Työllisyysasiat kuntatalouden tilastoissa ja maakunta- ja sote-uudistuksen siirtolaskelmissa

Maakunta- ja sote-uudistuksessa kuntien nykyisistä tehtävistä ja niiden kustannuksista noin puolet siirtyy perustettaville maakunnille vuoden 2020 alusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen lisäksi myös tiettyjä työllisyyden hoitoon läheisesti liittyviä tehtäviä siirtyy uudistuksessa kunnista maakuntien vastuulle. Uudistuksen voimaantulohetkellä vuonna 2020 kuntien valtionosuus- ja verotuloja siirretään valtiolle maakuntien rahoittamista varten.

Maakunta- ja sote-uudistuksen kustannusten ja tulojen siirtolaskenta on yksi tärkeimmistä uudistuksen onnistumisen edellytyksistä

Siirtolaskenta määrittää selkeän euromääräisen rajan maakuntien rahoituksen ja uusien kuntien talouden välille. Uudistuksen voimaantulohetkellä tehtävässä siirtolaskennassa kuntien valtionosuus- ja verotuloista vähennettävä euromäärä on yhtä suuri kuin maakunnille siirtyvien tehtävien kustannukset. Mitä enemmän maakuntiin siirtyvien tehtävien kustannukset ovat, sitä enemmän kuntien verotuloja siirtovaiheessa vähennetään.

Siirtolaskenta perustuu Tilastokeskuksen Kuntataloustilaston vuosien 2018 ja 2019 tietoihin

Siirtolaskennassa käytetään Kuntataloustilaston kuntien ja kuntayhtymien käyttötalouden tehtäväluokittaisia (sosiaali- ja terveystoimi, opetus ja kulttuuri jne.) tietoja kuntien vuosien 2018 ja 2019 kustannuksista. Koska uudistuksen lopullinen siirtolaskenta tehdään näiden kahden vuoden keskiarvotietojen perusteella, on kustannusten oikeaan kohdentumiseen ja tilastoinnin oikeellisuuteen erityisen tärkeää kiinnittää huomiota vuosina 2018 ja 2019.

Kunnille aiheutuu monenlaisia kustannuksia työllisyyden hoidosta. Kustannuksia aiheutuu muun muassa

• työmarkkinatuen rahoitusvastuusta (työttömyysturvalaki)
• kuntouttavasta työtoiminnasta (oma lakinsa),
• nuorten työpajoista (nuorisolaki),
• ikääntyneiden velvoitetyöllistämisestä (laki julkisista työvoima-ja yrityspalveluista),
• yhteispalveluvelvoite ja TYP johtajuus (laki työllisyyttä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta)
• työttömien terveyden edistäminen (terveydenhuoltolaki)
• vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten henkilöiden työtoiminta (sosiaalihuoltolaki)

Näiden lakisääteisten työllisyyttä edistävien velvoitteiden lisäksi kuntien panostus esimerkiksi palkkatuella työllistämiseen on merkittävä. Monet kunnat maksavat myös kuntalisää varsinaisen palkkatuen päälle. Kuntalisää saatetaan maksaa myös muissa toiminnoissa, kuten kuntouttavassa työtoiminnassa. Nämä kirjautuvat luonnollisesti siihen toimintoon, johon ne kohdistuvat.

Valtaosa näistä kustannuksista on kunnissa helppo kirjata oikealle tehtäväluokalle, tehtävälle ja kululajille. Yleisin on sosiaali- ja terveystoimen tehtävä ”työllistämistä tukeva toiminta”. On kuitenkin tiettyjä kustannuseriä, esimerkiksi osa työllisyyden kuluista, joiden kirjaaminen tilaston oikeaan tehtäväluokkaan tai oikealle tehtävälle on vaikeaa.

Tilastoinnin pääperiaatteena on, että kulut tulee jakaa tehtäville toiminnan luonteen mukaan

Tilastoinnin jako ei välttämättä kuitenkaan vastaa kunnan omaa hallinnollista rakennetta. Toisinaan myös toiminnan luonne on vaikea yksiselitteisesti määrittää.

Työllisyyden hoito kunnassa on laaja käsite, josta osa kohdistuu sosiaalitoimen tehtäväluokkaan, mutta merkittävä osa muihin toimintoihin, kuten elinkeinojen kehittämiseen.

Työllisyyden hoidon kustannuksia tilastoitaessa tulee ottaa huomioon, että kaikki kuntien tämän hetken toiminta ei suinkaan ole sosiaalitoimea, vaan työllisyyttä edistetään myös muilla sektoreilla tai yleisenä työllisyyden edistämisenä alueella, jolla on tilastossa oma tehtäväluokkansa.

• Selkeästi tietyn sektorin toimintaan liittyvät työllistämismenot (kuntouttava työtoiminta, nuorten työpajat, velvoitetyöllistäminen, työttömien terveyden edistäminen, TYP toiminta, ym.) tulee kirjata sille tehtäväluokalle (sosiaali- ja terveystoimi, opetus, nuorisotoimi, tekninen toimi, hallinto jne.), jossa ne toteutuvat. Tämä koskee myös palkkatukea.
• Työllistämistoimintaan liittyvät hallinnolliset kustannukset, esimerkiksi työllistämiskoordinaattorien palkkakustannukset ja muu työllisyyteen liittyvä kehittäminen ja hanketoiminta, kirjataan tehtäväluokkaan ”Elinkeinoelämän edistäminen” ja siellä tehtävälle ”Yleinen työllisyyden edistäminen alueella”.

Tilastojen oikeellisuus toteutuu todennäköisemmin kunnissa, joissa työllisyyspalvelut on siirretty organisatorisesti konsernihallinnon alaisuuteen. Niissä kunnissa, jossa työllisyysasiat ovat osana sosiaali- ja terveystoimea, kulujen oikeaan kohdentumiseen Kuntataloustilastossa pitää kiinnittää erityishuomiota.