SuomiAreenassa kysyttiin: Voiko itsehallintoa olla ilman verotusoikeutta?
Miten maakunnista voidaan puhua itsehallinnollisina alueina jos niillä ei ole verotusoikeutta? Sote-palvelujen ja kuntien tulevaisuus, mutta etenkin tulevien maakuntien olemus puhuttivat Kuntaliiton, maakuntaliittojen ja sairaanhoitopiirien yhteisessä keskustelutilaisuudessa SuomiAreenassa torstaina 14. heinäkuuta.
Kiperiin kysymyksiin vastasivat Kuntaliiton, maakuntaliittojen ja sairaanhoitopiirien järjestämässä SuomiAreenan keskustelussa olivat mukana kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen, Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Sirpa Paatero, Tampereen kaupungin pormestari Anna-Kaisa Ikonen, maakuntajohtaja Jari Parkkonen Päijät-Hämeen liitosta sekä sairaanhoitopiirin johtaja Ahti Pisto Satakunnan sairaanhoitopiiristä.
- Näen, että itsehallinto koostuu kolmesta elementistä. Niistä ensimmäinen on vaaleilla valittavat päätöksentekijät, toinen se, että organisaatio saa itse vastata rahoituksestaan ja kolmas se, että organisaatio saa ottaa hoitaakseen myös muita tehtäviä kuin lainsäädännön sille määräämiä. Toistaiseksi näistä kolmesta elementistä on toteutumassa uusien maakuntien osalta vain yksi, eli vaaleilla valitut päätöksentekijät, Sirpa Paatero totesi.
- Ei tästä täydellistä tule vuoteen 2019 mennessä, mutta tästä tulee hyvä alku. Perustuslaissa on kunnalliselle itsehallinnolle määritelty hyvin tarkat kriteerit, mutta maakuntia ei mainita, Anu Vehviläinen sanoi.
Jari Parkkonen piti välttämättömänä, että alueilla pitää olla mahdollisuudet toteuttaa uudistus omalla tavallaan. Yksi malli ei sovi kaikkiin maakuntiin, jotka ovat hyvin erilaisia keskenään.
- Vähän niin kuin jalkapallossa: säännöt pitää olla mutta taktiikkaa ei voi kukaan päättää joukkueen puolesta.
Ahti Pisto totesi, että koko uudistus olisi pitänyt valmistella parlamentaarisesti ja sote edellä. Nyt uudistus on profiloitunut liikaa alueuudistukseksi.
Mullistus muutoksen keskellä
Porin asiantuntijakeskus Bepopin käytävä oli täpötäynnä yleisöä, uudistus näyttää siis kiinnostavan. Parisataapäisessä yleisössä huolta aiheuttivat mm. digitalisaation hyödyntäminen uudistuksessa sekä se, miten kunnat pysyvät edelleen vahvoina ja elinvoimaisina.
- Uudistuksen tavoitteeksi on asetettu kolmen miljardin euron kustannussäästöt. Jos digi- ja tietojärjestelmäpuoli saadaan mukaan uudistukseen, sillä hoidetaan jo miljardin euron verran säästöistä, Parkkonen latasi.
- Kuntien verovaroista iso osa siirretään maakuntiin, jolloin etenkin pienissä kunnissa kuntien tehtäviä tehdään melko pienillä voimavaroilla, Paatero totesi.
Kuntien ja maakuntien tehtävien rajanveto on vaikeaa, keskustelussa todettiin.
- Esimerkiksi Kelalle menee lakisääteinen toimeentulotuki, kunnalle jää harkinnanvarainen toimeentulotuki ja maakunnalle sosiaalipalvelut. Tilanne vaatii väistämättä yhteistyötä, Ahti Pisto sanoi.
- Organisaatioiden välisillä rajapinnoilla on tärkeä sopia tehtävistä. Lainsäädännön rajoja on ollut vaikea ylittää joidenkin palvelujen osalta jo pelkästään kuntakentän sisällä, nyt kun rajankäyntiä tehdään kuntien ja maakuntien kesken, se voi olla vielä vaikeampaa, Anna-Kaisa Ikonen lisäsi.
Maakuntauudistus on vuosisadan suurin hallinnollinen uudistus maassamme. Muutokset eivät kuitenkaan ole vieraita kenellekään osallistujatahoista.
- Kunnat ja sote-palvelut ovat jo nyt jatkuvassa muutoksessa. Tärkeää on rakentaa järjestelmä, jonka puitteissa muutokset on helppo toteuttaa, Jari Parkkonen tiivisti.