Öljyntorjunnasta pelastustoimintaa

Laki öljyvahinkojen torjunnasta (1673/2009) on kumoutunut ja öljyntorjuntaa koskevat kirjaukset on siirretty pelastuslakiin. Samalla on toteutettu muutoksia työnjaossa.

Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan ylin johto, ohjaus ja valvonta sekä torjunnan valtakunnallinen järjestäminen on siirtynyt ympäristöministeriöstä sisäministeriöön. Pelastuslaitokset vastaavat edelleen torjunnan johtamisesta rannikolla ja saaristossa sekä pelastustoimen alueen torjuntavalmiuden hankkimisesta ja ylläpidosta. Sen sijaan Rajavartiolaitos sai uusia tehtäviä merialueen valtakunnallisen torjuntavalmiuden hankkimisesta, yhteensovittamisesta ja ylläpidosta, jotka kuuluivat aiemmin Suomen ympäristökeskuksen vastuulle. Rajavartiolaitos vastaa torjunnan johtamisesta Suomen merialueella aavalla selällä tai talousvyöhykkeellä siten, että merelliset vastuualueet Rajavartiolaitoksen ja alueen pelastuslaitoksen välillä määritetään erikseen pelastuslaitoskohtaisissa neuvotteluissa. Saariston alueellisten piirteiden ollessa tärkein peruste määrityksessä, ei mitään jo olemassa olevaa aluemäärittelyä ollut tarkoituksenmukaista suoraan hyödyntää valmistelussa.

Pelastuslain 40 § määrittää jälkiraivauksen ja -vartioinnin sekä jälkitorjunnan vastuita. Pelastuslaitos tekee ilmoituksen ensitorjunnan päättymisestä öljyvahingon jälkitorjunnasta vastaavalle viranomaiselle eli kunnalle. Jälkitorjuntaa määrittävät pykälät on siirretty pelastuslakiin (111 a §, 1353/2018). Suunnitelman mukaan jälkitorjunnan pykälät ovat ikään kuin väliaikaisessa säilytyksessä pelastuslainsäädännössä siihen asti, kun kirjaukset päivitetään jätelakiin. Siinä yhteydessä on seuraavan kerran mahdollista tarkastella myös kuntien ja pelastuslaitoksen vastuunjakoa jälkitorjunnan kysymyksissä.

Uudesta vastuumäärityksestä huolimatta on tärkeätä hahmottaa, että Suomen ympäristökeskuksen ja ELY-keskusten asiantuntemus on edelleen viranomaisten hyödynnettävissä.