Maaseudun infrapalvelut tarvitsevat osaavaa isäntää - selvitys valmistunut

Vesiosuuskuntien ja yksityisteistä vastaavien tiekuntien isännöinti ja käytännön ylläpito kaipaavat uusia osaajia. Koulutettuja tieisännöitsijöitä löytyy jo jonkin verran eri puolilta maata, mutta vesihuollon isännöintipalvelujen tarjoajia on vielä vähän ja suunnitelmallinen koulutus puuttuu. Tarvetta palveluille olisi, mutta kun jäsenten omalle talkootyölle ei juuri lasketa arvoa, on kynnys maksullisten asiantuntijapalvelujen hankkimiseen monelle toimijalle suuri.

Kuntaliiton koordinoiman ja maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Maaseudun INFRA -verkoston tilaamassa selvityksessä kartoitettiin tiekuntien ja vesiosuuskuntien käytänteitä, tarvetta ja halukkuutta ulkopuolisten asiantuntijapalvelujen käyttöön. Tietoa koottiin keväällä 2019 kyselyllä, johon vastasi runsaat 131 vesiosuuskuntaa ja 236 tiekuntaa eri puolilta maata. Lisäksi kysyttiin infraisännöintiä jollakin osa-alueella harjoittavilta yrittäjiltä heidän kehittämisnäkemyksistään ja koulutustarpeistaan.

Selvitys keskittyi organisaatioiden isännöintiin, eli lainsäädännön vaatiman hallinnon asianmukaiseen hoitoon taloushallinto mukaan lukien. Myös suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvien palvelujen käytöstä ja tarpeesta saatiin tietoa.

Noin neljännes kyselyyn vastanneista vesiosuuskunnista hoitaa tehtävänsä talkoilla ja maksamalla kulukorvauksia eri tehtäviä hoitaville jäsenille. Kolmannes osuuskunnista ostaa osan tarvitsemistaan palveluista. Osuuskunnat toimivat varsin pienillä budjeteilla. Alle sadan liittyneen kiinteistön vesiosuuskunnissa vuotuiset mediaanikulut ovat vain runsaat 2000 euroa. Yli 500 liittyjän osuuskunnissa mediaanikulut olivat vastaavasti vajaat 60 000 euroa.

Osuuskunnissa on valmiutta hankkia osaamista myös jäsenistön ulkopuolelta, mutta maksullisten palvelujen käyttämisen kynnys on korkea, kun omalle talkootyölle ei yleensä lasketa arvoa. Sama ilmiö on havaittavissa tiekuntien vastauksissa.

Tiekunnissa hallinnolliset tehtävät hoituvat pääosin tieosakkaiden omin voimin - tal­koilla, kulukorvauksilla tai palkkioilla. Yli viidennes tiekunnista ei maksa hallinnon hoitamisesta mitään. Tieosakkaille maksetaan kulukorvauksia 29 prosentissa tiekuntia.

Kyselyyn vastanneiden tiekuntien vuosibudjetti on keskimäärin runsaat 6000 euroa ja hallintokulujen osuus siitä on keskimäärin 10 prosenttia. Kyselyvastausten mukaan tieisännöinti ja tieyksiköinti ovat tällä het­kellä eniten ostetut palvelut. Myös hankinnoissa avustaminen ja taloushallinto saavat paljon mainintoja.

Infraisännöitsijäkoulutuksen kehittämiselle selvä tarve

Isännöintikoulutusta on sisällöltään vakioituna tarjolla säännöllisesti tieisännöinnistä kiinnostuneille. Vesiosuuskuntien isännöintiin ei ole ollut tarjolla yh­tenäistä kokonaisuutta, mutta aiheeseen liittyviä koulutuksia muutoin on järjestetty useiden eri tahojen toimesta jo vuosia.

Koulutustarpeita tunnistettiin useita kaikilla kyselyn toimialoilla. Kaikilla aloilla merkittävään rooliin nousivat toimintaa ohjaavan lainsäädännön ja hallinnon koulu­tustarpeet, korkealle nousivat myös hankinnat ja kilpailutus. Ojituksen ja tienpidon osalta erottuivat myös toimenpiteiden suunnitteluun liittyvät koulutukset. Suurin osa vastaajista piti sopivana lähiopetuspäivien lukumääränä yhteen osa-alueeseen pätevöittävässä koulutuksessa 6-9 päivää.

Eräs mahdollisuus infraisännöinnin koulutukselle ovat ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Ne voidaan rakentaa niin, että koulutuksessa voisi halutessaan keskittyä vain johonkin eri vaihtoehdoista (tie, ojitus, vesihuolto) tai suo­rittaa kaikki osa-alueet. Korkeakouluissa puolestaan on mahdollista järjestää tutkinnon suorittaneille työelämässä jo toimiville erikoistumiskoulutuksia. Koulutusta voi järjestää oppilaitosten lisäksi myös muu toimialalla tunnustettu toimija. Esimerkiksi nykyistä tieisännöitsijäkoulutusta järjestää Tieyhdistys.

Isännöitsijäpalveluja ­tuottaville tehdyn kyselyn vastausten mukaisella maksuhalukkuudella koulutuksen toteut­taminen kokonaisuudessaan osallistujilta perittävillä maksuilla on mahdotonta. Toimivin ratkaisu yhteiskunnallisesti merkittävään infran ylläpitoon liittyvän isän­nöitsijäkoulutuksen rahoitukseen voisi olla nykyisen tieisännöitsijäkoulutuksen kaltainen ra­hoitusmalli, jossa vastuuministeriö osoittaa valtion talousarviossa varoja tällaiseen toimialan osaamisen kehittämiseen.

Selvitysraportti Maaseudun infraisännöinti – kehittämistarpeet, edellytykset ja toimenpide-ehdotukset on maksutta ladattavissa Kuntaliiton verkkokaupasta.

Maaseudun infraisännöinnistä keskusteltiin valmistuneen selvityksen pohjalta myös Kuntaliiton tuottamassa MaaseutuLIVE-lähetyksessä 7.10.2019. Tallenne lähetyksestä on katsottavissa täällä.