Kuntatalouden tila on yhä haastava

Valtiovarainministeriön mukaan kuntatalouden näkymät vuosille 2016–2020 ovat aikaisempia painelaskelmia selvästi myönteisemmät, sillä tilikauden tulos jopa vahvistuu hieman 2016–2017. Koko ennusteajanjaksolla investoinnit tulorahoituksen jälkeen huomioiva rahoitusjäämä pysyy vähintäänkin ennallaan, eikä heikkene radikaalisti aikaisempien ennusteiden tapaan. Muutos näkyy myös velan kasvuarviossa. Kuntien velkaantuminen jatkuu yhä, mutta suhteessa bruttokansantuotteeseen velkaantuminen ei enää nouse. Ennustettu velan määrä vuonna 2020 on tippunut kevään ennustekierrokselta peräti kolmella miljardilla eurolla.

Ennusteessa ei huomioida sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen vaikutuksia, eikä kuntien omia sopeutustoimia vuoden 2016 jälkeen.

Kuntatalouden näkymien vahvistuminen johtuu siitä, että sekä kuntatalouden kokonaismenojen että kokonaistulojen arvioidaan kehittyvän historiaan nähden vaimeammin. Menojen kasvua hidastaa mm. kilpailukykysopimuksen päätökset, vuonna 2017 voimaan astuva eläkeuudistus, kunnallisten liikelaitosten yhtiöittäminen, perustoimeentulotuen maksatuksen siirto Kelaan ja lukuisat muut hallituksen käynnistämät lakiesitykset kuntien tehtävien ja menojen karsimiseksi. Näiden seurauksena kunta-alan henkilöstön määrän arvioidaan kehitysarviossa laskevan vuoden 2015 tasosta noin 7 000 hengellä seuraavien viiden vuoden aikana.

Kaikista näistä menojen kasvun hallintaan tähtäävistä toimista huolimatta kuntatalouden näkymät ovat yhä hyvin haastavat.

Talouskasvun pysyminen historiallisen vaimeana ja väestön ikääntyminen lisäävät kuntatalouden kustannuksia. Nämä menopaineet voivat toteutua odotettua voimakkaampina. Yllättäviä meno- ja investointipaineita saattaa syntyä myös korjausvelasta, myönteisen oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista tai työn perässä liikkuvista maassamuuttajista. Menotasoon liittyviä riskejä syntyy myös hallituksen kuntien menojen pienentämiseen tähtäävistä lakimuutoksista.

Kuntatalouden kehitysarvioon on nimittäin leivottu sisään useita oletuksia siitä, että kuntien toimintamenot pienenevät tietyllä euromäärällä kun kuntien tehtäväkenttää uudistavat lait astuvat voimaan. Tällaisia uudistuksia ovat esimerkiksi erikoissairaanhoidon keskittämislaki tai vaikkapa subjektiivisen päivähoito-oikeuden muuttaminen. Lakimuutosten säästöarviot merkitsevät automaattisesti myös valtionosuuksien pienenemistä.

Lait edellyttävät päätösten määrätietoista toteuttamista kunnissa. Kaikissa kunnissa näitä mahdollisuuksia ei ole otettu syystä tai toisesta täysimääräisesti käyttöön. Toisaalta aina hallituksen esittämiin säästöarvioihin ei ole edes mahdollista päästä. Eroja menokehityksessä aiheuttaa esimerkiksi uudistusten alkuvaiheeseen liittyvät odotettua suuremmat muutosvaiheen kustannukset tai esimerkiksi uudistusten toivottua hitaampi aikataulutus.

Menopaineita kuntatalouteen syntyy myös kilpailukykysopimuksesta. Esimerkiksi kiky-sopimuksessa sovittu vuosityöajan pidennys 24 tunnilla ansiotasoa muuttamatta on otettu kuntatalouden kehitysarviossa huomioon 93 miljoonan euron suuruisena työvoimakustannusten vähenemisenä vuonna 2017. Arvio kasvaa tulevina vuosina 245 miljoonaan euroon. Tämän toimen muuttaminen työvoimakustannusten vähennykseksi koetaan niin kunnissa kuin muillakin toimialoilla hyvin haasteellisena.

Kilpailukykysopimuksesta aiheutuu huomattavat vaikutukset myös kuntien tulopuolelle, sillä sopimuksessa päätetty palkansaajien sosiaalivakuutusmaksujen korotus merkitsee kunnille suuria verotulomenetyksiä. Yhdistettynä vaimeaan talouskasvuun tämä tarkoittaa, että kuntien verotulojen kehitys on lähivuosina äärimmäisen vaimeaa. Kuntien tuloverojen arvioidaan ensi vuonna laskevan peräti 1,6 prosenttia. Se on poikkeuksellisen heikko lukema.

Osittain tilannetta tasoittaa se, että hallituksen päättämät tuloverokevennykset kompensoidaan kunnille valtionosuuksien lisäyksinä. Se tuo kunnille ensi vuonna noin 395 miljoonaa euroa kompensaatioita valtionosuuspuolelle, mutta kokonaan kiky-sopimuksesta tullutta aukkoa veropohjaan kompensaatiot eivät kata. Valtionvarainministeriön mukaan kiky-sopimus heikentää kuntien veropohjaa nettona ensi vuonna yhteensä 394 miljoonalla eurolla. Sen lisäksi kuntien tulopohjaa leikataan valtionosuusleikkauksilla yhteensä 379 miljoonaa euroa. Leikkausten taustalla ovat kilpailukykysopimuksesta kuntatalouteen syntyvät hyödyt lomarahaleikkauksista ja työajan pidennyksestä.

Kuntatalouden tulokehitys on ensi vuonna ja siitä eteenpäin erittäin hidasta. Koko kuntatalouden kehitysarviossa myös menokehityksen oletetaan kehittyvän erittäin hitaasti. Jos tilanne yksittäisissä kunnissa on valtakunnan keskiarvoja heikompi niin menojen kasvun hillitsemiseen tulee löytyä uusia keinoja mahdollisimman pian.

Liitteenä on Kuntatalousohjelman vuodelle 2017 esittelykalvot (lähde: valtiovarainministeriö).