Kilpailukykysopimus ei vahvista kuntataloutta välittömästi

Kilpailukykysopimusta koskevat alakohtaiset työ- ja virkaehtosopimusneuvottelut on  käyty ja näillä näkymin sopimus astuu voimaan pääosin ensi vuonna. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä talouskasvua, parantaa työllisyyttä ja sopeuttaa julkista taloutta. Pitkällä aikavälillä talouskasvusta ja työllisyyden paranemisesta hyötyy myös kuntatalous.

​Lyhyemmällä aikavälillä kuntatalous ei kuitenkaan vahvistu kilpailukykysopimuksen myötä. Sopimukseen sisältyy kyllä useita toimia, joilla kevennetään kuntatyönantajan yksikkötyökustannuksia. Tällaisia toimia ovat mm. työajan pidentäminen keskimäärin 24 tunnilla vuodessa vuosittaista ansiotasoa muuttamatta, lomarahojen leikkaus 30 prosentilla 2017–2019 sekä sosiaalivakuutusmaksujen painopisteen siirtäminen työnantajilta työntekijöille.

Rakenteellisten muutosten johdosta kuntatyönantajan työvoimakustannusten  arvioidaan laskevan vajaat 1,5 prosenttia. Lisäksi sosiaalivakuutusmaksujen maksuperusteet kevenevät näillä näkymin vuoteen 2020 mennessä yhteensä noin 3 prosenttiyksiköllä. Kuntatyönantajan työvoimakustannuksia helpottaa myös se, että seuraavalla sopimuskaudella eli vuoden 2017 palkkoihin ei tule sopimuskorotuksia.

Menohelpotusten ohella osa sopimuksen yksityiskohdista merkitsee kuntien tulopuolelle kuitenkin tuntuvia heikennyksiä.

Yksi kuntien tulovirtaa heikentävä tekijä on palkansaajien sosiaalivakuutusmaksujen korotus, joka kasvattaa palkansaajien verovähennyksiä ja pienentää siten kuntien verotuottoja. VM:n arvioiden mukaan muutos pienentää vuoteen 2020 mennessä kunnallisveron tuottoa noin 500 miljoonalla eurolla. Toisin kuin veroperustemuutokset, maksuihin liittyviä muutoksia ei kompensoida kunnille.

Lisää julkisen sektorin tulopuolta heikentäviä tekijöitä aiheutuu siitä, että kaikille työnantajille suunnattu sairausvakuutusmaksun alennus rahoitetaan edellä mainituilla julkisen sektorin säästöillä. Tämä sopimukseen kirjattu julkisen sektorin kustannushyödyt syövä rahoitusratkaisu liittyy sopimuksen tavoitteeseen sopeuttaa julkista sektoria noin puolella prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Kuntatalous ei siis vahvistu kilpailukykysopimuksen toimenpiteillä tai työ- ja virkaehtosopimusmuutoksilla, koska hyödyt leikataan arvioiduilla säästövaikutuksilla kuntien ja kuntayhtymien rahoituksesta.

Kunta-valtio-rahoitussuhteet eivät kuulu työmarkkinakeskusjärjestöille eikä KT:n toimivaltaan, joten tästä ei ole voitu sopia osana työmarkkinaneuvotteluja. Kuntaliiton kuntatalousosasto neuvottelee VM:n ja muiden ministeriöiden kanssa rahoitusmuutoksista, kunhan kilpailukykysopimuksella todetaan olevan riittävä kattavuus ja neuvotellut työ- ja virkaehtosopimukset voivat tulla voimaan.

Yhteenvetona voi todeta, että kilpailukykysopimus keventää tuntuvasti kuntatyönantajien toimintamenoja, mutta vastaavasti tulopuolelta tullaan jollain aikavälillä leikkaamaan nämä hyödyt pois joko saamatta jääneinä verotuloina tai valtionosuusleikkauksina. Tarkat yksityiskohdat ovat kuitenkin tässä vaiheessa vielä auki.

Linkkejä:

• Kunta-alalle kilpailukykysopimuksen mukaiset neuvottelutulokset, KT Kuntatyöntantajien tiedote 31.5.2016