Näkymät kansainvälisessä taloudessa ennallaan

Lähes kaikki ennustelaitokset ovat päivittäneet syksyn aikana näkemyksensä lähivuosien talouskehityksestä. Tuoreita ennusteita löytyy esimerkiksi VM:ltä, PTT:ltä, Etlalta ja PT:ltä. Kansainvälisistä näkymistä ja rahoitusmarkkinoiden tilasta saa hyvän kuvan mm. Suomen Pankin Euro & talous -julkaisusta. Kaiken kaikkiaan näkymät niin maailmatalouden kuin Suomen osalta ovat pysyneet melko lailla ennallaan.

Maailmantalouden kasvuvauhti on ollut kuluvana vuonna varsin hidasta, sillä kehittyneiden maiden, esimerkiksi USA:n, kasvu on heikentynyt. Myös kehittyvissä maissa kasvuvauhti on hidastunut, vaikka kasvuprosentit ovatkin kehittyneitä maita selvästi korkeammalla tasolla. Koko maailmantalous kasvaa vuonna 2016 reilut 3 %.

Useimmat ennusteet ennakoivat maailmantalouden kasvun piristyvän lähivuosina hieman. Siitä huolimatta kasvuvauhti jää pitkän aikavälin keskiarvoja matalammalle tasolle. Hidastuminen kertoo maailmantalouden dynamiikan murroksesta ja siihen liittyvästä tuottavuuden kasvun hidastumisesta. Ulkomaankaupan rooli kasvun moottorina on pienentynyt, ja monet maat tulevat kotimaisesta kysynnästä entistä riippuvaisemmiksi. Esimerkiksi Kiinan talouskasvun rakenne on muuttumassa nopeasti vienti- ja investointivetoisesta kasvusta kotimaiseen kulutukseen ja palveluihin tukeutuvaan malliin.

Heikosta kysynnästä ja hitaasti elpyvästä työllisyydestä huolimatta maailmantalouden moottorina pysyy lähivuosina lähinnä kotimainen kulutus. Investointien odotetaan kuitenkin tukevan kasvua yhä enemmän. Investointien elpyminen on ratkaisevaa kasvulukujen piristymiselle.

Heikko kysynnän kasvu näkyy myös alhaisina hyödykkeiden hintoina ja tavoitteen alle jäävänä inflaationa useimmissa suurissa talouksissa.

Eri talousalueilla kasvunäkymät ovat pysyneet melko muuttumattomina. Euroalueen talouskasvun ennakoidaan jatkavan verkkaista kehitystään, sillä euron kurssin heikentyminen, kevyt rahapolitiikka ja matalat raaka-aineiden hinnat eivät enää tuo Eurooppaan uusia kasvusysäyksiä. Sen sijaan investointien odotetaan elpyvän hitaasti, vaikka Eurooppa ei vieläkään aivan täysillä pääsekään maailmankaupan kasvun imuun mukaan.

Kasvu jakautuu Euroopan maiden välillä kuitenkin hyvin epätasaisesti. Suomen talouskasvu on Euroopan heikoimpia. Myös Iso-Britannian kasvunäkymät ovat muuttuneet epävarmemmiksi, vaikka Brexitin taloudellisia vaikutuksia ei tässä vaiheessa vielä tunnetakaan. Sen sijaan vahvaa talouskehitystä on nähty esimerkiksi Ruotsissa ja Irlannissa.

Venäjän talouden arvioidaan nousevan hitaasti suhdannekuopastaan, mutta rakenteelliset ongelmat ja talouspakotteiden jatkuminen vaivaavat yhä kasvun elpymistä. Venäjän talous on hyvin riippuvainen öljyn hinnasta ja öljytuloista. Öljyn hinnan lasku on maailmanmarkkinoilla päättynyt, mutta hidas maailmantalouden kasvu pitää hintatason matalana.

Laajapohjainen vaikkakin tänä vuonna voimakkaasti hidastunut talouskasvu jatkuu Yhdysvalloissa. Kasvua tukevat erityisesti kotimainen kulutus, myönteisesti kehittyneet työmarkkinat ja kevyt finanssipolitiikka. Investoinnit tulevat kasvamaan kohtuullista vauhtia. Marraskuussa järjestettävät presidentinvaalit lisäävät epävarmuutta Yhdysvaltojen talouskehityksen suunnasta.

Suomen kasvu ei anna aihetta tyytyväisyyteen

Kolmen taantumavuoden jälkeen Suomen kansantalous kasvoi viime vuonna 0,2 prosenttia. Suhdannekuoppa näyttää tällä erää päättyneen, mutta kasvu on yhä erittäin vaimeaa. Kuluneen vuoden tilastotiedot pysyvätkin sitkeästi nollan tuntumassa. Suhdannekuopasta Suomen kansantaloutta on vetänyt ylöspäin lähinnä kotimainen kysyntä ja investoinnit.

Kotimaista kysyntää on tukenut matalana pysytellyt inflaatio, mikä yhdistettynä viime kuukausina lisääntyneeseen työllisyyteen on pitänyt kuluttajien ostovoimakehityksen hyvällä tasolla. Myös kotitalouksien säästämisasteen lasku ja matala korkotaso ovat tukeneet velallisten ostovoimaa. Edellä mainittujen kotimaista kysyntää tukeneiden tekijöiden kasvuvaikutus on kuitenkin hitaasti väistymässä.

Eri suhdannelaitokset ennakoivat Suomen kansantalouden BKT:n kasvavan kuluvana ja ensi vuonna noin prosentin. Eri ennustelaitosten näkemykset lähivuosien kasvuluvuista ovat hyvin samansuuntaiset. Jos kasvu on tätä suuruusluokkaa niin BKT:n ja teollisuustuotannon taso on vuonna 2018 yhä pienempi kuin kymmenen vuotta aikaisemmin ennen finanssikriisiä.

Valtiovarainministeriön mukaan yksityinen kulutus kasvaa tänä vuonna 1,2 prosenttia ja ensi vuonna 0,7 prosenttia. Kasvua tukevat ensi vuonna erityisesti hallituksen kilpailukykysopimuksen yhteydessä lupaamat tuloverokevennykset.

Yksittäisillä toimialoilla rakentaminen ja rakennusten korjaaminen ovat lisääntyneet kuluvana vuonna voimakkaasti, mikä on vauhdittanut yksityisiä investointeja. Valtiovarainministeriö odottaa yksityisten investointien kasvavan tänä vuonna yli 4 prosenttia. Kasvu jatkuu vahvana myös ensi vuonna. Lisäksi kone- ja laiteinvestoinnit kehittyvät myönteisesti. Sen sijaan t & k-investoinnit kärsivät mm. julkisen rahoituksen vähenemisestä ja irtisanomisista tutkimustehtävissä yksityisellä sektorilla.

Julkisten investointien BKT-osuus on noin 4 prosenttia. Valtion investointeja pitää yllä mm. hallituksen perusväylänpitoon suunnatut määrärahat. Kuntien investoinnit suuntautuvat pääosin rakennuskannan ylläpitoon, katuihin ja teihin, puistoihin sekä vesi- ja viemäriverkostoihin. Kuntien investointien ennakoidaan pysyvän edelleen korkealla tasolla, mutta kasvuvauhdin odotetaan lähivuosina taittuvan.

Ansioiden ja palkkasumman kehitys on pysynyt viime vuosina vaimeana. Tänä vuonna kansantalouden palkkasumman ennakoidaan VM:n ennusteessa kuitenkin kasvavan 1,7 prosenttia. Ensi vuonna palkkasumman kasvu hidastuu 0,8 prosenttiin kiky-sopimuksen nollalinjan myötä. Paraneva työllisyys, liukumat ja henkilöstön rakenteelliset muutokset pitävät palkkasumman kuitenkin pienessä kasvussa. Työnantajien sosiaaliturvamaksut laskevat vuonna 2017 ja 2018 selvästi.

Hintojen nousupaineet ovat lähivuosina tavanomaista pienemmät. Kuluttajahintojen laskuun on vaikuttanut talouden heikko kysyntätilanne, alentuneet tuontihinnat sekä päivittäistavarakaupan lisääntynyt kilpailutilanne. Tänä vuonna inflaatiota kuitenkin kiihdyttää välillisten verojen korotukset sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukorotukset. Myös öljyn hinnan laskun päättyminen lisää vähitellen inflaatiota. Inflaation odotetaan nousevan asteittain niin, että ensi vuoden muutosprosentti on yhden tuntumassa.

Suomen julkisen talouden (valtio, paikallishallinto, sosiaaliturvarahastot) menot ovat lähivuosina yhä kokonaistuoja suuremmat, minkä vuoksi valtio ja kunnat velkaantuvat yhä lisää. Kuntien velkaantumisen ei kuitenkaan odoteta enää lisääntyvän suhteessa bruttokansantuotteeseen. Paikallishallinto saavuttaa VM:n ennusteen mukaan myös hallituksen sille asettaman rahoitusasematavoitteen. Tavoitteen mukaan paikallishallinnon nettoluotonanto saa olla enintään -0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2019.

Oheisesta liitetiedostosta löytyy vielä VM:n keskeiset ennusteluvut yleisestä taloudellisesta kehityksestä sekä keskeisten suhdanne- ja ennustelaitosten ennusteet mm. kokonaistuotannon ja työttömyyden kehityksestä 2016–2018.

Kuntatalouden tila on yhä haastava

Valtiovarainministeriön mukaan kuntatalouden näkymät vuosille 2016–2020 ovat aikaisempia painelaskelmia selvästi myönteisemmät, sillä tilikauden tulos jopa vahvistuu hieman 2016–2017. Koko ennusteajanjaksolla investoinnit tulorahoituksen jälkeen huomioiva rahoitusjäämä pysyy vähintäänkin ennallaan, eikä heikkene radikaalisti aikaisempien ennusteiden tapaan. Muutos näkyy myös velan kasvuarviossa. Kuntien velkaantuminen jatkuu yhä, mutta suhteessa bruttokansantuotteeseen velkaantuminen ei enää nouse. Ennustettu velan määrä vuonna 2020 on tippunut kevään ennustekierrokselta peräti kolmella miljardilla eurolla.

Ennusteessa ei huomioida sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen vaikutuksia, eikä kuntien omia sopeutustoimia vuoden 2016 jälkeen.

Kuntatalouden näkymien vahvistuminen johtuu siitä, että sekä kuntatalouden kokonaismenojen että kokonaistulojen arvioidaan kehittyvän historiaan nähden vaimeammin. Menojen kasvua hidastaa mm. kilpailukykysopimuksen päätökset, vuonna 2017 voimaan astuva eläkeuudistus, kunnallisten liikelaitosten yhtiöittäminen, perustoimeentulotuen maksatuksen siirto Kelaan ja lukuisat muut hallituksen käynnistämät lakiesitykset kuntien tehtävien ja menojen karsimiseksi. Näiden seurauksena kunta-alan henkilöstön määrän arvioidaan kehitysarviossa laskevan vuoden 2015 tasosta noin 7 000 hengellä seuraavien viiden vuoden aikana.

Kaikista näistä menojen kasvun hallintaan tähtäävistä toimista huolimatta kuntatalouden näkymät ovat yhä hyvin haastavat.

Talouskasvun pysyminen historiallisen vaimeana ja väestön ikääntyminen lisäävät kuntatalouden kustannuksia. Nämä menopaineet voivat toteutua odotettua voimakkaampina. Yllättäviä meno- ja investointipaineita saattaa syntyä myös korjausvelasta, myönteisen oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista tai työn perässä liikkuvista maassamuuttajista. Menotasoon liittyviä riskejä syntyy myös hallituksen kuntien menojen pienentämiseen tähtäävistä lakimuutoksista.

Kuntatalouden kehitysarvioon on nimittäin leivottu sisään useita oletuksia siitä, että kuntien toimintamenot pienenevät tietyllä euromäärällä kun kuntien tehtäväkenttää uudistavat lait astuvat voimaan. Tällaisia uudistuksia ovat esimerkiksi erikoissairaanhoidon keskittämislaki tai vaikkapa subjektiivisen päivähoito-oikeuden muuttaminen. Lakimuutosten säästöarviot merkitsevät automaattisesti myös valtionosuuksien pienenemistä.

Lait edellyttävät päätösten määrätietoista toteuttamista kunnissa. Kaikissa kunnissa näitä mahdollisuuksia ei ole otettu syystä tai toisesta täysimääräisesti käyttöön. Toisaalta aina hallituksen esittämiin säästöarvioihin ei ole edes mahdollista päästä. Eroja menokehityksessä aiheuttaa esimerkiksi uudistusten alkuvaiheeseen liittyvät odotettua suuremmat muutosvaiheen kustannukset tai esimerkiksi uudistusten toivottua hitaampi aikataulutus.

Menopaineita kuntatalouteen syntyy myös kilpailukykysopimuksesta. Esimerkiksi kiky-sopimuksessa sovittu vuosityöajan pidennys 24 tunnilla ansiotasoa muuttamatta on otettu kuntatalouden kehitysarviossa huomioon 93 miljoonan euron suuruisena työvoimakustannusten vähenemisenä vuonna 2017. Arvio kasvaa tulevina vuosina 245 miljoonaan euroon. Tämän toimen muuttaminen työvoimakustannusten vähennykseksi koetaan niin kunnissa kuin muillakin toimialoilla hyvin haasteellisena.

Kilpailukykysopimuksesta aiheutuu huomattavat vaikutukset myös kuntien tulopuolelle, sillä sopimuksessa päätetty palkansaajien sosiaalivakuutusmaksujen korotus merkitsee kunnille suuria verotulomenetyksiä. Yhdistettynä vaimeaan talouskasvuun tämä tarkoittaa, että kuntien verotulojen kehitys on lähivuosina äärimmäisen vaimeaa. Kuntien tuloverojen arvioidaan ensi vuonna laskevan peräti 1,6 prosenttia. Se on poikkeuksellisen heikko lukema.

Osittain tilannetta tasoittaa se, että hallituksen päättämät tuloverokevennykset kompensoidaan kunnille valtionosuuksien lisäyksinä. Se tuo kunnille ensi vuonna noin 395 miljoonaa euroa kompensaatioita valtionosuuspuolelle, mutta kokonaan kiky-sopimuksesta tullutta aukkoa veropohjaan kompensaatiot eivät kata. Valtionvarainministeriön mukaan kiky-sopimus heikentää kuntien veropohjaa nettona ensi vuonna yhteensä 394 miljoonalla eurolla. Sen lisäksi kuntien tulopohjaa leikataan valtionosuusleikkauksilla yhteensä 379 miljoonaa euroa. Leikkausten taustalla ovat kilpailukykysopimuksesta kuntatalouteen syntyvät hyödyt lomarahaleikkauksista ja työajan pidennyksestä.

Kuntatalouden tulokehitys on ensi vuonna ja siitä eteenpäin erittäin hidasta. Koko kuntatalouden kehitysarviossa myös menokehityksen oletetaan kehittyvän erittäin hitaasti. Jos tilanne yksittäisissä kunnissa on valtakunnan keskiarvoja heikompi niin menojen kasvun hillitsemiseen tulee löytyä uusia keinoja mahdollisimman pian.

Liitteenä on Kuntatalousohjelman vuodelle 2017 esittelykalvot (lähde: valtiovarainministeriö).