”Voimavarojen kokoaminen on ollut viisautta”

Kuntaliitto täyttää tänä vuonna 25 vuotta ja neljännesvuosisataa juhlitaan monin tavoin vuoden aikana. 23.-24.5. liiton valtuuskunta piti juhlaistunnon, jossa kuultiin kaupunkineuvos Hannes Mannisen pitämä juhlaesitelmä ”Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu”.

Mannisella on poikkeuksellisen pitkä ura kunnallishallinnon parissa ja hän on työuransa aikana päässyt näkemään ja vaikuttamaan kunnallishallintoon monesta eri roolista.

Hannes Manninen on toiminut useita vuosikymmeniä kuntajohtajana, istunut yli 20 vuotta Kaupunkiliiton ja Kuntaliiton hallituksissa päättäjänä sekä toiminut eduskunnan kunta-asioita käsittelevän hallintovaliokunnan jäsenenä ja kuntaministerinä.

Manninen muistutti, että suomalaisten kuntien järjestäytynyt edunvalvonta on jo noin sata vuotta vanhaa. – Edunvalvonta muodostui alun perin kuntamuotojen ja kielen mukaan.

Suomeen syntyi 1920-luvun puoleen väliin mennessä niin Suomen Kaupunkiliitto, Maalaiskuntien Liitto kuin Finlands Svenska landskommuners förbund.

Kuntaliitto syntyi seitsemän organisaation yhdistymisestä

Kun kuntien tehtävät vuosikymmenten aikana laajenivat syntyi tehtävien myötä myös edunvalvontaliittoja; Sairaalaliitto, Suomen maakuntien liitto, Suomen ammatillisten oppilaitosten liitto sekä kunnallinen työmarkkinalaitos.

– Kuntaliiton synnyttämisessä oli siten kysymys kolmen kunnallisen keskusjärjestön ja kolmen valtakunnallisen erillisen edunvalvontaliiton sekä kunnallisen työmarkkina-laitoksen käytännön toiminnan yhdistämisestä.

– Tehtävä oli haastava ja siksi valmistelut kestivätkin reilut kymmenen vuotta eli yhden soten verran, Manninen vertasi.

Jäsenet olivat aloitteellisia yhdistymisessä

Syynä yhdistymiseen, joka tapahtui vuonna 1993, olivat kuntakentän muutokset. Esimerkiksi lainsäädännössä kuntamuotojen väliset erot olivat loppuneet lähes kokonaan.

– Myönteistä oli, että aloitteellisuus yhdistämiseen tuli jäsenkentältä, Manninen muistutti ja huomautti myös valtiovallan tukeneen yhdistymistä.

– Henkilöstö siirtyi liikkeenluovutusperiaatteella uudelle liitolle, mutta samalla ilmoitettiin muistini mukaan noin 70 henkilölle, että heille ei ehkä järjesty paikkaa uudessa liitossa. Suurin osa heistä siirtyi pois palveluksesta ennen yhdistymistä, joten irtisanominen kohtasi vain pientä osaa heistä, selvitti Manninen liiton käytännön syntyvaiheita.

Kaupunkineuvos arvioi, että liittojen yhdistyessä Kuntaliittoon siirtyi vahva asiantuntemus kaikilta kunnallisen toiminnan sektoreilta.

– Esimerkiksi kuntalain parhaat asiantuntijat ovat koko uuden liiton toiminnan ajan olleet Kuntaliitossa. Valtion voimavarat ovat olleet tässä suhteessa huomattavan pienet. Sama asiantuntemus koskee myös muita toimialoja.

Uhkaako tulevaisuudessa uusi hajaannus?

Meneillään oleva maakunta- ja sote-uudistus on muuttamassa huomattavan paljon kuntien tehtäviä ja siten myös Kuntaliiton toimintakenttää.

– Tulevaisuudessa kunnilla ja maakunnilla on paitsi yhteisiä myös vastakkaisia intressejä.  Mikä on sitten maakuntien edunvalvonnan ja KT:n asema tulevaisuudessa. Riskinä on uudelleen hajautuminen. Mielestäni olisi suuri vahinko, jos niin käy, pohti Manninen.

Hannes Manninen ehdottaakin, että uudistuksen jälkeen muodostettaisiin yhteinen Maakunta- ja kuntaliitto.

– Saman katon alla toimisi kaksi linjaa; maakunta- ja kuntalinja. Kummallakin olisi omat, melko itsenäiset johtokuntatasoiset päätöksentekoelimet. Hallinnosta ja strategisten asioiden kokonaiskoordinoinnista vastaisi yhteishallitus ja nykyisenkaltainen valtuuskunta, jossa olisi edustajia noin puolet maakunnista ja puolet peruskunnista, Manninen visioi.

Mannisen mukaan nykyisestä Kuntaliiton henkilöstöstä muodostettaisiin asiantuntijayksikkö, joka organisoitaisiin palvelemaan eri linjoja ja koko hallintoa.

– Nyt tarvitaan päättäjiltä kaukonäköisyyttä ja yhteishenkeä, sillä edunvalvonnan pirstaloituminen ei ole kummankaan osapuolen edun mukaista. Kuntaliiton 25 vuoden taival on osoittanut voimavarojen kokoamisen viisauden, päätti Hannes Manninen juhlaesitelmänsä.