23.11.2016

EU-komission maaraportti Suomesta

EU-komission julkaisi helmikuun lopussa Suomen maaraportin, joka on läpileikkaus Suomen talouden ajankohtaisista keskeisistä piirteistä, haasteista ja mahdollisuuksista. Ns. maakohtaiset suositukset eli konkreettiset toimenpide-esitykset julkistetaan toukokuulla.

​Maaraportin tärkeimmät huomiot voidaan tiivistää seuraavasti:

  • Suomen kokonaistuotanto pysyttelee edelleen kriisiä edeltänyttä tasoa alhaisempana. Vuosiksi 2016 ja 2017 odotetaan vaimeaa elpymistä, ja työttömyyden odotetaan lähivuosina pysyttelevän yli 9 prosentissa.
  • Hitaan kasvun taustalla vaikuttaa olevan pääasiassa rakenteellisia tekijöitä. Erittäin tuottava elektroniikka-ala on supistunut merkittävästi ja se johti talouden kokonaistuottavuuden huomattavaan heikkenemiseen. Palkat eivät kuitenkaan sopeutuneet vaan ennemminkin jatkoivat nousuaan ja Suomi menetti kilpailukykyään ja vientimarkkinaosuuksiaan.
  • Talouden perusvahvuudet ovat kuitenkin jäljellä, ja niiden varaan voidaan rakentaa: oikeusvaltioperiaate, vähäinen korruptio, erinomainen koulutusjärjestelmä ja edelleen mittavat investoinnit tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin antanevat tukea kestävälle elpymiselle.
  • Kustannuskilpailukyvyn palauttamistarve ymmärretään laajalti, ja neuvottelut sen saavuttamiseksi ovat käynnissä. Hallitus ja työmarkkinaosapuolet ovat käyneet neuvotteluja kilpailukyvyn parantamiseksi yksikkötyökustannusten alentamisen pohjalta ja siirtymällä keskitetystä sopimisesta kohti paikallista sopimista, jotta työllisyyttä ja työmarkkinoiden joustavuutta voitaisiin lisätä.
  • Yleisesti ottaen yksikkötyökustannukset ovat viime aikoina kasvaneet hitaammin, mutta suljettu sektori vaikuttaa heikentävän kustannuskilpailukykyä kokonaisuutena tarkasteltuna. Vaikka yksikkötyökustannusten kasvu on hidastunut, talous ei ole vielä saanut takaisin vuodesta 2007 asti menettämäänsä kustannuskilpailukykyä, koska työn tuottavuus ei ole kasvanut juuri lainkaan. Varsinkaan suljettu sektori ei ole mukautunut hitaan kasvun ympäristöön.
  • Avoimen sektorin rakennemuutos jatkuu, ja sille olisi hyötyä uusien markkinoiden ja tuotteiden kehittämisestä. Vaikka yksityinen sektori on edelleen hyvin velkaantunut, velanhoitokyky vaikuttaa hyvältä, eikä ole näyttöä siitä, että velkataakka olisi muodostunut kasvulle rasitteeksi.
  • Suomen julkisen talouden kestävyyteen kohdistuva riski on keskipitkällä aikavälillä suuri. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen päälinjoista on sovittu, mutta yksittäisiä lainsäädäntötoimenpiteitä ei ole vielä laadittu.
  • Kilpailun lisääminen palvelusektorilla – vähittäiskaupassa, liikenteessä ja rakentamisessa – auttaisi puuttumaan joihinkin kustannuskilpailukykyä koskeviin ongelmiin, joita perusteellisessa tarkastelussa havaittiin. Kilpailun lisääntyminen voisi supistaa hinnoittelumarginaaleja. Liiketoiminta-ympäristössä on edelleen heikkoja kohtia. Uudet yritykset eivät ole niin kansainvälisesti suuntautuneita tai innovatiivisia kuin vastaavat yritykset muissa jäsenvaltioissa.
  • Yleisesti ottaen Suomi on edistynyt jonkin verran vuoden 2015 maakohtaisten suositusten noudattamisessa. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista Suomi on saavuttamassa ja jopa ylittämässä ympäristötavoitteensa. Se ei ehkä saavuta kunnianhimoista 4 prosentin T&K-tavoitetta, mutta sen T&K-intensiteetti on jo Euroopan korkein.



Keskustelutilaisuus maaraportista 3.3.2016

 

Komission Suomen edustusto järjesti keskustelutilaisuuden maaraportista Helsingissä 3.3.2016. Raporttia oli esittelemässä komission talousosaston pääanalyytikko Philipp Rother. 

 

Vaikka työttömyyttä ei erityisesti nosteta raportissa esille, Rother varoitti Suomea tottumasta korkeaan työttömyyteen. Hänen mukaansa työttömyyden pitäisi olla enemmän esillä poliittisissa keskusteluissa.  Asia on tärkeä varsinkin, kun väestö ikääntyy nopeasti. Hän esitti Suomelle 2000 -luvun puolivälin Saksan suuren työmarkkinauudistuksen kaltaisia toimia.

 

Rotherin kommenteissa herätti huomiota se, että hän oli enemmän huolissaan työttömyyden tasosta kuin sen rakenteesta. Kotimaisessa keskustelussahan taas eniten kiinnitetään huomiota pitkäaikaistyöttömyyteen ja sen aiheuttamiin ongelmiin.

 

Toinen keskeinen teema Rotherin esityksessä oli Suomen julkisen sektorin koko. Kun tilastojen mukaan Suomessa julkiset menot ovat korkeimmat koko EU:ssa, hän kehotti pohtimaan mitä rahoilla tehdään eli vaikutetaanko niillä tulevaan hyvinvointiin, etenkin kun investointiaste on samanaikaisesti matala.

 

Kommentti: tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että julkisten menojen taso ja sisältö vaihtelevat eri maissa. Taustalla ovat ainakin historiatekijät sekä poliittiset päätökset siitä, mitä palveluja julkisesti tarjotaan sekä miten esimerkiksi tuloja ja kulutusta verotetaan.

 

Eroja syntyy myös siitä, miten julkista tukea annetaan yhteiskunnalle. Se voi olla esimerkiksi verovähennyksiä tai sitten suoran tulonsiirron muodossa, kuten vaikkapa lapsilisät. Jälkimmäisessä tapauksessa julkisen sektorin menot ovat suuremmat.

 

Raportissa todetaan, että yksikkötyökustannukset ovat viime aikoina kasvaneet hitaammin, mutta suljettu sektori vaikuttaa heikentävän kustannuskilpailukykyä kokonaisuutena tarkasteltuna. Talous ei ole vielä saanut takaisin vuodesta 2007 asti menettämäänsä kustannuskilpailukykyä, koska työn tuottavuus ei ole kasvanut juuri lainkaan. Avoimen sektorin rakennemuutos jatkuu, ja sille olisi hyötyä uusien markkinoiden ja tuotteiden kehittämisestä. Vaikka yksityinen sektori on edelleen velkaantunut, velanhoitokyky vaikuttaa hyvältä.

 

Kilpailun lisääminen palvelusektorilla auttaisi puuttumaan joihinkin kustannuskilpailukykyä koskeviin ongelmiin. Liiketoimintaympäristössä on edelleen heikkoja kohtia. Uudet yritykset eivät ole niin kansainvälisesti suuntautuneita tai innovatiivisia kuin vastaavat yritykset muissa jäsenvaltioissa.

 

Julkisen talouden kestävyyteen kohdistuva riski on keskipitkällä aikavälillä suuri. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen päälinjoista on sovittu, mutta yksittäisiä lainsäädäntötoimenpiteitä ei ole vielä laadittu.

 

Raportissa EU-komissio kuitenkin kehuu Suomen talouden vahvuuksia, kuten erinomaista koulutusjärjestelmää sekä satsauksia T&K:hon.

 

Kommentti: mielenkiintoista on, että raportissa ei arvioida näihin sektoreihin tehtävien leikkausten pitkän aikaväin vaikutuksia; suomalaisessa keskustelussa näistä elementeistä ollaan varsin huolissaan.

 

Komissio kehottaa Suomea parantamaan kustannuskilpailukykyä.

 

Rotherin esityksen jälkeen kommenttipuheenvuorot esittivät talousneuvoston pääsihteeri Pekka Sinko Valtioneuvoston kansliasta, Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Antti Neimala sekä Danske Bank Suomen pääekonomisti Pasi Kuoppamäki.

 

Pekka Sinko pitkälti myötäili raportin ajatuksia. Hän korosti erityisesti kilpailukykyä, yksityisen sektorin velkaantumista sekä rakenteellisia uudistuksia. Ikääntymisen vaikutuksia tulee kyetä hallitsemaan, julkisen sektorin menohaasteisiin tulee puuttua ja vientiin pitää löytää uusia tuotteita.

 

Lisäksi hän pohdiskeli viime aikoina julkisuudessakin olleita keskusteluavauksia elvyttävämmästä otteesta, joita ovat esittäneet ainakin OECD, IMF ja USA:n valtiovarainministeri Summers. Hän näki kuitenkin, että globaalista taloudesta olisi tarpeen ensin saada apua.

 

Kommentti: muista Singon korostamista asioista huomio kiinnittyy lähinnä painotukseen yksityisen sektorin velkaantumisesta. Yritykset ovat rajoittaneet investointejaan ja toisaalta myös Suomessa keskustellaan rahoituksen saatavuuden haasteista (vrt. Antti Neimalan kommentit alla). Toisin sanoen herää kysymys, mistä velkaantumisen kasvu sitten itse asiassa johtuu? Kotitalouksista?

 

Yrittäjien Antti Neimala kaipasi raportista laajempaa näkökulmaa pienille ja keskisuurille yrityksille. Lisäksi hän korosti nimenomaan rahoituksen saatavuuden haasteita ja rahoitusvälineiden rajoittuneisuutta. Lisäksi hän totesi, että sääntely eri muodoissaan rajoittaa yritysten toimintaympäristöä. Sote-uudistusta ja yhteiskuntasopimusta hän piti oikeansuuntaisina toimina kokonaisuuden onnistumisen kannalta.

 

Pasi Kuoppamäki toi esiin eräitä yksittäisiä huomioita. Viennistä hän totesi, että sen ongelmissa on myös syklistä vaikutusta, joka tuntuu erityisesti investointihyödykkeissä. Kulutustavaravienti voisi vauhdittua jos Eurooppa jatkaa elpymistä.

 

Yritysten toimintaympäristöä Kuoppamäki piti positiivisena sillä tavoin, että konkursseja on kaikesta huolimatta viime vuosina ollut vähän. Lisäksi ennätysmatala korkotaso tukee yritystoimintaa. Hän ilmoitti kannattavansa työvoimakustannusten alentamista.

 

Erityispiirre jota hänen mielestään raportissa olisi voinut myös kosketella, on valtion mittavaan velkaan liittyvä huomattava korkoriski.

 

Suomen maaraportti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta:

http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/csr2016/cr2016_finland_fi.pdf

 

Linkkejä: