksi, että kaavoitusta ja toteuttamista koskevat säännökset ovat jatkossakin toimiva kokonaisuus.

Lue lisää maankäyttö- ja rakennuslainuudistuksesta täältä.