Twiittaa vaan, mutta muista muukin viestintä
Eduskunnan oikeusasiamies otti kantaa valtakunnansovittelijan toimintaan Twitterissä. Asiasta oli kanneltu oikeusasiamiehelle, etenkin koska reaaliaikaista tiedottamista oli tehty Twitterissä muttei työn alla olleilla verkkosivuilla, ja pääosin suomeksi. Asia on kiinnostava myös julkishallinnon viestinnän kannalta.
Ensin taustoja. Eduskunnan oikeusasiamiehen kannanotto 13.9.2016 löytyy täältä.Valtakunnansovittelija Minna Helle pohti asiaa myös Turun Sanomien kolumnissa 17.9.2016.
Kyse on valtakunnansovittelijasta, joka on kesken neuvottelutilanteiden yhteiskunnallisen keskustelun keskipisteessä. Kyse ei siis ole ihan satunnaisen virkamiehen twiittailusta. Mutta oikeusasiamiehen kannanotosta voi kyllä yleistää tulkintoja myös muuhun julkishallinnon viestintään ja sometteluun. Käyn nyt läpi mielestäni yleistettäviä huomioita oikeusasiamiehen ratkaisussa.
Twitter sopii ajankohtaiseen ja oikea-aikaiseen tiedottamiseen.
Valtakunnansovittelija yhdisti Twitterissä niin yksityishenkilön ja viranhaltijan roolia. Silti viestien käsitellessä selkeästi asianomaisen työtä, kyse on valtakunnansovittelijan tiedottamista. Tästä voinee päätellä, että esimerkiksi kunnanjohtajan tai johtavan viranhaltijan viestiessä työasioista kyse on rooliin liittyvästä viestinnästä - tilin muodosta tai otsikosta välittämättä.
Pelkästään Twitter (eikä varmaan mikään muukaan sosiaalisen median kanava) ei täytä yksin lain edellyttävää tiedottamisvelvollisuutta.
Toiminta sosiaalisessa mediassa voi olla haastava kaksikielisyyden suhteen. Kun media on pääkanava viranomaisen tiedottamisessa, tulisi sen tapahtua sekä suomeksi että ruotsiksi. Jos viranomaisen pääkanava on sosiaalinen media, tämä tulkinta laajenee sosiaalisen median suuntaan.
Kun verkkosivut palvelevat kaikilla tarvittavilla kielillä, ja niitä päivitetään säännöllisesti, paine rinnan monikieliselle toiminnalle sosiaalisessa mediassa toimiselle kevenee. Tosin nopeassa, tilannekohtaisessa ja aktiivisessa tiedottamisessa tulee myös sosiaalisessa mediassa silti huomioida monikielisyys.
Jos uutisissa ja lehdissä kerrotaan tapahtumista reaaliaikaisesti, eivät verkkosivuille viiveellä laitetut tiedotteet ole enää ensisijainen informaation lähde. Tarpeellista silti.
Lopuksi valtakunnansovittelija saa vielä kehuja. Sosiaalisen median ja myös ajantasaisten verkkosivujen ansiosta viestintä on parantunut aiemmista vuosista.
Sinällään kannanotto ei ole kovinkaan radikaali esimerkiksi kuntien viestinnän kannalta. Johtava viranhaltija on myös twiitatessaan johtava viranhaltija. Verkkosivut täydentävät sosiaalista mediaa tai toisin päin, mutta jos verkkosivuja ei päivitetä reaaliaikaisesti, sosiaalisen median rooli ja myös vaatimukset sitä kohtaan kasvavat.
Yksittäisten virkamiesten kannalta sosiaalinen media on avannut mahdollisuuksia parantaa ja nopeuttaa omaa viestintäänsä. Lähtökohtaisesti tämä on nostanut viranomaisviestinnän tasoa. Olennaista on huomioida, että tietyissä tilanteissa voi syntyä tarve viestiä rinnan kaksikielisesti, vaikkei sitä muutoin rinnan tekisi.
Kenties merkittävin esille nouseva asia on seuraava: sosiaalinen media on luonteva osa viranomaisviestintää, ja se on parantanut viranomaisviestintää etenkin nopeuden suhteen. Aina keväisin tekemämme kuntien verkkoviestinnän ja sosiaalisen median käytön kyselyt osoittivat jo vuosia sitten, että sosiaalinen media on normaali osa kuntien toimintaa, toimintaa muun toiminnan rinnalla. Sama viesti välittyy myös oikeusasiamiehen päätöksestä.