Kuntien työkaluja torjua ilmastonmuutosta sekä rakentaa kestäviä yhdyskuntia ja hyvää elinympäristöä on lisättävä

Kuntaliiton hallitus hyväksyi kokouksessaan 18.10.2018 liiton tavoitteet eduskuntavaalikauden 2019-2023 hallitusohjelmaan. Liitto uudelleenarvioi tavoitteitaan sen jälkeen, kun maakunta- ja soteuudistuksen eteneminen on ratkennut.

Kuntaliiton hallitusohjelmatavoitteet keskittyvät nostamaan esiin niitä oleellisia lähtökohtia, jotka varmistavat sen, että kunnilla ja kaupungeilla on puitteet tehdä työtään. Ilmastonmuutos, työn murros, digitalisaatio ja jakamistalous haastavat kuntien toimintaympäristön, verojärjestelmän ja koko julkisen sektorin rahoituksen.

Rakennetun ympäristön osalta tavoitteissa korostuvat maankäyttö- ja rakennuslain uudistaminen, kaupunkipolitiikka, liikennepolitiikka ja joukkoliikenteen järjestäminen, kuntainfran korjausvelan hallinta sekä ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastomuutokseen sopeutuminen.

Maankäyttö -ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa on turvattava kuntien oikeus itsenäisiin valintoihin maapolitiikassa, kaavoituksessa ja toteuttamisen ohjelmoinnissa. Kuntien kaavamonopoli on säilytettävä. Kunnilla on oltava mahdollisuus järjestää maankäytön suunnittelun, toteuttamisen ja rakentamisen ohjauksen tehtävät parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kaupunkiseutujen mahdollisuudet ja rahoituspohja joukkoliikennejärjestelmän kokonaisvaltaiseen kehittämiseen tulee turvata. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi valtion ja kaupunkiseutujen MAL-sopimuksia on kehittävä vahvemmaksi yhteistyön välineeksi ja valtion on oltava valmis laajentamaan niitä uusille seuduille. Hallituksen tulee luoda edellytyksiä kohtuuhintaiselle ja kestävälle asumiselle huomioiden eriytyvät tarpeet eri osissa maata.

Liikennepoliittisten ratkaisujen pitkäjänteisyyttä tulee lisätä valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman laadinnan pohjalta yhteistyössä kuntien kanssa.

Valtion ja kuntien työnjakoa tulee selkiyttää. Valtion tulee kantaa vastuu kansallisen liikenneinfran rahoituksesta. ”Hyötyjä maksaa” -periaatteen varjolla ei tule luoda käytäntöä, joka edellyttää kuntien osallistumista valtion liikenneinfran rahoittamiseen. Valtion liikenneinfran budjettirahoituksen tasoa on korotettava, hankkeiden rahoitusmalleja monipuolistettava sekä mahdollistettava lainsäädännössä tienkäyttömaksut.

Kunnallisen infran (mm. vesi-ja viemäriverkko ja kadut sekä toimitilat kuten koulut ja päiväkodit) uudistaminen ja miljardien eurojen korjausvelan umpeen kurominen edellyttävät pitkäjänteistä valtion ja kuntien yhteistä ohjelmaa ja sen rahoittamista monimuotoisia rahoitusmalleja hyödyntäen. Myös lainsäädännön tulee tukea taloudellisesti ja toiminnallisesti kestävää infraomaisuuden hallintaa.

Kuntien toimintaedellytyksiä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kiertotalouden edistämisessä on vahvistettava. Kuntien työn vauhdittaminen edellyttää valtiolta pysyviä tuki-instrumentteja ja johdonmukaista ilmastopolitiikkaa, joiden varaan kuntien pitkäjänteinen ilmastotyö voi rakentua.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tehtävät, vastuut ja rahoitus on selkiytettävä valtion, maakunnan, kunnan, yritysten ja kiinteistönomistajien kesken. Sopeutumisen toimenpiteille on järjestettävä kansallinen koordinaatio ja rahoitus.