Oppivelvollisuuden pidennys ei ratkaise ongelmia

Valtion koulutukseen 2010-luvulla tekemät rahoitusleikkaukset ovat nousseet viime aikoina toistuvasti esille. Vaikuttaa siltä, että puolueet ovat havahtuneet kahden viime vaalikauden aikana tehtyjen leikkausten aiheuttamiin seurauksiin.

On kuitenkin ristiriitaista, että päähuomio ei ole kohdistunut leikkausten aiheuttamien ongelmien korjaamiseen tai ehkäisyyn. Juurisyihin puuttumisen asemasta päähuomio näyttääkin kohdistuvan ongelmien jälkihoitoon.

On esimerkiksi ehdotettu oppivelvollisuuden ulottamista toiselle asteelle lukio- ja ammatilliseen koulutukseen. Peruskoulun tapaan kaikille pakollinen ja maksuton toinen aste on kuitenkin kallis ratkaisu, joka ei ratkaise keskeisiä ongelmia. Koska hyviä tarpeita on aina enemmän kuin resursseja, tulee niukat verovarat kohdentaa tehokkaasti.

Tilastokeskuksen tilastojen mukaan 10 % perusopetuksen päättäneistä ei vuonna 2000 jatkanut samana vuonna tutkintotavoitteista opiskelua. Vuonna 2017 osuus oli 5,7 % (3 298 nuorta). Heistä kuitenkin lähes puolet jatkoi perusopetuksen lisäopetuksessa tai valmistavassa koulutuksessa. Kokonaan vaille koulutuspaikkaa perusopetuksen päättövuonna jäi 1 764 nuorta. Opintoja myös keskeytetään, vaikka keskeyttäminen toisella asteella onkin selvästi vähentynyt.

Näyttää siltä, että kaikki oppilaat eivät saavuta perusopetuksen aikana riittäviä jatko-opintovalmiuksia. Heihin kohdistuviin tuki- ja ohjaustoimiin tulee ryhtyä riittävän varhain. Onneksi syrjäytymisvaarassa ja koulutuspolun katkeamisen vaarassa olevat nuoret pystytään yleensä tunnistamaan jo perusopetuksen aikana. Tälle tuelle tulee valtion pystyä turvaamaan riittävät taloudelliset resurssit.

Koko nuorisoikäluokkaan kohdistuvan pakon sijasta toimet ja lisäresurssit kannattaa kohdentaa syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin mahdollisimman varhain. Voisiko nykyiseen perusopetukseen panostaa palauttamalla valtion leikkauksissa vähennetty yli 500 miljoonan euron valtionosuusrahoitus?

Jo pelkästään lukiokoulutuksen rahoitusleikkaus on tänä vuonna 120 miljoonaa euroa - ammatillisen koulutuksen rahoitusleikkauksista puhumattakaan. Oppivelvollisuuden pidentämisestä aiheutuisi noin 185 miljoonan euron lisäkustannukset. Se ei kuitenkaan toisi opetukseen yhtään lisäresurssia, eikä siten puuttuisi ongelmien juurisyihin. Rajallisten resurssien maailmassa on parempi suunnata niukat resurssit nykyjärjestelmän vahvistamiseen, ei sen rapauttamiseen.

Kyösti Värri, erityisasiantuntija

Suomen Kuntaliitto

Aki Holopainen, puheenjohtaja

Yksityiskoulujen Liitto

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 12.4.2019