Kuntaliitto lähetti keväällä 2017 kaksi erillistä kyselyä rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun hallintojen nykytilasta kuntien johtaville rakennustarkastajille ja ympäristönsuojelun vastuuhenkilöille. Tietoja pyydettiin hallinnonalojen organisoitumisesta, resursseista, toiminnasta ja kehityskohteista. Kyselyiden tuloksia voidaan hyödyntää toimialojen kehittämisessä ja resursoinnin arvioinnissa. Rakennusvalvonnan kyselyyn vastasi 61 prosenttia kunnista, ja ympäristönsuojelun kyselyyn 43 prosenttia kunnista.
Rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun hallinnonalat toimivat kuntien viranhaltijaorganisaatioissa usein läheisessä yhteistyössä. Nyt raportoitujen kyselyiden perusteella rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun välinen yhteistyö on viime vuosina lisääntynyt sekä viranhaltijaorganisaatiossa että toimielinrakenteessa. Ympäristönsuojelutehtävien sijoittuminen samaan toimielimeen rakennusvalvonnan kanssa yli kaksinkertaistui vuosina 2012–2017
Noin 90 prosenttia rakennusvalvonnan toimielimistä voidaan määritellä yhdistelmälautakunnaksi, kun vuonna 2007 niiden osuus oli 64 prosenttia. Rakennusvalvonnan ohella yleisin tehtävä yhdistelmälautakunnissa oli juuri ympäristönsuojeluviranomaisena toimiminen (73 % vastanneista yhdistelmälautakunnista). Neljänneksellä rakennusvalvonnan kyselyyn vastanneista yksiköistä oli myös suunnitelmia ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan tiivistämiseen liittyen. Läheisten hallinnonalojen yhteistyön lisääntymisestä kertoo myös se, että lähes neljänneksellä rakennusvalvonnan yksiköistä ja 16 prosentilla ympäristönsuojelun yksiköistä oli suunnitelmia myös kaavoituksen kanssa tehtävään yhteistyön tiivistämiseen liittyen.
32 prosentilla kunnista oli vireillä suunnitelmia rakennusvalvontaa koskevasta organisaatiomuutoksesta. 16 prosentilla kunnista oli puolestaan vierillä suunnitelmia ympäristönsuojelua koskevasta organisaatiomuutoksesta. Ympäristönsuojelun osalta uudelleenorganisoinnin pohtiminen on ollut ajankohtaista erityisesti siitä syystä, että yhteisessä viranomaisyksikössä ollut ympäristöterveydenhuolto on siirtymässä maakuntaan.
Kuntien yhteisten rakennusvalvonnan toimielinten määrä on viime vuosina jonkin verran lisääntynyt, mutta 87 prosentissa kunnista rakennusvalvonta järjestettiin edelleen omassa kunnassa. Ympäristönsuojelussa kuntien yhteiset toimielimet ovat yleisempiä: jo lähes puolet kunnista (46 %) hoitaa ympäristönsuojelua yhteistyönä. Kuntien yhteisten ympäristönsuojelusta vastaavien lautakuntien määrä lisääntyi 2000-luvun alusta lähtien, mutta ei enää vuosina 2012-2017. Keskeinen sysäys ympäristönsuojelun yhteistyön lisääntymiselle oli vuonna 2009 voimaan tullut ympäristöterveyden yhteistoimintalaki, jonka myötä pienten kuntien ympäristönsuojeluyksiköitä siirtyi alueellisten ympäristöterveysyksiköiden yhteyteen.
Merkittävä enemmistö kuntien johtavista rakennustarkastajista ja ympäristönsuojelun asiantuntijoista (86 % rakennusvalvontakyselyn vastaajista ja 96 % ympäristönsuojelukyselyn vastaajista) ei nähnyt varteenotettavana vaihtoehtoa, jossa maakunta toimisi rakennusvalvonnan tai ympäristönsuojelun tehtävien järjestäjänä. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että tehtäviä ei haluta siirtää liian kauas muiden paikallistason toimialojen läheisyydestä. Rakennusvalvonnassa näyttää olevan tarvetta kuntayhteistyön lisäämiselle, mutta yhteistyö on kuntien näkökulmasta yleensä mielekkäämpää organisoida seutu- kuin maakuntatasolla.
Kyselyiden tulosten perusteella voidaan arvioida hallinnonalojen henkilöstöresurssien kehitystä. Rakennusvalvonnan henkilöstöresurssit ovat säilyneet kutakuinkin samalla tasolla 2000-luvun alusta lähtien. Vastausten perusteella vuosina 2012–2017 rakentamisen alan asiantuntijahenkilöstö pysyi ennallaan suurimmassa osassa rakennusvalvonnan yksiköistä, mutta henkilöstöä vähennettiin kuitenkin useammassa yksikössä kuin sitä lisättiin. Henkilöstöä lisättiin pääsääntöisesti sellaisissa kunnissa, joissa myös rakentamisen määrä lisääntyi. Ympäristönsuojelun osalta henkilöstöresurssit laskivat vuosina 2012–2017 arviolta samalle tasolle kuin mitä ne olivat vuonna 2005. Kehitys on sikäli ristiriitaista, että samaan aikaan ympäristönsuojelun erityistehtävien (lupa- ja valvontatehtävien) määrä on lisääntynyt viranhaltijayksiköissä.
Rakennusvalvonnan toimintamenoista on katettu taksan mukaisilla maksuilla 2010-luvulla jatkuvasti suurempi osa. Vuonna 2016 kate oli koko maassa 92 prosenttia. Kate vaihtelee kuitenkin voimakkaasti eri kokoisissa yksiköissä ollen suurin suurimmissa kaupungeissa, joissa myös rakennetaan eniten. Ympäristönsuojelun kate oli selvästi pienempi kuin rakennusvalvonnassa ollen yksiköissä keskimäärin 20 prosenttia. Kate oli suurin 2 000–10 000 asukkaan yksiköissä sekä yli 100 000 asukkaan kaupungeissa. Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu runsaasti erilaisia kehittämis- ja edistämistehtäviä, ja lisäksi lupa- ja valvontamaksut on määrätty tietyin perustein kohtuullistettaviksi, joten 100 prosentin katetta ei käytännössä ole mahdollista tavoittakaan.
Neljännes ympäristönsuojelun kyselyyn vastanneista koki, että ympäristönsuojelun viranhaltijoita on painostettu organisaatiossa. Kyselyssä ei tarkemmin eritelty, mikä lasketaan painostukseksi. Lähes kolmannes vastanneista koki, että laillisuusvalvontaviranomaisen riippumattomuus vaarantuu toimielimen päätöksenteossa. 8 prosentin mukaan niin tapahtuu useita kertoja vuodessa, ja 21 prosentin mukaan kerran vuodessa tai harvemmin. Koettua painostusta tai riippumattomuusongelmia esiintyi kaikenkokoisissa kunnissa suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta. Usea vastaaja toi esiin, että ongelmat liittyvät tyypillisesti ristiriitatilanteisiin ympäristönsuojeluviranomaisen näkemysten ja kuntajohdon elinkeinopoliittisten näkemysten välillä.
Sähköinen asiointimahdollisuus erillisen järjestelmän avulla lupa-asioissa oli vuonna 2017 käytössä 55 prosentilla rakennusvalvonnan yksiköistä, kun vuonna 2014 se oli 11 prosentilla yksiköistä. Ympäristönsuojelun lupa-asioissa sähköinen asiointijärjestelmä oli käytössä 14 prosentilla vastanneista yksiköistä. Sähköinen valvontatietojärjestelmä puolestaan oli käytössä 40 prosentilla vastanneista ympäristönsuojelun yksiköistä.
Kysyttäessä hallinnonalojen koulutustarpeista sähköiset järjestelmät ja digitalisaatio koettiin toiseksi tärkeimpänä aihealueena molemmilla hallinnonaloilla. Tärkeimmäksi kehitettäväksi aihealueeksi nousi juridiikka ja lainsäädäntö. Juridiikkaan ja lainsäädäntöön liittyen eniten koulutusta kaivattiin rakennusvalvonnan osalta energia-asioista ja ympäristönsuojelun osalta vesilakiin sekä ilmasto- ja ympäristöpoliittisiin tehtäviin liittyvistä asioista.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.