Väestömuutokset lukiokoulutuksen järjestämisen haasteena

Tilastokeskuksen 30.9.2019 julkaisema alueellinen ja kuntakohtainen väestöennuste on saanut runsaasti julkisuutta. Syystäkin, sillä väestökehityksellä on suuria vaikutuksia moniin asioihin, ei vähiten palvelujen mitoittamiseen. Vaikka Suomen väestökehitys on noussut vasta viime vuosina valtakunnalliseen keskusteluun, paikallisesti ja alueellisesti kehitys on ollut nähtävissä jo useita vuosia.

Lukiokoulutuksen kannalta väestömuutoksen tarkastelu on hyvin ajankohtainen kahdesta syystä. Ensinnäkin lukiokoulutuksen maantieteellinen saavutettavuus on tällä hetkellä vielä hyvä ja tärkeää olisi huolehtia siitä, että se säilyy jatkossakin seutukunnallisesti hyvänä. Toiseksi oppilaitokset ja koulutuksen järjestäjät käynnistävät parhaillaan lukion opetussuunnitelmatyötä. Koska uusissa, syksyllä 2021 käyttöön otettavissa opetussuunnitelmissa voidaan nykyistä paremmin ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet, on väestökehitys syytä ottaa huomioon opetussuunnitelmia laadittaessa. Usein se edellyttää seudullista yhteistyötä.

Lasten ja nuorten määrä laskee   

Vaikka 16-vuotiaiden ikäluokka kasvaa valtakunnallisesti seuraavien vuosien aikana, tärkeintä koulutuksen järjestäjien palveluverkon kannalta ovat paikalliset ja alueelliset muutokset. Tilastokeskuksen 30.9.2019 julkistaman väestöennusteen mukaan perusopetuksen päättävien ikäluokkien koko muuttuu voimakkaasti. Joko lukio- tai ammatillisessa koulutuksessa aloittavien määrät pienenevät 65 seutukunnassa ja kasvavat vain kahdella manner-Suomen seudulla seuraavan 16 vuoden aikana.

Alueellisesti 16-18 -vuotiaiden ikäluokka pienenee Tilastokeskuksen ennusteen mukaan enimmillään 46 prosenttia. 39 prosentissa seutukunnista lasku on yli 30 prosenttia. Nuorten ikäluokkien muutokset luovat entistä suurempia paineita kiinnittää huomiota koulutuksen saavutettavuuteen. Sama kysymys koskee sekä lukio- että ammatillista koulutusta.

Pienten lukioiden määrä ja osuus on kasvanut

Lukiokoulutuksen maantieteellinen saavutettavuus on toistaiseksi säilynyt hyvänä. Vaikka 2000-luvulla oppilaitosten määrä lukiokoulutuksessa on vähentynyt sadalla, on muutos tapahtunut pääasiassa siten, että suuremmat kunnat ovat yhdistäneet oppilaitoksiaan. Näin ollen lukiokoulutus on säilynyt kunnan alueella.

Oppilaitosten keskimääräinen koko on opiskelijamäärän keskiarvolla mitattuna pysynyt koko 2000-luvun hyvin tasaisena. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sekä suurten että etenkin pienten oppilaitosten osuudet ovat kasvaneet. Tällä hetkellä keskiarvolla mitattu lukion keskikoko on 270 opiskelijaa.

Oppilaitosrakenteen muutosta kuvaa keskiarvoa paremmin mediaani. Mediaani kuvaa oppilaitosta, jota sekä pienempiä että suurempia on puolet. Mediaaniluku on laskenut kaikkiaan 51 opiskelijalla. Kun vuonna 2000 lukiokoulutuksen oppilaitoskoon mediaani oli 228 opiskelijaa, on mediaani tällä hetkellä 177 opiskelijaa. Lukiokoulutuksen oppilaitoksista on siis puolet sellaisia, joissa on vähemmän kuin 177 opiskelijaa.

Kuvassa 3 on tarkasteltu 16-18 -vuotiaiden ikäluokkaa Tilastokeskuksen ennusteen mukaisesti ja laskettu ikäluokasta se osuus, joka on kolmen viimeisen vuoden aikana hakenut ensisijaisesti lukiokoulutukseen. Näin kartta näyttää ennusteen mukaisen arvion lukio-opiskelijoiden määrästä vuonna 2035 seutukunnittain.

Seutukunnat on luokiteltu kartalla havainnollisuuden vuoksi neljään eri ryhmään. 16 seutukuntaa on ennusteen mukaan sellaisia, joiden alueella tulee olemaan vähemmän lukiolaisia kuin tämän hetken mediaanioppilaitoksessa. Vähimmillään kolmen ikäluokan yhteismäärä seutukunnalla on ennusteen mukaan 11. Näillä seuduilla on hyvä pohtia, miten huolehditaan lukiokoulutuksen saatavuudesta ja saavutettavuudesta seudun nuorille.

Näiden 16 seudun lisäksi 15 seutukuntaa on ennusteen mukaan sellaisia, joissa tulee olemaan vähemmän lukiolaisia kuin keskiarvo-oppilaitoksessa. Myös näissä seutukunnissa tarve varmistaa laadukkaan koulutuksen saavutettavuus on keskeinen.

Ikäluokkakehitys ei koske vain lukiokoulutusta - se aiheuttaa paineita myös muissa koulutusmuodoissa. Koulutuksen saavutettavuudesta erilaistuvilla alueilla huolehdittaessa on usein viisasta tarkastella alueen koulutustarjontaa kokonaisuutena. Tällöin keskustelussa on lisäksi hyvä olla mukana myös ainakin perusopetus, ammatillinen koulutus, vapaa sivistystyö ja taiteen perusopetus.

Koulutusta on jatkossa syytä katsoa entistä enemmän palveluna kuin oppilaitoksina. Nuorten ikäluokkien pienenemiseen liittyvät haasteet on mahdollista ratkaista. Huomio tulee suunnata paikallisesti ja seudullisesti siihen, mitkä toimenpiteet ja yhteistyömuodot jatkossa turvaavat lukiokoulutuksen saavutettavuuden ainakin seutukunnan nuorille. Tätä yhteistä pohdintaa ja toisilta oppimista tullaan tukemaan mm. Kuntaliiton Koulutus palveluna -projektissa.