Kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannuserot ja niiden syyt ovat monitulkintainen asia

Sote-kustannukset ovat kasvaneet kaikissa tutkimusohjelma ARTTU2-tutkimuskunnissa ajanjaksolla 2005-2015, mutta hieman eri tahtia. Kunnat ovat kasvattaneet verorahoituksen määrää eri tavoin. Kunnat näyttävät yleensä kasvattaneen sote-kustannuksia kunnan muiden tehtävien kustannuksella. Vaikuttaa siltä, että osassa kuntia sote-kustannukset sopeutetaan tuloihin ja osassa tulot sote-kustannuksiin.

Yleisesti tiedetään, että kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten välillä on huomattavia eroja, joiden usein oletetaan johtuvan kuntien erilaisesta tehokkuudesta. Tämä tutkimus osoitti, että kuntien välisten kustannusten erot ovat paljon monitulkintaisempi asia.

Tässä tutkimuksessa on laadittu malli, jonka avulla voidaan tunnistaa kuntien sote-palvelujen kustannuseroja ja niiden syitä. Empiirisen mallin avulla on tarkasteltu sote-palvelujen kustannuksia ARTTU2-tutkimusohjelmaan kuuluvissa 40 kunnassa. Syventävään tarkasteluun on valittu kuusi erikokoista kuntaa: Hirvensalmi, Lempäälä, Salo, Säkylä, Vaasa ja Vantaa. Niistä on pyritty saamaan syventävää tietoa kustannuseroista ja erojen syistä.

Tutkimus on luonteeltaan kartoittava ja tulokset kuvailevia ja keskustelua herättäviä. Tutkimus on osoittanut ainakin sen, että kuntien välisten kustannusten erot ovat monitulkintaisia asioita ja eroihin vaikuttavat useat tekijät, sanoo emeritusprofessori Pentti Meklin.

Tutkimuksen mukaan kustannuseroihin näyttää vaikuttavan toisaalta kuntalaisten erilainen palvelujen käyttö ja toisaalta kunnan tapa järjestää palveluja.  Palvelujen käytön eroja osittain selittää erityisesti väestörakenteesta aiheutuva erilainen palvelutarve, mutta eroja on palvelujen käytössä myös, kun tarkastellaan samanlaisia kuntia. Syynä tähän voivat olla palvelujen saatavuus ja saavutettavuus sekä kunnassa muotoutunut tapa käyttää palveluja erityisesti perustasolla. Samoin kuntien välisiä eroja aiheuttaa erisuuruinen yksityisten palvelujen käyttö ja työterveyspalvelut.

Mielenkiintoinen asia on kuntalaisten palvelutyytyväisyyden ja sotekustannusten suhde. Näiden välillä tässä tutkimuksessa tehdyssä yleisessä tarkastelussa ei havaittu selkeää yhteyttä, mutta voidaan olettaa, että yksittäisten palvelujen tasolla yhteyksiä kustannusten ja palvelutyytyväisyyden välillä löytyy, toteaa Meklin.

Mielenkiintoinen havainto on kunnan sote-palvelujen kokonaiskustannusten ja sote-palvelujen asukaskohtaisten kustannusten suhde. Sekä muuttotappio- että muuttovoittokunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannukset ovat kasvaneet vuosina 2005-2015 lähes saman verran riippumatta siitä supistuuko vai kasvaako palvelutarve.

Sote-kustannusten kasvun hillintä  tulevassa uudistuksessa

Sote-kustannusten kasvun hillintä on mielenkiintoinen tulevan sote- ja maakuntauudistuksen kannalta. Lakiesityksen mukaan maakuntien rahoitus tulee valtiolta ja sen määrä on laskennallinen. Rahoituksen määrän kasvu on sidottu maakuntaindeksiin.  Se lasketaan tähänastisesta poiketen yleisen kustannustason muutoksen, ei sote-palvelujen tarpeiden muutoksen perusteella. Järjestelmä on varmasti tehokas kustannusten hillinnässä, mutta palvelujen yhdenvertaisuuden näkökulmasta voi tulla ongelmia palvelutarpeen kasvaessa tulevaisuudessa.

Lakiesityksen mukaisella tavalla maakunnat ovat hitaasti kasvavien tulojen ja voimakkaasti kasvavien kustannuspaineiden alaisena. Sote-kustannukset ja maakunnan tulot kehittyvät eri tahtia yksittäisissä maakunnissa ja eri maakunnissa. Maakuntien kannalta on merkitystä väestömuutoksella. Kun huomattava osa maakuntien kustannuksista on pienissä väestömuutoksissa kiinteitä, väestötappiomaakuntien kokonaiskustannukset muuttuvat hitaasti, mutta asukkaiden määrään ja ominaisuuksiin sidotut tulot supistuvat väestömuutoksen mukaan. Muuttotappiomaakunnissa muuttava asukas vie tulot mukanaan, mutta jättää menot lähtömaakunnan maksettavaksi. Muutamassa vuodessa eräät maakunnat ovat tukalassa tilanteessa.

Raportti: Pentti Meklin ja Heikki Pukki: Kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannuserojen syyt.  Havaintoja ARTTU2-kunnista. Acta nro 266. Suomen Kuntaliitto. Helsinki 2017.

 

Lisätietoja: Emeritusprofessori Pentti Meklin, pentti.meklin(at)uta.fi, p. 050 564 2595, erityisasiantuntija Heikki Pukki (raportin tilastot), heikki.pukki(at)kuntaliitto.fi, p. 050 324 3621 sekä ARTTU2-tutkimusohjelmasta tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom, p. 050 337 5634, s-posti: marianne.pekola-sjoblom(at)kuntaliitto.fi

ARTTU2-ohjelma ja tutkimuskunnat

ARTTU2-ohjelma selvittää, miten uudistukset ovat vaikuttaneet kuntien palveluihin, talouteen, demokratiaan ja johtamiseen, henkilöstövoimavaroihin sekä yhdyskuntarakenteeseen ja elinvoimaan.

Ohjelmassa on mukana 40 tutkimuskuntaa, jotka edustavat erikokoisia ja -tyyppisiä kuntia eri puolilta Suomea. ARTTU2 on jatkoa vuosina 2008–2012 toteutetulle, vastaavantyyppiselle Paras-arviointitutkimusohjelmalle. Ohjelma on eri tutkimustahojen yhteinen, ja sitä koordinoi Kuntaliitto.

ARTTU2-tutkimuskunnat: Askola, Espoo, Hattula, Hirvensalmi, Hollola, Hämeenlinna, Inari, Jyväskylä, Kankaanpää, Keitele, Kemiönsaari, Keuruu, Kokkola, Kotka, Kurikka, Kuusamo, Lappeenranta, Lempäälä, Liperi, Mikkeli, Mustasaari, Nivala, Oulu, Paltamo, Parkano, Petäjävesi, Pudasjärvi, Raasepori, Raisio, Rautalampi, Salo, Sipoo, Säkylä, Tampere, Tornio, Turku, Vaasa, Vantaa, Vimpeli, Vöyri.

Tutkimusohjelman verkkosivut: www.kuntaliitto.fi/arttu2