Kuntien varautuminen ja turvallisuus

Kokonaisturvallisuus on suomalaisen varautumisen yhteistoimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Periaate ja siihen liittyvät strategiset kirjaukset on linjattu yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (Turvallisuuskomitea), joka on valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta 2017:

Kokonaisturvallisuuden periaate merkitsee, että toimijat jakavat ja analysoivat turvallisuutta koskevaa tietoa sekä suunnittelevat, harjoittelevat ja toimivat yhdessä. Yhteistoimintamalli kattaa kaikki asiaankuuluvat toimijat kansalaisesta viranomaiseen. Yhteistyön perustana ovat lakisääteiset tehtävät, yhteistyösopimukset ja Yhteiskunnan turvallisuusstrategia.

Monialainen yhteistyö

Kokonaisturvallisuus tarkoittaa, että kunnan tulee varautumisessaan ottaa huomioon yhteistyö elintärkeiden toimintojensa osalta muiden viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kuntalaisten kanssa.

Hyvin varautunut kuntakonserni:

• Huomioi riippuvuussuhteet eri toimialojen ja toimintojen välillä.
• Huolehtii ennakolta tarpeellisista tiedonvaihdon edellytyksistä eri toimijoiden kesken.
• Hallitsee viestinnän osana varautumista erilaisissa olosuhteissa ja eri välineillä.
• Pystyy ylläpitämään yhteiskunnan toiminnan kannalta elintärkeitä palveluja alueellaan myös normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
• Kehittää varautumistaan kokonaisvaltaisesti ja jatkuvasti osana arjen normaalia toimintaa.

Tärkeät tahot

Tärkeitä viranomaistahoja kunnan varautumisen näkökulmasta ovat mm.

• hyvinvointialueet (sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi),
• alueelliset varautumisen yhteistyöryhmät
• aluehallintovirastot
• ELY-keskukset
• poliisi
• puolustusvoimat
• maahanmuuttovirasto/vastaanottokeskus
• rajavartiolaitos
• ylikunnalliset viranomaistoimijat kuten ympäristöterveydenhuolto ja maaseutuhallinto

Paikallisista olosuhteista ja järjestelyistä riippuen eri viranomaisten roolit voivat painottua eri tavoin.

Muita kuntien kannalta keskeisiä tahoja ovat kriittiseen infrastruktuurin julkiset ja yksityiset toimijat (vesi, sähkö, energia, tietoliikenneverkot, ict), keskeiset tukipalvelutoimittajat (ruoka, aineet, tarvikkeet ja materiaalit, kiinteistöhuolto, liikenne ja logistiikka) sekä muut erityisesti huoltovarmuuteen liittyvät elinkeinoelämän toimijat (ruoka, rehu, lääkkeet, polttoaineet, muut hyödykkeet), joiden toiminta on myös osaltaan keskinäisriippuvaista.

Järjestökentän ja kolmannen sektorin toimijoista yhteistyötä kuntien kanssa varautumisen, häiriötilanteiden ja turvallisuuden kysymyksissä tekevät esimerkiksi SPR, Vapepa, MPK, SSPL, seurakunnat sekä muut paikalliset yhdistykset ja aktiiviset ryhmät. Esimerkiksi AVAK – eli alueellinen valmiuskeskus – toimintamalli kokoaa yhteen järjestöjä ja vapaaehtoistoimijoita kuntien avuksi häiriötilanteissa.

Kokonaisturvallisuuden periaatteen mukaisesti on tärkeä huomioida myös erilaiset kansalaisryhmät. On esimerkiksi tärkeää, että häiriötilanteen aikana viestintä tavoittaa myös muunkieliset yhteisöt. 

YTS:n mukaiset elintärkeät toiminnot ovat:

Johtaminen

Johtaminen on elintärkeä toiminto, joka luo pohjan muiden toimintojen turvaamiselle. Johtamiskyky on kyettävä turvaamaan kaikissa tilanteissa ja kaikilla toimintatasoilla. Tehokas häiriötilanteiden hallinta edellyttää tiivistä yhteistyötä johtamisen, tilannekuvan ja viestinnän välillä.

Hyvä johtaminen edellyttää:

• selkeää johtovastuuta, toimijoiden roolitusta ja toimivaltaisen viranomaisen päätöksentekokykyä
• tilannekuvan muodostamista (tilanneymmärrys, arvio tilanteen kehittymisestä)
  kriisiviestintää
• tiedon jakamista ja sitä tukevia teknisiä ratkaisuja
• toiminnan jatkuvuudenhallintaa
• yhteistoimintaa.

Kansainvälinen ja EU-toiminta

Kansainvälinen toiminta ulottuu kaikille suomalaisen yhteiskunnan tasoille ja aloille. Kansainvälisen yhteistyön mahdollistaminen ja osallistuminen kriisien ennaltaehkäisyyn on kiinteä osa yhteiskunnan muiden elintärkeiden toimintojen turvaamista. EU-turvallisuusyhteistyö on kiinteä osa hallinnonalojen turvallisuussuunnittelua.

Puolustuskyky

Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus turvataan ylläpitämällä ja kehittämällä turvallisuusympäristöön suhteutettua puolustuskykyä. Suomen puolustuskyvyn kehittämisen ja ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle Suomea vastaan ja sotilaallisella voimankäytöllä uhkaamiselle. Tarvittaessa Suomeen kohdistuvat sotilaalliset uhat torjutaan sotilaallisia voimakeinoja käyttäen.

Sisäinen turvallisuus

Sisäisen turvallisuuden ylläpitämisellä ennaltaehkäistään ja torjutaan Suomeen ja sen väestöön kohdistuvia rikoksia, onnettomuuksia ja ympäristövahinkoja tai muita vastaavia häiriöitä ja uhkia sekä hallitaan niiden seuraukset. Tiivis yhteistyö muiden kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten, Euroopan unionin ja muiden toimijoiden välillä kaikilla hallinnon tasoilla tukee tätä työtä.

Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus

Talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden turvaamisella järjestetään elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi tarvittava rahoitus ja muut resurssit. Elintärkeille toiminnoille välttämättömät kotimainen ja kansainvälinen infrastruktuuri, organisaatiot, rakenteet ja prosessit turvataan.

Väestön toimintakyky ja palvelut

Väestön toimintakyky ja hyvinvointi turvataan ylläpitämällä keskeiset peruspalvelut. Niillä edistetään väestön itsenäistä selviytymistä kaikissa tilanteissa.

Yhteiskunnan toimivuus edellyttää sekä riittävää sosiaaliturvaa että sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka turvataan yhteiskunnan häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Häiriötilanteissa kiireellisten palvelujen tarve korostuu, koska kriisit aiheuttavat lähes aina potilaita ja avun tarvetta. Myös keskeisten koulutuspalvelujen häiriötön jatkuminen turvataan varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle. Kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut ylläpitävät kansalaisten henkistä kestävyyttä ja edesauttavat kriiseistä selviytymistä.

Kansalaisten luottamus keskeisiin palveluihin ja niiden jatkuvuuteen on olennainen asia niin kriisitilanteissa kuin niihin varautumisessa. 

Henkinen kriisinkestävyys

Henkisellä kriisinkestävyydellä tarkoitetaan yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan sekä kansakunnan kykyä kestää kriisitilanteiden aiheuttamat henkiset paineet ja selviytyä niiden vaikutuksilta. Hyvä henkinen kriisinkestävyys edistää kriiseistä toipumista.

Varautumista koskeva lainsäädäntö, periaatepäätökset sekä turvallisuuden ajankohtaiskatsaukset

Suomessa on pyritty varautumaan mahdollisiin kriisitilanteisiin myös lainsäädännöllisesti. Keskeiset poikkeusolojen vaatimat toimivaltuudet on koottu valmiuslakiin (1552/2011) ja puolustustilalakiin (1083/1991).

Kuntien yleisestä varautumisvelvollisuudesta säädetään valmiuslain 12 §:ssä, jonka mukaan valtion hallintoviranomaisten, valtion itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten, muiden valtion viranomaisten ja valtion liikelaitosten sekä hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien, kuntien, kuntayhtymien ja muiden kuntien yhteenliittymien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa.

Varautumisvelvollisuuden sisältö on yleisluoteinen ja antaa kunnille laajan mahdollisuuden järjestää varautuminen haluamallaan tavalla.

Valmiuslain säännökset eivät kuitenkaan sellaisenaan riitä kattamaan kaikkia yhteiskunnallisen varautumisen tarpeita, minkä vuoksi sektorikohtaiseen lainsäädäntöön on sisällytetty useita valmiuslain säännöstä täydentäviä varautumisvelvollisuuksia. Erityislakeihin sisältyvillä varautumisvelvoitteilla tyypillisesti joko täydennetään tai tarkennetaan valmiuslaissa säädetyn varautumisvelvollisuuden sisältöä. NIS 2.0 direktiivi (laki kyberturvallisuuden riskienhallinnasta) sekä CER-direktiivi (laki yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta) tulevat voimaan v. 2024 ja niissä määrätään valmiuslain varautumisvelvollisuutta tarkemmin yleisistä varautumisvelvollisuuksista toimialoille ja toimijoille, joista osa on kuntaomisteisia (esim. vesihuolto ja energia -toimiala). NIS- ja CER-direktiivien soveltamisala ei kuitenkaan koske suoraan kuntia.

Kuntalain mukaan kunnanvaltuusto päättää sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista, kunnanhallitus huolehtii kunnan sisäisestä valvonnasta ja riskienhallinnan järjestämisestä ja lisäksi kunnan hallintosäännössä on oltava määräykset sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä. Varautuminen on osa kunnan riskienhallintaa.

Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan kunnan on hallintosäännössään annettava tarpeelliset määräykset hallinnon ja toiminnan järjestämisestä, päätöksenteko- ja hallintomenettelystä sekä valtuuston toiminnasta poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa. Kuntaliiton hallintosääntömalliin on päivitetty yleiset säännökset toimivallan siirtämisestä (luku 7).

Muita kunnan toimintaan liittyviä varautumisvelvoitteita on kirjattu toimialakohtaiseen lainsäädäntöön. Merkittävimmät määräykset kuntien kannalta on kirjattu pelastuslakiin, joka yhdessä valmiuslain kanssa muodostaa lainsäädännöllisen viitekehyksen väestönsuojeluun varautumiselle. Vesihuoltolaki määrittää vesihuoltolaitoksen palvelujen turvaamisesta normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Terveyden- ja ympäristösuojelulait märittävät elinympäristöön vaikuttavien häiriötilanteiden varautumisvelvollisuuksista. Julkisuuslaki sekä tiedonhallintalaki määräävät mm. tiedon turvallisesta käsittelystä ja asiakirjojen salassapidosta. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä edellyttää hyvinvointialueita varautumaan yhteistyössä alueensa kuntien kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteisiin. Vaaratiedotelaki määrittelee, millä viranomaisella on oikeus vaaratiedotteiden antamiseen. Tartuntatautilaki määrää vastuista vaarallisen tartuntataudin osalta.

Varautumisvelvollisuuden lisäksi monet lait ja asetukset voivat vaikuttaa kuntien varautumiseen, vaikka niissä ei olisikaan osoitettu suoraa varautumisvelvollisuutta kunnalle. Kunnan toimiala on laaja, joten lainsäädäntöä ja siihen liittyviä vastuita on tarpeen selvittää yksityiskohtaisemmin tehtäessä häiriötilannesuunnitelmia tiettyä toimintaa tai toimialaa varten.

Kuntien varautumiseen liittyviä lakeja ja lakikoosteita

Valmiuslain kuntia koskevat osuudet

Väestön siirtäminen ja majoittaminen – varautuminen pelastustoimintaan, väestönsuojeluun ja evakuointiin

Määräykset hyvinvointialueen varautumisesta ja yhteistyövelvoitteesta kuntien kanssa

Valmiuslaki (1552/2011)

Pelastuslaki (379/2011)

Vesihuoltolaki (119/2001) 15 a §

Terveydensuojelulaki (763/1994)

Laki vaaratiedotteesta (466/2012)

Julkisuuslaki (621/1999)

Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019)

Asetus kriittisistä sähkönkäyttöpaikoista (921/2022)

Asetus hyvinvointialueiden varautumisesta sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteisiin (308/2023)

Asetus hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen sisällöstä ja valmistelusta (309/2023)

Periaatepäätökset ja selonteot

Myös valtioneuvoston periaatepäätökset ja selonteot sekä erilaiset turvallisuusviranomaisten katsaukset määrittävät yhteiskunnan ja samalla kuntien varautumista, vaikka niillä ei ole oikeudellista velvoittavuutta. Näistä merkittävimmät ovat yhteiskunnan turvallisuusstrategia, kansallinen riskiarvio, alueelliset riskiarviot, valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista, selonteko turvallisuusympäristön muutoksesta 2022 sekä suojelupoliisin ja muiden viranomaisten vuosittaiset katsaukset turvallisuusympäristön muutoksiin. Säännöllistä tilannekuvaa jaetaan myös kyberturvallisuuskeskuksen katsauksissa kuten viikoittainen kybersää. 

Strategiat, turvallisuusselonteot ja muut periaatepäätökset

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia

Kansallinen riskiarvio 2023

Alueelliset riskiarviot (Tuovi-portaalissa)

Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista 2018

Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta

Suojelupoliisi – Kansallisen turvallisuuden katsaus (vuosittain)

Suojelupoliisin uutiset ja tiedotteet

Valmiuslain 12 §:n mukaisesti kunnan tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Velvoite tarkoittaa, että kunnalla tulee olla valmius poikkeusoloissa kunnalle mahdollisesti määrättävien tehtävien hoitamiseen kuten esimerkiksi vähittäiskaupan, rakentamisen tai asuntokannan säännöstely ja väestönsuojelu. Ohessa on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin valmiuslain käyttöönottoa ja kuntia koskevia säännöksiä.

Valmiuslaki voidaan ottaa käyttöön valmiuslain 3 §:n mukaisissa poikkeusoloissa.

3 § (8.7.2022/706)

Poikkeusolojen määritelmä

Poikkeusoloja tämän lain mukaan ovat:

1) Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;
2) Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista;
3) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;
4) erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila;
5) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti; sekä
6) sellainen
a) julkisen vallan päätöksentekokykyyn;
b) rajaturvallisuuden tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen;
c) välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen palvelujen saatavuuteen;
d) energian, veden, elintarvikkeiden, lääkkeiden tai muiden välttämättömien hyödykkeiden saatavuuteen;
e) välttämättömien maksu- ja arvopaperipalvelujen saatavuuteen;
f) yhteiskunnallisesti kriittisten liikennejärjestelmien toimivuuteen; tai
g) edellä a–f alakohdassa lueteltuja toimintoja ylläpitävien tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tai tietojärjestelmien toimivuuteen kohdistuva uhka, toiminta, tapahtuma tai näiden yhteisvaikutus, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti ja laajamittaisesti estyvät tai lamaantuvat tai joka muulla näihin vakavuudeltaan rinnastuvalla tavalla erityisen vakavasti ja olennaisesti vaarantaa yhteiskunnan toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia.

Valmiuslain käyttöönotosta päätetään 6 §:n mukaisella käyttöönottoasetuksella, jossa valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, toteaa maassa vallitsevan poikkeusolot. Käyttöönottoasetus on saatettava välittömästi saatettava eduskunnan käsiteltäväksi. Eduskunta päättää, saako asetus jäädä voimaan vai onko se kumottava osittain tai kokonaan ja onko se voimassa säädetyn vai sitä lyhyemmän ajan.

Valmiuslain 12 §:n mukainen varautumisvelvollisuus edellyttää, että kunta on varautunut tehtäviensä mahdollisimman hyvään hoitamiseen myös poikkeusoloissa. Kunnan on siis huomioitava varautumisessaan myös valmiuslain mukaiset tehtävät, jotka voivat tulla kunnan vastuulle poikkeusoloissa.

Valmiuslain 13 §:n mukaan varautumista johtaa ja valvoo valtioneuvosto sekä kukin ministeriö toimialallaan. Yhteiskunnan häiriötilanne on pyrittävä hallitsemaan aina ensisijaisesti viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin. Normaaliolojen lainsäädännön soveltaminen ei lakkaa valmiuslainsäädännön lisätoimivaltuuksien käyttöönoton myötä.

Kuntia koskevat valmiuslain toimivaltasäännökset

31 § Maatilatalouden alkutuotannon ohjaaminen ja säännöstely (kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen myöntää ostoluvan)

32 § Vähittäiskaupan säännöstely (ostoluvat, hallinnointi ja säännöstely)

36-39 §:ssä on säännöksiä, jotka koskevat niitä kuntia, joilla on sähköyhtiöitä tai -liikelaitoksia

40 § Kaukolämmön käytön rajoittaminen (julkisten tilojen lämmittäminen ja käyttörajoitusten valvonta)

44 § Vedenhankinnan turvaaminen (toimitusvelvoite verkon ulkopuolisille alueille)

46-50 § Rakentamisen ja rakennustuotteiden säännöstely (rakennustarkastajalle laajempi tehtävänkuva, rakennustarvikkeiden ostolupien myöntäminen)

51-55 § Asuntokannan säännöstely (kunnat toimivat säännöstelyviranomaisena, esim. jos kuntaan evakuoiduille tarvitaan asuntoja tai tiloja käyttöön viranomaispäätöksellä)

70 § Polttonesteen käyttölupa (kunnalle myönnetään polttonesteen käyttölupa, lupaa varten tarvittavat moottoriajoneuvot on merkittävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään ajoneuvojen varaamista poikkeusolojen käyttöön koskevaan luetteloon)

88 § Kunta voi luopua varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaisen varhaiskasvatuksen järjestämisvastuusta, jos lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voivat järjestää lapsen hoidon muutoin.

91 § Työnvälityspakko (työnvälitys tulee kuntien tehtäväksi, kun työvoimapalvelut siirtyvät kunnille.)

93 § Palvelussuhteen ehdoista voidaan poiketa työaika- ja vuosilomalain osalta.

95 ja 96 § Työvelvolliset (voi vaikuttaa kunnan omiin järjestelyihin) 

106 § Hallintoviranomaisen viestintä poikkeusoloissa (velvoite julkaista valtion viestintäkeskuksen viestit)

108 § Kunnan hallinto (valtuusto voidaan kutsua koolle välittömästi tai toimivaltaa voidaan siirtää kunnan hallitukselle)

109 § Opetus ja koulutus (opetus voidaan keskeyttää tai siirtää toiselle paikkakunnalle enintään kolmeksi kuukaudeksi, opetus- tai muun toiminnan järjestämisvelvollisuutta sekä velvollisuutta ateria-, kuljetus- ja majoitusetuuksien järjestämiseen voidaan rajoittaa)

16 luku Sotilaallinen puolustusvalmius (kunta voi joutua luovuttamaan PV:lle omaisuutta tai tavaroita tai se voidaan määrätä suorittamaan puolustusvoimille muonitus-, majoitus-, korjaamo-, huolto-, rakentamis- ja muita vastaavia palveluja)

118 § Liikkumis- ja oleskelurajoitukset (kunnan alueelle voi tulla liikkumis- ja oleskelurajoituksia)

119 § Väestönsuojeluun tarvittavien alueiden ja tilojen luovutusvelvollisuus (kunta voi joutua luovuttamaan tilojaan väestönsuojelutarkoituksiin)

120 § Pelastustoimen ja väestönsuojelun erityisjärjestelyt (kunnat ja hyvinvointialueet perustavat johtokeskuksia sekä sammutus-, pelastus-, ensiapu-, huolto-, raivaus- ja puhdistustehtäviä tai muita näihin rinnastettavia, väestön suojaamiseksi välttämättömiä tehtäviä varten väestönsuojelumuodostelmia)

121 § Väestö voidaan valtioneuvoton päätöksellä siirtää toisaalle.

122 § Kunta voi päätöksellään velvoittaa yksityisen henkilön, yrityksen, yhteisön tai laitoksen luovuttamaan siirretyn väestön majoituksen, muonituksen ja muun huollon kannalta välttämätöntä omaisuutta sekä huonetiloja siirretyn väestön tilapäistä majoittamista varten.  

1. Pelastustoimi johtaa pelastustoimintaa ja siihen varautumista

Pelastustoimella on vastuu pelastustoiminnan johtamisesta (Pelastuslaki 34 §), pelastustoiminnan suunnittelusta (Pelastuslaki 46 §) sekä väestösuojelusuunnitelmien laatimisen johtamisesta sekä niiden yhteensovittamisesta (Pelastuslaki 65 §). Hyvinvointialueen pelastusviranomainen tai sisäministeriön pelastusviranomainen voi toimeenpanna suojaväistön (Pelastuslaki 36 §). 

Suojaväistöllä tarkoitetaan ihmisten ja omaisuuden kiireellistä evakuointia, joka tapahtuu pelastusviranomaisen määräyksestä tulipalon tai muun onnettomuuden tai niiden välittömän uhan vuoksi. Suojaväistö toteutetaan normaalioloissa pelastuslain mukaisin toimivaltuuksin.

2. Kunnan, hyvinvointialueen ja valtion viranomaiset osallistuvat pelastustoiminnan suunnitteluun ja tukemiseen tehtäväalueensa ja keskinäisen työnjakonsa mukaisesti

Kunnan viranomaiset ovat muiden viranomaisten ohella velvollisia osallistumaan pelastuslaitoksen johdolla pelastustoiminnan suunnitteluun sekä toimimaan onnettomuustilanteissa niin, että pelastustoiminta voidaan toteuttaa tehokkaasti (Pelastuslaki 46 §). Valtion eri toimialoista vastaavat virastot, laitokset ja liikelaitokset, hyvinvointialueen sekä kunnan ja kuntayhtymien eri toimialoista vastaavat virastot, laitokset ja liikelaitokset varautuvat ja osallistuvat pelastustoimintaan tehtäväalueensa, keskinäisen työnjakonsa ja niitä koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Pelastuslaki määrää kunnille vastuita myös sammutusveden osalta (Pelastuslaki 30 §) sekä öljyvahinkojen jälkitorjunnan osalta (Pelastuslaki 111 a §). Varautumistehtäviin liittyvän rekisterin pitämisestä määrätään pelastuslain 92 §:ssä.

3. Yhteistoiminta väestönsuojeluun varautumisessa

Pelastuslain 65 §:n mukaisesti valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaisen, laitoksen ja liikelaitoksen sekä muun julkisyhteisön vastuulla olevat väestönsuojelutehtävät ja niihin varautuminen kuuluvat niissä palvelevan viran- tai toimenhaltijan virkavelvollisuuksiin ja työsopimussuhteessa olevan henkilön tehtäviin. Edellä sanottu koskee myös näiden tehtävien suorittamista varten tarpeelliseen koulutukseen osallistumista. Kukin viranomainen huolehtii väestönsuojelutehtäviin tarvitsemansa henkilöstön varaamisesta ja kouluttamisesta.

Pelastustoimen viranomaiset huolehtivat niiden vastuulla olevien väestönsuojelutehtävien edellyttämän toiminnan ja suunnitelmien yhteensovittamisesta.

Viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset, jotka ovat velvollisia varautumaan väestönsuojeluun, ovat velvollisia laatimaan pelastuslaitoksen johdolla ja yhteistoiminnassa keskenään tarpeelliset suunnitelmat tehtäviensä hoitamisesta väestönsuojelussa. Pelastuslaitokselle on annettava selvitykset väestönsuojeluun käytettävissä olevista voimavaroista.

Valtioneuvosto voi antaa tarkempia määräyksiä yhteistyöstä ja suunnitelmista väestönsuojeluun varautumisessa.

Valmiuslain 120 §:n mukaisesti poikkeusoloissa väestön suojaamiseksi ja väestönsuojelun johtamisen tehostamiseksi pelastustoimen viranomaiset, hyvinvointialueet ja kunnat perustavat johtokeskuksia sekä sammutus-, pelastus-, ensiapu-, huolto-, raivaus- ja puhdistustehtäviä tai muita näihin rinnastettavia, väestön suojaamiseksi välttämättömiä tehtäviä varten väestönsuojelumuodostelmia. 

4. Väestönsuojeluun osoitettava henkilökunta

Pelastuslain 65 §:n mukaisesti valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaisen, laitoksen ja liikelaitoksen sekä muun julkisyhteisön vastuulla olevat väestönsuojelutehtävät ja niihin varautuminen kuuluvat niissä palvelevan viran- tai toimenhaltijan virkavelvollisuuksiin ja työsopimussuhteessa olevan henkilön tehtäviin.

Valmiuslain 116 §:n mukaisesti voidaan määrätä henkilöitä väestönsuojelutehtäviin.

Myös valmiuslain 14. luvun (Työvelvollisuus) toimivaltuuksien perusteella voidaan määrätä henkilöitä maanpuolustuksen, väestön suojaamisen, välttämättömän terveydenhuollon tai vähimmäistoimeentulon taikka huoltovarmuuden kannalta erityisen merkityksellisen tuotannon turvaamiseksi tarkoitettuihin tehtäviin.

Kunkin vastuullisen tahon tulee varata ja kouluttaa henkilökunta väestönsuojelua koskeviin tehtäviin.

5. Kuljetuksissa avustaminen

Liikenne- ja viestintäasioista vastaavat viranomaiset ja hallinnonalan laitokset huolehtivat liikenneväylien käytön yhteistoimintakysymyksistä ja kuljetusten järjestämisestä valmiuslain 121 §:ssä tarkoitetussa väestön siirtämisessä; Pelastuslaki 65 §)

Valmiuslaissa määrätään omaisuuden luovuttamisvelvollisuudesta mm. majoitustarpeisiin sekä toimivaltuuksista

Puolustusvoimat

Valmiuslain 113 §: n mukaisesti sotilaallisen puolustusvalmiuden kohottamiseksi tai ylläpitämiseksi 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa maa- tai vesialueen, rakennuksen taikka huone- tai varastotilan omistajan tai haltijan on luovutettava omistamansa tai hallinnassaan oleva maa- tai vesialue, rakennus tai huone- tai varastotila puolustusvoimien tai liikenne- ja viestintäministeriön hallintaan. Päätöksen hallinnan luovuttamisesta puolustusvoimille tekee puolustusvoimat ja hallinnan luovuttamisesta liikenne- ja viestintäministeriölle liikenne- ja viestintäministeriö. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, missä kunnissa toimivaltuutta voidaan käyttää.

Pelastusviranomainen

Pelastusviranomainen voi valmiuslain 119 §:n mukaisesti päätöksellään velvoittaa maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan luovuttamaan kiinteistönsä rakennuksineen ja muine huone- ja varastotiloineen pelastusviranomaisen hallintaan.

Kunta

Kunta voi valmiuslain 121 §:n mukaisesti päätöksellään velvoittaa yksityisen henkilön, yrityksen, yhteisön tai laitoksen luovuttamaan siirretyn väestön majoituksen, muonituksen ja muun huollon kannalta välttämätöntä omaisuutta sekä huonetiloja siirretyn väestön tilapäistä majoittamista varten.

Maahanmuuttovirasto

Maahanmuuttovirasto voi vastaanottopalvelujen järjestämistä varten tarvittavien tilojen riittävyyden varmistamiseksi poikkeusoloissa päätöksellään velvoittaa rakennuksen tai huoneiston omistajan tai haltijan luovuttamaan vähintään 30 henkilön yhteismajoittamiseen soveltuvan rakennuksen tai huoneiston Maahanmuuttoviraston käyttöön. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, missä kunnissa toimivaltuutta voidaan käyttää. (Valmiuslaki 122 b §).

Asuntokannan säännöstely

Asuntotilanteen helpottamiseksi valmiuslain 3 §:n 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa asunnon omistaja on velvollinen ilmoittamaan vuokrattavaksi tarjoamansa asunnon asuntokannan säännöstelyviranomaiselle vuokralaisen osoittamista varten.

Asuntokannan säännöstelystä on todettu valmiuslain 51 §:ssä, että kunta, jonka alueella asuntokannan käyttöä säännöstellään 52-53 §:n mukaisesti, antaa mainitut toimenpiteet jonkin toimielimensä tehtäväksi tai asettaa erityisen toimielimen huolehtimaan niistä (asuntokannan säännöstelyviranomainen).

6. Kiireellisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta ja tilapäisestä majoittamisesta huolehtivat sosiaali- ja terveysviranomaiset

Kiireellinen sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä kaikille hyvinvointialueilla oleskeleville (Terveydenhuoltolaki 50 §, Sosiaalihuoltolaki 12 §). 

Jokaisella hyvinvointialueella oleskelevalla henkilöllä on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Muussa kuin kiireellisessä tapauksessa henkilöllä on oikeus saada riittävät sosiaalihuollon palvelut siltä hyvinvointialueelta, jonka alueella henkilöllä on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä (Sosiaalihuoltolaki 12 §).

Tilapäistä asumista järjestetään henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee asumisensa järjestämisessä hyvinvointialueen lyhytaikaista, kiireellistä apua (Sosiaalihuoltolaki 21 §).

Sosiaali- ja terveysviranomaiset ja hallinnonalan laitokset vastaavat niitä koskevissa säädöksissä määrätyn työnjaon mukaisesti ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä psykososiaalisen tuen palveluista ja onnettomuuden johdosta hätään joutuneiden huollosta ja majoituksesta (Pelastuslaki 46 § 1. mom. 5 kohta).

Sosiaali- ja terveysviranomaiset ja hallinnonalan laitokset vastaavat niitä koskevissa säädöksissä määrätyn työnjaon mukaisesti ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä psykososiaalisen tuen palveluista sekä poikkeusoloissa valmiuslain 121 §:n nojalla siirretyn väestön majoituksesta, muonituksesta ja muusta huollosta ja siirretyn väestön tilapäisestä majoittamisesta (Pelastuslaki 65 §, 4. mom. 2 kohta).

7. Vastaanotosta ja varautumisesta laajamittaiseen maahantuloon vastaa Maahanmuuttovirasto

Vastaanoton ja auttamisjärjestelmän käytännön toiminnan ohjaus, suunnittelu ja valvonta kuuluvat Maahanmuuttovirastolle (Vastaanottolaki 8 §).

Maahanmuuttovirasto vastaa valtion vastaanotto- ja järjestelykeskusten ylläpidosta ja päättää niiden perustamisesta, lakkauttamisesta ja toimipaikoista (Vastaanottolaki 9 §).

Maahanmuuttovirasto sopii kunnan, kuntayhtymän, muun julkisoikeudellisen yhteisön taikka yksityisen yhteisön tai säätiön kanssa vastaanotto- tai järjestelykeskuksen perustamisesta, lakkauttamisesta ja toimipaikasta (Vastaanottolaki 10 §).

Jos Suomeen tulee niin suuri määrä ulkomaalaislain 109 tai 133 §:ssä tarkoitettuja ulkomaalaisia, että heitä ei voida sijoittaa vastaanottokeskuksiin tai että maahantulon edellytysten selvittäminen ja maahantulijoiden rekisteröinti tavallisessa menettelyssä ei ole mahdollista, vastaanottopalvelut järjestää järjestelykeskus. Majoitus järjestelykeskuksessa on tarkoitettu lyhytaikaiseksi. Majoittuvalle annetaan hyödykkeitä välttämätöntä toimeentuloa varten (Vastaanottolaki 12 §)

Maahanmuuttovirasto vastaa varautumisesta kansainvälistä suojelua hakevien tai tilapäistä suojelua saavien vastaanoton järjestämiseen laajamittaisen maahantulon tilanteessa. Maahanmuuttovirasto laatii valtakunnallisen valmiussuunnitelman laajamittaisen maahantulon varalta sekä ohjaa muiden viranomaisten ja toimijoiden varautumista vastaanoton järjestämiseen. (Vastaanottolaki 12 §)

Maahanmuuttovirasto toteuttaa 2 momentissa tarkoitettuja tehtäviään sekä muita tarvittavia toimenpiteitä yhteistyössä muiden viranomaisten ja 10 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tahojen kanssa (Vastaanottolaki 12 §).

8. Korvaukset

Pelastuslaitos suorittaa käyttöön otetusta omaisuudesta täyden korvauksen sekä korvaa käyttöön otetulle omaisuudelle aiheutuneen vahingon (Pelastuslaki 36 §).

Omistus- tai käyttöoikeuden siirrosta aiheutuneista vahingonkorvauksista on säädetty valmiuslain 128 §:ssä. Korvaus perustuu aiheutuneeseen vahinkoon.

Varautumisen aiheuttamista kustannuksista ei ole määrätty erikseen lakisääteisiä korvauksia. Kukin toimija vastaa kustannuksista omien toimintojensa ohella. 

9. Hyvinvointialue ja kunta sopivat yhteistyöstä

Hyvinvointialueen ja sen alueen kuntien on neuvoteltava vähintään valtuustokausittain tehtäviensä hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta. Neuvottelussa voidaan sopia ainakin yhteistyön edellyttämistä yhteistoimintarakenteista, toimintamalleista sekä yhteistyön edellyttämästä tiedonkulusta. (Hyvinvointialuelaki 14 §). 

Neuvotteluissa on tarpeellista sopia myös pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun liittyvien lakisääteisteisten varautumisvelvollisuuksien käytännön toteuttamisesta.

10. Suosituksia pelastustoimintaan ja väestösuojeluun varautumiseksi ja vastuiden jakamiseksi

Hyvinvointialueen pelastuslaitos johtaa pelastustoimintaan ja väestösuojeluun liittyvien suunnitelmien tekemistä ja niiden yhteensovittamista. Laki edellyttää, että suunnitelmat laaditaan yhteistyössä siihen velvoitettujen kesken, joten suunnitelmien laatimista olisi tarpeellista koordinoida alueellisessa yhteistyöryhmässä, jossa paikalla olisi kaikkien yhteistahojen edustus.

Vastuu evakuoitujen majoituksesta, muonituksesta ja muusta huollosta ja siirretyn väestön tilapäisestä majoittamisesta sekä muista mahdollisista kiireellisistä sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteistä kuuluu hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisille. 

Kuntien tehtäväksi luontevimmin tulisivat majoitustoimintaa tukevat tilajärjestelyt sekä tiloihin liittyvät tukipalvelut kuten vesi-, sähkö-, lämpö- ja jätehuolto sekä ulkoalueiden kunnossapito. On myös huomioitava, että kunnilla on vastuu palveluiden järjestämisestä evakuoiduille (esim. perusopetus) riippuen oleskeluajan pituudesta ja tilanteesta. Evakuoitujen majoitus evakuointikeskuksissa on tilapäistä. Jos evakuoidut eivät pysty palaamaan lähtöpaikkaan, heidän on löydettävä asunto muualta. Jatkotilanteessa kyseeseen voivat tulla myös valmiuslain mukaiset asuntosääntelyviranomaisen toimivaltuudet kunnalle.

Evakuointiharjoituksissa on noussut paikoitellen esiin perusmajoitustarpeiden puute. Vastuu tarpeistosta kuuluu lähtökohtaisesti majoituksesta vastuussa olevalle viranomaiselle eli hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollolle. Alueellisesti hankittavat varusteet ovat käytettävissä ilman paikkasidonnaisuutta, jolloin ei ole tarkoituksenmukaista, että kunnat hankkisivat niitä yksinomaan evakuointitarpeen mukaista tarkoitusta varten. Joissakin paikoissa tiettyyn tilaan sidotut fasiliteetit ovat valmiiksi jo kunnan käytössä (esim. leirikeskukset), jolloin niitä toki on tarkoituksenmukaista käyttää myös evakuointitarvetta varten. On lisäksi huomioitava, että evakuoituja henkilöistä voidaan sijoittaa myös muihin kuin kunnan omistamiin tiloihin ja sijoituspaikan valinnasta vastaa viime kädessä majoituksesta vastaava taho. On tarpeellista, että siirrettyjen henkilöiden majoittamiseen liittyvät vastuurajapinnat käydään riittävän yksityiskohtaisesti läpi kuntien ja hyvinvointialueiden välillä osana yhteistä varautumista.

Väestönsuojelumuodostelmien osalta vastuu on laajemmalla toimijajoukolla. Väestönsuojelusuunnitelmat tulee kuitenkin laatia pelastustoimen johdolla ja yhdessä eri toimijoiden kesken. Väestönsuojelusuunnitelmien päivittäminen ja harjoittelujen järjestäminen edistää kuntien ja hyvinvointialueiden sekä muiden toimijoiden luontevan varautumisyhdyspinnan syntymistä muutostilanteessa ja vahvistaa toimijoiden välistä verkostoa kullakin hyvinvointialueella. Samalla esiin nousisivat myös puutteet ja muut alueelliset kehittämiskohteet, joita mahdollisesti olemassa oleviin suunnitelmiin liittyy.

Kooste keskeisistä varautumisen velvollisuuksista hyvinvointialueiden lainsäädännössä

1. Hyvinvointialueilla on velvollisuus varautua. (laki hyvinvointialueista 150 §)
2. Valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi valtakunnalliset tavoitteet alueellisen ja valtakunnallisen valmiuden ja varautumisen toteuttamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä pelastustoimessa. (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä § 22, laki pelastustoimen järjestämisestä 8 §)
3. Hyvinvointialueen on varauduttava ennakkoon tehtävillä valmiussuunnitelmilla sekä muilla toimenpiteillä yhteistyössä alueensa kuntien ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueensa hyvinvointialueiden kanssa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 50 §)
4. Hyvinvointialueen on varautumisessaan varmistettava palvelujen jatkuvuuden turvaaminen myös silloin, kun palveluja toteutetaan hankkimalla niitä yksityisiltä palveluntuottajilta. (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 50 §)
5. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävällä hyvinvointialueella ja HUS-yhtymässä tulee yhteistyöalueen tilannekuvan luomista ja ylläpitämistä varten olla sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskus. (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 51 §)
6. Hyvinvointialueella on velvollisuus antaa konserniohje varautumissuunnittelusta. (laki hyvinvointialueista 49 §)
7. Hyvinvointialueella on velvollisuus huomioida varautuminen hankintasopimuksissa. (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 15
8. Hyvinvointialueella on oikeus saada virka-apua. (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä § 53)
9. Valtion korvaukset valmiuden ylläpitämiseen ja häiriötilanteiden hoitamiseen. (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä § 52)
10. Hyvinvointialueilla on velvollisuus edistää hyvinvointia ja terveyttä yhteistyössä alueensa kuntien kanssa, asetettava strategiset tavoitteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle, seurattava alueensa asukkaiden elinoloja, raportoitava aluevaltuustolle vuosittain, sekä tehtävä yhteistyötä muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 7 §)
     

Laki hyvinvointialueista

49 § Hyvinvointialueen tytäryhteisöjen toiminta ja konserniohje

Konserniohjeessa annetaan tarpeelliset määräykset ainakin:

2) konsernivalvonnan ja raportoinnin sekä riskienhallinnan järjestämisestä

8) hyvinvointialuekonsernin valmiussuunnittelusta, varautumisesta ja näiden yhteensovittamisesta hyvinvointialuekonsernissa.

132 § Yhtiöittämisvelvollisuutta koskevat poikkeukset

Yhtiöittämisvelvollisuuden estämättä hyvinvointialue voi hoitaa omana toimintanaan 131 §:ssä tarkoitettua tehtävää, jos kyse on:
6) välittömästi valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitettuun poikkeusoloja koskevaan varautumisvelvollisuuteen liittyvästä toiminnasta.

150 § Varautuminen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin

Hyvinvointialueen on valmiussuunnitelmin ja normaaliolojen häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muin toimenpitein huolehdittava siitä, että sen toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi normaaliolojen häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä

15 § Hankittavien palvelujen sopimusehdot ja varautuminen sopimuksen päättymiseen

Hankkiessaan palveluja 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimukseen perustuen hyvinvointialueen on varmistettava, että se pystyy huolehtimaan 8 §:ssä säädetyistä vastuistaan ja palvelutoiminnan jatkuvuudesta sopimuksen voimassa ollessa ja sen päättyessä sekä mahdollisissa sopimuksen rikkomis- ja häiriötilanteissa, muissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

5) häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvästä varautumisesta ja toiminnan jatkuvuuden hallinnasta;

8) sopimuksen päättymiseen ja sopimuksen rikkomis- ja häiriötilanteeseen liittyvästä varautumisesta ja toiminnan jatkuvuuden hallinnasta.

22 § Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle

Valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi valtakunnalliset strategiset tavoitteet yhdenvertaisen, laadukkaan ja kustannusvaikuttavan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle (sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet). Tavoitteiden tulee perustua sosiaali- ja terveysministeriön 31 §:ssä tarkoitettuun selvitykseen sekä mahdollisiin muihin väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja taloutta koskeviin seurantatietoihin. Lisäksi tavoitteissa on otettava huomioon valtioneuvoston asettamat julkisen talouden finanssipoliittiset tavoitteet.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisissa tavoitteissa on määriteltävä:

7) tavoitteet alueellisen ja valtakunnallisen valmiuden ja varautumisen toteuttamiseksi.

36 § Hyvinvointialueiden yhteistyösopimus

Samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyösopimus valtuustokausittain. Yhteistyösopimuksen tarkoituksena on varmistaa yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden työnjako, yhteistyö ja yhteensovittaminen siltä osin kuin se on tarpeellista hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien toteutumisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuden turvaamiseksi.

Yhteistyösopimuksen on edistettävä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta, tuottavuutta, laatua, asiakas- ja potilasturvallisuutta, tarpeenmukaisuutta, yhdenvertaista saatavuutta, kielellisiä oikeuksia sekä palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien toimivuutta. Sopimuksessa on lisäksi varmistettava, että yhteistyösopimuksen perusteella sosiaali- ja terveydenhuoltoa antavassa toimintayksikössä on tehtävän hoitamiseksi riittävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat sekä osaaminen.

Yhteistyösopimuksessa on sovittava, ottaen huomioon, mitä niistä on tässä laissa ja toisaalla säädetty, hyvinvointialueiden työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta:

10) häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisessa sekä 51 §:n 2 momentissa tarkoitetun valmiuskeskuksen toiminnan järjestämisestä;

37 §Yhteistyösopimuksen valmistelu ja toteutumisen seuranta

Yhteistyösopimus valmistellaan 36 §:n 3 momentin 10 kohdassa tarkoitettujen valmiuden ja varautumisen tehtävien osalta yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

7 luku Valmius ja varautuminen

50 § Varautuminen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin

Hyvinvointialueen on varauduttava ennakkoon tehtävillä valmiussuunnitelmilla sekä muilla toimenpiteillä yhteistyössä alueensa kuntien ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueensa hyvinvointialueiden kanssa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.

Hyvinvointialueen on varautumisessaan varmistettava palvelujen jatkuvuuden turvaaminen myös silloin, kun palveluja toteutetaan hankkimalla niitä yksityisiltä palveluntuottajilta.

Mitä tässä pykälässä säädetään hyvinvointialueesta, sovelletaan myös HUS-yhtymään siltä osin kuin se järjestää terveydenhuoltoa. Lisäksi HUS-yhtymä koordinoi Uudenmaan alueella HUS-yhtymän ja hyvinvointialueiden varautumista toimien yhteistyössä Uudenmaan hyvinvointialueiden ja kuntien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueensa muiden hyvinvointialueiden kanssa.

Häiriötilanteisiin varautumisesta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

51 § Varautuminen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueella

Yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän tehtävänä on sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueellaan ohjata sosiaali- ja terveydenhuollon valmiussuunnittelua valtakunnallisten yhtenäisten periaatteiden mukaisesti. Tätä tehtävää varten niillä on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä yhteistyöalueensa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoilta valmiussuunnittelun ohjaamisessa välttämättömät tiedot. Luovutettavat tiedot eivät saa sisältää henkilötietoja.

Yliopistollista sairaalaa ylläpitävällä hyvinvointialueella ja HUS-yhtymässä tulee yhteistyöalueen tilannekuvan luomista ja ylläpitämistä varten olla sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskus. Sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskuksen tehtävänä on yhteistyöalueellaan:

1) koota ja analysoida tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteista ja niiden uhkista;

2) muodostaa ja ylläpitää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän valmiutta kuvaavaa tilannekuvaa, joka sisältää tiedot palvelujärjestelmän toiminnasta ja kuormituksesta, henkilöstö- ja materiaaliresursseista ja tukipalveluiden toiminnasta;

3) jakaa salassapitosäännösten estämättä yhteistyöalueensa hyvinvointialueille sekä aluehallintovirastoille niiden tehtävien hoitamista varten 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tilannekuvatiedot;

4) jakaa salassapitosäännösten estämättä muille sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskuksille ja sosiaali- ja terveysministeriölle 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tilannekuvatiedot valtakunnallisen tilannekuvan luomiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä yliopistollista sairaalaa ylläpitävien hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän keskinäisestä työnjaosta koskien valmiuskeskusten tehtäviä.

Valmiuskeskuksella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä yhteistyöalueensa hyvinvointialueilta tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät palvelujärjestelmän toimintaa ja kuormitusta, henkilöstö- ja materiaaliresursseja ja tukipalveluiden toimintaa kuvaavat tiedot. Jos sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt 3 momentissa tarkoitetusta työnjaosta, oikeus saada tiedot on kuitenkin sillä valmiuskeskuksella, jolle sosiaali- ja terveysministeriö on tehtävän määrännyt. Luovutettavat tiedot eivät saa sisältää henkilötietoja.

Sosiaali- ja terveysministeriö muodostaa yhteistyössä valmiuskeskusten kanssa valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon tilannekuvan. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus saada valmiuskeskukselta 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tilannekuvatiedot salassapitosäännösten estämättä sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaamiseksi normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Luovutettavat tiedot eivät saa sisältää henkilötietoja.

Kahta tai useampaa hyvinvointialuetta taikka HUS-yhtymää ja yhtä tai useampaa hyvinvointialuetta koskevassa häiriötilanteessa sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä yhden kyseisistä hyvinvointialueista tai HUS-yhtymän häiriötilanteen koskiessa sitä johtamaan ja koordinoimaan tilannetta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Erityisen merkittävissä häiriötilanteissa sosiaali- ja terveysministeriö voi ottaa sosiaali- ja terveydenhuollon johto- ja koordinaatiovastuun itselleen.

52 § Valtion korvaukset valmiuden ylläpitämiseen ja häiriötilanteiden hoitamiseen

Valtio voi osallistua sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvittavan valtakunnallisen ja alueellisen valmiuden ja varautumisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen maksamalla korvausta sosiaali- ja terveysministeriön nimeämälle ja valtuuttamalle taholle erillistehtävän hoitamisesta.

Valtio voi osallistua poikkeuksellisten häiriötilanteiden hoitamiseen rahoittamalla sellaista toimintaa, jonka korvaaminen valtion varoista on erityisestä syystä tarkoituksenmukaista eivätkä hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän voimavarat riitä tilanteen hoitamiseen. Valtion korvaukseen sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001).

53 § Virka-apu

Poliisi, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos ja pelastusviranomaiset ovat velvollisia antamaan hyvinvointialueille ja HUS-yhtymälle niiden pyynnöstä normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa tarvittavaa virka-apua, silloin kun se on ihmisten hyvinvoinnin tai terveyden turvaamisen kannalta välttämätöntä. Hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö voi pyytää virka-apua.

Laki pelastustoimen järjestämisestä

8 § Valtakunnalliset tavoitteet pelastustoimen järjestämiselle

Valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi valtakunnalliset strategiset tavoitteet kansallisia, alueellisia ja paikallisia tarpeita sekä onnettomuusuhkia ja muita uhkia vastaavan laadukkaan ja kustannusvaikuttavan pelastustoimen järjestämiselle. Tavoitteiden tulee perustua 15 §:ssä tarkoitettuun sisäministeriön selvitykseen sekä mahdollisiin muihin pelastustoimen toimintaa ja taloutta koskeviin seurantatietoihin. Lisäksi tavoitteissa on otettava huomioon valtioneuvoston asettamat julkisen talouden finanssipoliittiset tavoitteet.

Valtakunnallisissa strategisissa tavoitteissa on määriteltävä:

2) tavoitteet turvallisuuden edistämiselle ja hyvinvointialueiden ja kuntien ja muiden toimijoiden väliselle tätä koskevalle yhteistyölle pelastustoimessa;

8) tavoitteet pelastustoimen alueellisen ja valtakunnallisen valmiuden ja varautumisen toteuttamiseksi.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla

5 § HUS-yhtymän järjestämisvastuu

HUS-yhtymällä on järjestämisvastuu jäljempänä 2 momentissa tarkoitetuista ja niistä terveydenhuollon palveluista, jotka on sovittu sen vastuulle 9 §:ssä tarkoitetussa HUS-järjestämissopimuksessa.

HUS-yhtymä vastaa seuraavien terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä:

5) sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 50 ja 51 §:ssä tarkoitettu varautuminen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskuksen tehtävät;

9 § HUS-järjestämissopimuksen sisältö

HUS-järjestämissopimuksessa on sovittava, ottaen huomioon, mitä niistä on tässä laissa ja toisaalla säädetty:

8) yhteisistä toimenpiteistä häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumiseksi sekä kokonaisturvallisuuden kannalta riittävän valmiuden ylläpitämiseksi.

17 § Helsingin kaupunkiin sovellettavat hyvinvointialueesta annetun lain ja kuntalain säännökset

Helsingin kaupungin valtuusto käyttää kuntalaissa tarkoitettua ylintä toimivaltaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävissä.

Helsingin kaupungin järjestäessä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtäviä sovelletaan, mitä säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:ssä järjestämisvastuusta, 9 §:ssä palvelujen tuottamisesta, 10 §:ssä tuottamista koskevan vastuun toteuttamisesta ja sen valvonnasta, 11 §:ssä hyvinvointialueiden seurannasta ja laillisuusvalvonnasta, 12 §:ssä hyvinvointialueiden taloudesta osana julkisen talouden suunnitelmaa, 13 §:ssä hyvinvointialueen talouden ja -hallinnon neuvottelukunnasta, 16 §:ssä investointisuunnitelmasta, 21 §:ssä valtakunnallisesta toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksesta, 8 luvussa hyvinvointialueiden yhteistoiminnasta, 9 luvussa hyvinvointialueen liikelaitoksesta, 120 §:ssä hyvinvointialueen toiminnan, talouden ja palvelutuotannon seurannasta ja tietojen tuottamisesta ja 150 §:ssä varautumisesta häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin sekä 16 luvussa oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta. Muutoin sovelletaan kuntalakia, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Varautuminen, valmiussuunnittelu, kokonaisturvallisuus, jatkuvuudenhallinta… Varautumiseen liittyy paljon termejä, joilla kullakin on oma määritelmänsä. Osaa termeistä käytetään myös varautumista koskevassa lainsäädännössä. Koska varautumista harjoitetaan kaikilla toimialoilla, sanastokokonaisuus on laaja. 

Keskeisimmät varautumisen termit määritelmineen ja sekä ruotsin- ja englanninkielisine käännöksineen löytyvät seuraavista linkeistä:

• Kokonaisturvallisuuden sanasto, Sanastokeskus, TSK 50, 2017 
• TEPA termipankki

Valmiussuunnitelma vai varautumissuunnitelma?

Valmiussuunnitelmaa ja varautumissuunnitelmaa käytetään joskus toistensa synonyyminä kuvaamaan varautumiseen liittyviä suunnitelmia ja asiakirjoja. Lain näkökulmasta termeillä on kuitenkin ero:

Varautumissuunnitelma-termiä käytetään sähkömarkkinalaissa ja sillä kuvataan sähköverkonhaltijan suunnitelmaa, joka sisältää voimassaolevat toimintamallit ja -ohjeet sekä normaalioloihin että vakavien toimituskeskeytyksen aiheuttavien tapahtumien ja poikkeusolojen varalle. 

Valmiussuunnitelma-termi taasenesiintyy valmiuslain 12 §:n mukaisessa yleisessä varautumisvelvoitteessa. 

Kokonaisturvallisuuden sanasto määrittelee valmiuden varautumisen tuloksena saavutetuksi tilaksi, jossa kyetään vastaamaan erilaisiin uhkiin. Varautuminen määritellään toiminnaksi, jolla varmistetaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen ja mahdollisesti tarvittavat tavanomaisesta poikkeavat toimenpiteet häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Ehdotonta kantaa termien väliselle erolle ei ole, mutta valmiuslain mukaisen varautumisvelvoitteen näkökulmasta kunnan tulee varautua valmiussuunnitelmin. Tästä näkökulmasta kunnissa on tavanomaisempaa käyttää valmiussuunnitelma-termiä kuvaamaan jatkuvuudenhallintaan liittyviä suunnitelmia.

Varautumista koskeva lainsäädäntö ei määrittele, millä tavoin kunta päättää varautumisestaan tai millaisia yleisiä varautumisen asiakirjoja kunnalla tulisi olla. Varautumiseen keskeisesti liittyvästä riskienhallinnasta on kuitenkin päätettävä kuntalain 13 §:n mukaan valtuustossa.

Lähtökohtana valtuustotason päätöksille on, että ne ovat strategisia tai periaatteellisia päätöksiä, joilla ohjataan muun organisaation käytännön työtä. Tällöin on luontevaa, että osana riskienhallintaa kunta päättäisi myös varautumisen perusteista ja tällä päätöksellä valtuusto varmistaa, että kunnassa noudetaan tarpeellisia varautumisen käytänteitä. Myös kuntademokratian kannalta kyseinen päätös on tärkeä: kuntalaisten tietävät ja voivat luottaa siihen, että kunnassa varaudutaan riittävällä tavalla.(

Esimerkki periaatteista, joista kunta voi päättää valtuustossa osana riskienhallintaansa

Valmiuslain 12 §:n mukaisesti tulee olla valmiussuunnitelma, etukäteisvalmisteluja ja muita mahdollisia toimenpiteitä, joilla se varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvän hoitamisen myös poikkeusoloissa. On katsottu, että käsite myös poikkeusoloissa tarkoittaa, että tehtävien mahdollisimman hyvä hoitamisen vastuu alkaa jo normaaliloista ulottuen myös poikkeusoloihin.

Kunnilla on käytössään yleinen valmiussuunnitelma sekä mahdollisesti toimialakohtaisia valmiussuunnitelmia, toimintakortteja, harjoitussuunnitelmia ja riskiarvioita.

Kunnan yleinen valmiussuunnitelma sisältää varautumiseen liittyviä perusteita mutta myös yksityiskohtaisempia tietoja häiriötilanteiden johtamisjärjestelmästä, johtokeskuksesta ja niiden toiminnasta, tilannekuvasta, kriisiviestinnästä ja varautumisen vastuista. Osa valmiussuunnitelman tiedoista on julkisuuslain 24 §:n perustella salassa pidettäviä.

Malliesimerkki valtuustotason päätökseksi varautumisen yleisistä periaatteista

Osana talousarviopäätöstä (/kaupunkikonsernin riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan päätöstä) valtuusto päättää seuraavista kunnan varautumisen periaatteista. Valtuusto seuraa varautumispäätösten toteutumista vuosittain tilinpäätöksen yhteydessä.

Kunnan varautumisen päämääränä on, että varautumisen avulla luodaan edellytykset toiminnan johtamiselle, palveluiden jatkuvuudenhallinnalle ja häiriötilanteista palautumiselle niin normaaliolojen häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissakin.

Kunnan varautumisen asiakirjat koostuvat valtuuston päättämistä periaatteista, kunnanhallituksen päättämästä kunnan yleisestä valmiussuunnitelmasta, toimialakohtaisista suunnitelmista sekä muista yksityiskohtaisemmista suunnitelmista, sopimuksista ja yhteistyöasiakirjoista.

1. Kunta varautuu normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin valmiuslain 12 §:n edellyttämällä tavalla varmistamalla valmiussuunnitelmin, etukäteisvalmisteluin sekä muilla suunnitelmilla tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

2. Varautumista koskevat vastuut

• Valtuusto päättää varautumisen yleisistä periaatteista.
• Kunnanhallitus päättää yleisestä valmiussuunnitelmasta
• Kunnanjohtaja johtaa varautumista ja vastaa siitä, että varautumisen periaatteet ja kunnan yleinen valmiussuunnitelma jalkautetaan kuntakonsernissa
• Toimialajohtajat vastaavat oman toimialansa varautumisesta
• Palveluyksiköiden johtajat vastaavat palveluyksiköiden varautumisesta
• Turvallisuuspäällikkö koordinoi kunnan varautumista, vastaa varautumista ja turvallisuutta koskevien yleisten asiakirjojen valmistelusta, tukee toimialoja niiden varautumisessa, koordinoi harjoittelun järjestämistä sekä vastaa muista erikseen määrätyistä varautumisen tehtävistä

3. Kunnan valmiussuunnitelmissa on varmistettu kunnan päätöksenteon ja johtamisen edellytykset häiriötilanteen tai poikkeustilan aikana:

• häiriötilanteiden tai poikkeusolojen aikana tapahtuvan johtamisen ja päätöksenteon edellytykset on suunniteltu yksityiskohtaisesti ja varmistettu harjoittelemalla
• hallintosäännössä on kuntalain 90 § 3 mom. mukaiset kirjaukset toimivaltasäännöksistä
• häiriötilanteen johtamisjärjestelmä ja varahenkilöjärjestelyt ovat ajan tasalla
• johtokeskuksen toimintaedellytykset on varmistettu
• tilannekuvan kokoaminen, ylläpitäminen sekä yhteydet tarvittaviin viranomaisiin on varmistettu normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalle
• kriisiviestintäohje / suunnitelma on olemassa

4. Kunnanhallitus tarkistaa päätöksellään tarpeen päivittää kunnan yleinen valmiussuunnitelma joka kolmas vuosi. Mikäli turvallisuustilanteen muutos tai jokin muu syy edellyttää, kunnanhallituksen on päivitettävä valmiussuunnitelma tarpeellisin osin heti.

5. Kunnanhallitus huomioi varautumisen tarpeet vuosittain talousarvioehdotuksessa siten, että valtuusto osaltaan varmistaa määrärahojen riittävyyden. Jos varautumiseen ei ole tarvetta esittää talousarviossa erillisiä määrärahoja, kunnanhallituksen tulee saattaa tämä valtuuston tietoon.

6. Häiriötilanteiden hallintaa harjoitellaan vuosittain.

7. Uudis- ja peruskorjausrakennushankkeissa arvioidaan kiinteistön varavoiman tarve sekä muut kiinteistöön liittyvät varautumisen edellytykset. 

8. Kuntakonserniin kuuluvien yhteisöjen varautuminen on ajan tasalla ja konserniyhteisöt raportoivat varautumisesta konsernijohdolle (asia kirjataan valtuuston päättämään konserniohjeeseen)

9. Kunnan hankintasopimuksissa varmistetaan palvelujen jatkuvuuden turvaaminen myös silloin, kun palveluja tuotetaan ulkopuolisten toimesta (menettelyt kirjataan hankintaohjeeseen)

10. Kunta laatii riskiarvion, joka perustuu kansalliseen riskiarvioon sekä alueelliseen riskiarvioon ja että riskiarvio tarkastetaan vuosittain.

11. Konsernin varautumisessa huomioidaan kokonaisturvallisuuden periaatteet sen edellyttämä yhteistyö viranomaisten, yritysten, yhdistysten, yhteisöjen sekä kuntalaisten kanssa.

12. Hyvinvointialueen kanssa käytävissä neuvotteluissa (laki hyvinvointialueista 14 §) läpikäydään myös varautumista ja siihen liittyvää yhteistyötä koskevat asiat.

13. Häiriötilanteiden yhteistoiminta, tilanteiden johtaminen, viestintä ja muut tarpeelliset asiat on sovittu vesihuollon, jätehuollon ja ympäristöterveydenhuollon kanssa niitä koskevien häiriötilanteiden osalta.

14. Salassa pidettävien varautumisen asiakirjojen osalta salassapitomerkinnät ovat ajantasaisia ja muiltakin osin huolehditaan viranomaisen julkisuudesta annetun lain (Julkisuuslaki) mukaisista velvoitteista.

15. Digitaalisessa muodossa olevien paikkatietojen julkaisemissa huomioidaan turvallisuuden edellyttämät asiat.

Kunnan varautumisen on osa kunnan johtamista. Kunnan johto - valtuusto, hallitus ja viranhaltijajohto ovat vastuussa, että palvelut pystytään tuottamaan lain edellyttämällä tavalla ja että varautuminen erilaisiin häiriötilanteisiin on riittävää. Kunnan hallintosääntöön ja toimialan virkavastuuseen perustuvat johto- ja vastuusuhteet ovat voimassa myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, ellei hallintosäännössä ole muuta määrätty. 

Koko kuntakonsernin varautumisen johtaminen edellyttää varautumisen ulottamista ohjausasiakirjoihin kuten konserniohje, hankintaohje ja uuden työntekijän perehdyttämisohje.

Julkaisimme vuonna 2020 oppaan Kunnan varautumisen johtaminen. Oppaan tavoitteena on tarjota kunnan johdon käyttöön kootusti ja käytännönläheisesti malli kunnan varautumisen johtamiseen.

Esimerkki kunnan varautumisen vastuista

Varautumisen perusteet

Vastuu: valtuusto, kunnanhallitus

Kunnanhallitus esittää kunnanjohtajan ehdotuksesta, valmisteluvastuu esim. turvallisuuspäälliköllä

Kunnan yleinen valmiussuunnitelma

Vastuu: kunnanhallitus, kunnanjohtaja

Kunnanhallitus hyväksyy kunnanjohtajan ehdotuksesta, valmisteluvastuu esim. turvallisuuspäälliköllä ja johtoryhmällä

Toimialakohtainen valmiussuunnittelu ja varautuminen

Vastuu: toimialojen johtajat ja johtoryhmät

Kunnanjohtaja valvoo toimialakohtaisten suunnitelmien tekemistä ja hyväksyy suunnitelmat, turvallisuuspäällikkö tukee ja koordinoi valmistelua.

Huom! Varautumisen suunnitelmia ei suositella tarpeettomasti vietävän päätöksentekoon, etenkään salassa pidettäviä operatiivisia suunnitelmia. Varautumisen ohjaus myös toimialojen osalta on tarkoituksenmukaista useimmissa tapauksissa keskittää kunnanhallituksen ja kunnanjohdon alaisuuteen.

Toimintakortit

Vastuu: kunnanjohtaja, toimialajohtajat ja johtoryhmät 

Kukin johtaja vastaa toimintasuunnitelmien ja toimintakorttien tekemisestä omalla toimialallaan.

Häiriötilanteen johtoryhmän kokoonpano

Vastuu: kunnanjohtaja

Häiriötilanteen johtoryhmä koostuu kunnanjohtajasta, turvallisuuspäälliköstä, toimialajohtajista ja muista tarpeellisista asiantuntijoista (esim. viestintä). Johtoryhmää voidaan täydentää tilanteesta riippuen esim. hyvinvointialueen, pelastustoimen tai puolustusvoimien edustajalla. Häiriötilanteiden ja poikkeusolojen operatiivinen johtaminen kuuluu virkavastuulla olevien tehtäviin. Johtoryhmän kokoonpanoon ei suositella valittavan esim. luottamushenkilöitä (ei koske pormestarijärjestelmää), ettei operatiivinen toiminnan johtaminen ja siihen liittyvä vastuu sekoitu toimielinten kollegiona tapahtuvan päätöksentekoon. Häiriötilanteen johtoryhmän kokoonpanoa ei ole myöskään tarpeen vahvistaa hallintosäännössä, koska se ei muodosta erillistä päätöksentekoelintä, vaan siinä kukin toimii virkavastuulleen kuuluvan toimivallan puitteissa.

Kiinteistökohtaiset pelastautumissuunnitelmat 

Vastuu: Tilapalvelujohtaja, kiinteistöä käyttävän yksikön esihenkilö, turvallisuuspäällikkö

Arkistointi

Keskushallinto arkistoi kaupungin varautumis- ja valmiussuunnitelmat, huolehtii salassapitomerkinnöistä sekä asiakirjojen asianmukaisesta käsittelystä. Salassapidettävien turvallisuusasiakirjojen säilyttäminen on järjestettävä siten, että 

Esihenkilöt ja henkilökunta

Esihenkilöt vastaavat siitä, että myös henkilökunta on varautunut tarpeellisin tavoin häiriötilanteisiin ja on riittävällä tavalla selvillä työyksikköä koskevista varautumissuunnitelmista. Kaikkien velvollisuuteen kuuluu toimia häiriötilanteessa siten, että häiriön vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset ja häiriöstä voidaan toipua mahdollisimman nopeasti.

Kuntalain mukaan valtuusto päättää kunnan riskienhallinnasta ja sisäisestä valvonnasta. Sisäisellä valvonnalla tarkoitetaan kunnan ja kuntakonsernin sisäisiä menettely- ja toimintatapoja, joiden avulla pyritään varmistumaan organisaation tavoitteiden saavuttamisesta ja toiminnan laillisuudesta. Riskienhallinnalla tunnistetaan, arvioidaan ja hallitaan tavoitteiden saavuttamista uhkaavia tekijöitä. 

Sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestäminen on siten osa kunnan ja kuntakonsernin johtamista. Valtuuston tulee päättää kunnan ja kuntakonsernin sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista. Lisäksi hallintosääntöön tulee ottaa tarpeelliset määräykset lähinnä asiaa koskevasta toimivallasta ja tehtävien jaosta.

Osa kunnan tehtävistä hoidetaan usein muualla kuin peruskunnassa, kuten sopimussuhteisesti toisen kunnan kanssa, osakeyhtiöissä, yhdistyksissä, kuntayhtymissä ja liikelaitoskuntayhtymissä. Sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan on siksi kohdistuttava koko kuntakonserniin ja kaikkiin toimijoihin.

Osa riskeistä on kunnan omasta toiminnasta aiheutuvia ja osa ulkoisesta toimintaympäristöstä aiheutuvia. On tärkeää tunnistaa erityyppiset riskit, jotka toteutuessaan vaikuttavat kunnan talouteen, palvelukykyyn, maineeseen, työvoiman saatavuuteen ja yleiseen kilpailukykyyn asukkaista ja yrityksistä. Kunnan on myös syytä vaihtaa säännöllisesti tietoa keskeisten sidosryhmien kanssa riittävän ja oikean tilanneymmärryksen varmistamiseksi.

Riskienhallintaprosessi perustuu

• riskin tunnistamiseen ja kuvaamiseen
• riskin toteutumisen vaikutusarviointiin (merkittävyyteen) ja riskin toteutumisen todennäköisyyteen
• mahdollisuuteen hallita riskiä eri menetelmillä (valvonta)
• riskeistä raportoimiseen ja riskien seurantaan.

Kunnan ja kuntakonsernin riskit voidaan jakaa esimerkiksi strategisiin riskeihin, toiminnallisiin riskeihin, taloudellisiin riskeihin ja omaisuusriskeihin. Osa riskeistä on kunnan ja kuntakonsernin sisäisiä ja osa ulkoapäin tulevia. Riskit voivat toteutuessaan vaikuttaa kunnan asemaan, talouteen, palvelukykyyn, työvoiman saatavuuteen ja yleiseen kilpailukykyyn asukkaista ja yrityksistä.

Riskit kohdistuvat kunnan eri toimialoihin eri tavoin ja siksi on tärkeää, että kaikki toimialat ovat mukana arviointityössä. Toimialoilla on sekä yhteisiä että toisistaan poikkeavia riskejä. Myös ulkoistettujen toimintojen riskit ja haavoittuvuudet tulee arvioida.

Varautuminen ja riskien arviointi

Varautumiseen liittyvän riskienarvioinnin perustana käytetään kansallista riskiarviota ja siinä kuvattuja yleistasoisia uhkamalleja sekä alueellista riskiarviota, joka kansallisen riskiarvion pohjalta huomioi alueellisia erityispiirteitä. 

Kansallinen ja alueellinen riskiarvio

Kansallisessa riskiarviossa käsitellyt uhkamallit

1. Informaatiovaikuttaminen
2. Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus 
3. Sotilaallisen voiman käyttö
4. Laajamittainen maahantulo ja painostaminen maahantulijoita ohjaamalla 
5. Yhteiskunnan rakenteisiin tai laajoihin ihmisjoukkoihin tehty terroristinen tai muu väkivaltainen isku 
6. Isojen väkijoukkojen, ryhmien tai yhteisöjen väkivaltainen liikehdintä tai yhteiskuntajärjestystä vaarantava toiminta 
7. Julkisen talouden häiriö 
8. Rahoitusjärjestelmän häiriö 
9. Energiahuollon häiriöt   
10. Sähkön saannin suurhäiriö 
11. Polttoaineiden saannin vakavat häiriöt
12. Tieto- ja viestintäverkkojen ja palveluiden häiriöt 
13. Kuljetusten jatkuvuuden häiriöt 
14. Terveysturvallisuuden häiriöt
    1. Mikrobilääkeresistenssi
    2. Pandemia tai muu vastaava laajalle levinnyt epidemia
    3. Eläintautiepidemiat  
15. Vesihuollon häiriöt
16. Elintarvikehuollon häiriöt ja ruoka- ja ravintoturvan heikkeneminen
17. Laajat tai pitkäkestoiset onnettomuustilanteet
    1. Merellinen monialaonnettomuus 
    2. Vakava ydinvoimalaitosonnettomuus Suomessa tai Suomen lähialueilla
    3. Useampi yhtäaikainen laaja maastopalo 
    4. Äärimmäisen voimakas avaruusmyrsky

Muita keskeisiä kansallisia asiakirjoja riski- ja uhka-arvioiden osalta ovat esim.

• Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko
• Sisäisen turvallisuuden selonteko
• SUPO:n terrorismin uhka-arvio
• Erilliset ajankohtaisselonteot (esim. ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta keväällä VNS 1/2022)

Suojattavat kohteet osana riskienarviointia

Riskienarvioinnissa on myös syytä tunnistaa, mitä toimintoja, palveluita, henkilöstöä, omaisuutta, henkistä pääomaa tai muita kunnalle ja kuntalaisille tärkeitä kohteita suojataan.

Jatkuvuudenhallinnan osalta keskeisiä ovat koko yhteiskunnan kannalta elintärkeät toiminnot. Näihin toimintoihin liittyvät riskit voivat aiheuttaa henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhan, vaarantaa päivittäisen toimeen tulemisen, aiheuttaa ketjuutumisvaikutuksia ja laajentaa kriisiä, kohdistua talouteen, kiinteistöihin, muuhun omaisuuteen tai ympäristöön, aiheuttaa välittömän vaaran tai muun vakavan toiminnallisen tai taloudellisen riskin. Myös kuntien lakisääteiset velvoitteet on huomioitava riskienarvioinnissa. Riskiarvioinnissa on myös otettava huomioon, missä määrin muut toimialat ovat riippuvaisia kriittisen toimijan tarjoamasta keskeisestä palvelusta

Elintärkeitä toimintoja ovat esimerkiksi:

1) Kiireellinen ensihoito 2) Vaativa erikoissairaanhoito 3) Lääkkeiden ja lääkintätarvikkeiden jakelu: 4) Ruokapalvelut (päiväkodit, hoitolaitokset ym.), 5) Perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi (ml. sosiaali- ja kriisipäivystys) 6) Varhaiskasvatus 7) Perusopetus 8) Julkinen liikenne 9) Liikenneinfran ylläpito 10) Energiahuolto 11) Tieto- ja viestijärjestelmät 12) Vesihuolto 13) Rahti- ja matkustajasatamat 14) Lentokenttätoiminta HKI-Vantaa 15) Jätehuolto 16) Päivittäistavarahuolto 17) Polttoainejakelu 

Riskienarviointimenetelmät

Riskienarvioimiseksi on erilaisia menetelmiä. Riskejä voi arvioida ilmiöpohjaisesti, eli pyrkiä tunnistamaan uhan, sen syntymisen ja laajenemisen juurisyyt sekä vaikutukset eri toimialoihin mukaan lukien ketjuuntumisvaikutukset (esim. kansallisen riskiarvion uhkamallit).

Toinen tapa arvioida riskejä on arvioida toiminnallisesta näkökulmasta, millaisia vaikutuksia palvelun keskeytymisestä aiheutuu riippumatta siitä mikä on keskeytyksen syy.

Riskitaulukko (todennäköisyys x vaikutus)

Vaikutusten arviointi elintärkeisiin toimintoihin

Ohessa on taulukko, jonka avulla voidaan arvioida hankittavan palvelun vaikutuksia elintärkeisiin toimintoihin. Jos vaikutukset arvioidaan merkittävälle tasolle, on sopimuksellinen varautumistarve ilmeinen. Vaikutukset on pisteytetty seuraavasti: 1 = ei vaikutusta, 2 = lievä vaikutus, 3 = merkittävä vaikutus, 4 = erittäin merkittävä vaikutus

Todennäköisyys

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2017) määrittelee yleisen varautumisprosessin oheisen kuvan mukaisesti:

Varautumisella tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, asiakirjoja ja muita etukäteisvalmisteluja, joilla kunta varautuu kokonaisturvallisuuden ylläpitoon. Varautumisessa tunnistetaan, arvioidaan ja analysoidaan kuntaan kohdistuvia uhkia sekä oman toiminnan haavoittuvuuksia. Lisäksi kartoitetaan ja arvioidaan olemassa olevia ja tarvittavia resursseja erilaisten häiriötilanteiden hallinnassa, suunnitellaan toimintamalleja, neuvotellaan eri yhteistyötahojen ja sidosryhmien kanssa esimerkiksi häiriötilanteiden aikaisesta tietojen välittämisestä ja yhteistoiminnasta. Varautuminen voidaan jakaa kolmeen pääosa-alueeseen, ennakointiin, operatiiviseen toimintaan ja toipumiseen.

1) Ennakointi ja suunnittelu

• Riskiarvio
• Elintärkeät toiminnot
• Ennaltaehkäisy
• Resurssiarvio
• Vastuut
• VAP-varaukset puolustusvoimilta (Asevelvollisuuslaki 89 §)

2) Operatiivinen toiminta

• Koulutus ja harjoittelu
• Jatkuvuudenhallinta
• Kriisijohtaminen
• Tilannekuva
• Viestintä
• Varautumisen resursointi
• Dokumentointi

3) Toipuminen

• Kriisinkestävyys
• Henkinen apu
• Analyysit ja opit

Riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan myötä päätetyt varautumisen periaatteet muodostavat ylätason viitekehyksen kunnan varautumiselle.

Kunnanhallituksen päättämä yleinen valmiussuunnitelma ohjaa varautumista, riskienarviointia, tilannekuvan syntymistä, harjoittelua sekä määrää perusteet häiriötilanteen operatiiviselle toiminnalle.

Toimialakohtaisissa suunnitelmissa käydään tarkemmin läpi toimialan vastuut ja toiminta valituissa uhkatilanteissa. Toimintakortit ovat yksityiskohtaisia toimintamalleja (toiminta-algoritmeja) työyksikköön esim. sähkökatkon varalle.

Harjoittelun avulla jalkautetaan ja testataan varautumissuunnitelmien toimivuutta. Harjoittelun avulla myös yhteensovitetaan eri organisaatioiden suunnitelmia ja tehdään yhteistyötä varautumisen kehittämisessä (esim. paikallispuolustusharjoitukset).

Talouden suunnittelussa on tarpeen tunnistaa varautumisen vaatimat resurssit ja investoinnit (esim. varavoimakoneet).

Valmiuksien ja kykyjen rakentaminen varautumisessa edellyttää huolellista suunnittelua, riskien arviointia, toimintaympäristön tuntemista, harjoittelua ja resurssien kohdentamista. Kunnalla tulisi olla kykyä vastata häiriötilanteen vaikutuksiin nopeasti ja palautua häiriötilanteesta mahdollisimman nopeasti ja minimoida häiriötilanteen vaikutukset. 

Kunnan valmiuksia ja kykyjä sekä niiden kehittymistä voi arvioida KUJA-arviointimallin avulla. 

Kohdassa varautumisen periaatteet on listattu perusasiat, jotka kunnan tulee hallita varautumisessa onnistumiseksi.

Käytännön toiminnan kannalta avainasemassa häiriötilanteen hallintaan saamiseksi ovat:

• Johtoryhmän toiminta häiriötilanteissa on suunniteltu (kokoontuminen, yhteydenpito) 
• Riskiarvio on tehty ja sen mukaisia uhkamalleja ja toimintaa niissä on suunniteltu etukäteen.
• Myös toimialat ovat pohtineet omaa varautumistaan oman substanssiosaamisensa näkökulmasta ja varautuminen ei jää ainoastaan johtoryhmätasolle.
• Häiriötilanteita on harjoiteltu ja harjoituksiin on osallistunut vähintään kunnan ja eri toimialojen johtoryhmät sekä palveluyksiköiden esimiehiä.
• Tilannekuvan syntyminen ja yhteydet hyvinvointialueeseen sekä muihin tarpeellisiin viranomaisiin ovat kunnossa ja suunnitellusti harkittuja.
• Yhteydet kunnan keskeiseen yritys- ja järjestökenttään ovat ajan tasalla.
• Viestintää on suunniteltu ja harjoiteltu ennakkoon.

Yksittäisten yksiköiden ja palvelujen häiriötilannesuunnitelmien tarkentamiseksi suunnitelmassa olisi esimerkiksi hyvä läpikäydä CER-direktiivin kansallisessa soveltamisessa edellytettävät häiriötilannesuunnitelman minimivaatimukset.

Kriittisen toimijan on toteutettava häiriönsietokykynsä varmistamiseksi asianmukaisia ja oikeasuhteisia teknisiä, turvallisuuteen liittyviä ja organisatorisia toimenpiteitä, jotka perustuvat 15 §:ssä säädettyyn riskiarviontiin ja muihin asiaan kuuluviin tietoihin. Tässä tarkoituksessa kriittisen toimijan on laadittava asianmukaisia ja oikeasuhtaisia teknisiä, turvallisuuteen liittyviä ja organisatorisia toimenpiteitä sisältävä suunnitelma häiriönsietokyvyn varmistamiseksi. 

Suunnitelmassa on oltava selostus: 

1) tilojen ja niissä sijaitsevan infrastruktuurin fyysisestä suojaamisesta kuten aidan asentaminen, esteiden pystyttäminen, ilmaisulaiteet ja kulunvalvonta; 

2) toimenpiteistä poikkeamien seurauksiin ja häiriötilanteisiin vastaamiseksi, torjumiseksi ja lieventämiseksi; 

3) toimenpiteistä poikkeamisista palautumiseksi ja ottaen huomioon liiketoiminnan jatkuvuuteen liittyvät toimenpiteet ja vaihtoehtoiset toimitusketjut; 

4) henkilöstöturvallisuuden varmistamisesta kuten kriittisiä tehtäviä hoitavien henkilöstöryhmien määrittämisestä, pääsyoikeuksien vahvistamisesta tiloihin, kriittiseen infrastruktuuriin ja 

arkaluonteisiin tietoihin sekä turvallisuusselvitysten pyytämisestä ja koulutus- ja pätevyysvaatimuksista; 

5) tiedottamisesta asianomaiselle henkilöstölle; sekä 

6) suunnitelma toteuttamisaikataulusta. 

Viestintä on yksi häiriötilanteen hallinnan tärkeimmistä työkaluista. Viestinnällä kasvatetaan organisaatioiden ja kuntalaisten häiriönsietokykyä, luodaan luottamusta viranomaisiin, ennaltaehkäistään, varoitetaan, annetaan määräyksiä hätätilanteissa ja muodostetaan tilannekuvaa.

Viranomaisviestinnän merkitys korostuu häiriötilanteissa, joissa virheelliset tiedot leviävät helposti. Samalla kun viestinnän on oltava ehdottoman luotettavaa ja totuudenmukaista, sen on oltava tavallista nopeampaa ja tehokkaampaa. Tehostetun viestinnän tulee olla jatkuvaa, monikanavaista ja perustietoja toistavaa. Erityistilanteen johtamisen ja tehostetun viestinnän tavoitteena on tilanteen hallittu hoitaminen, lisävahinkojen torjuminen, tarpeettoman huolen hälventäminen, korvaavista palveluista viestiminen ja väärän tiedon leviämisen ehkäiseminen. Avoin ja nopea viestintä vahvistaa kuntalaisten luottamusta kunnan ja muiden viranomaisten toimintakykyyn poikkeuksellisessakin tilanteessa.

Kuntaliiton ohje kriisiviestintään

Suositus kunnan someviestintään kansallisissa tai alueellisissa kriiseissä

Oheen on koottu esimerkin omaisesti joitakin keskeisiä asioita, joita varautumisen näkökulmasta on syytä hallinta osana häiriötilanteita.

Viestinnän vastuut, tilannekuva ja tiedottaminen

Häiriötilanteista tulee aina tiedottaa asiaan liittyviä tahoja ja vastuullisia. Sisäisen tiedotuksen on toimittava kaikissa häiriötilanteissa.

Sellaisesta häiriötilanteesta, joka oleellisesti vaikuttaa kaupungin palveluiden saatavuuteen tai toimintaan, aiheuttaa vaaratilanteen tai kasvattaa vaaratilanteen syntymisen riskiä, sulkee merkittävästi liikenneyhteyksiä, johtaa evakuointiin, on julkiselta huomioarvoltaan suuri tai on omiaan aiheuttamaan järkytystä tai pelkoa kaupunkilaisissa, on välittömästi saatettava toimialajohtajan ja kaupunginjohtajan tietoon. Kaupungin johdon on viipymättä informoitava asiasta johtavia luottamushenkilöitä huomioiden kuitenkin häiriötilanne ja sen edellyttämät velvoitteet. Sisäisellä tiedotuksella on myös varmistettava tarpeellinen kaupungin työntekijöiden informointi.

Useimmissa tapauksissa on myös tiedotettava mahdollisimman nopeasti kuntalaisia. Sairaaloihin ja muihin sosiaali- ja terveydenhuollon asumisyksiköihin ulottuvissa häiriöissä asumisyksiköihin tiedotetaan mahdollisimman nopeasti hyvinvointialuetta ja asumisyksikköä. Tiedottamista voi tapahtua myös viranomaisilta (hyvinvointialue, aluepelastuslaitos, poliisi, aluehallintovirasto, ELY-keskus, puolustusvoimat) kunnalle tai kunnalta viranomaisille. Lisäksi tiedottaminen voi olla tarpeellista myös eri toiminnoista vastaaville konserninyhtiöille, naapurikunnille, alueen keskeisille yrityksille, yhteisöille ja yhdistyksille. Tiedottamisessa tulee huomioida myös muunkieliset asukasyhteisöt ja tapauskohtaisesti myös alueella liikkuvat matkustajat.

Toimialakohtaisissa suunnitelmissa on varmistettava tarpeellisten yhteystietojen olemassaolo ja niiden päivittäminen. Myös ulkoisen tiedottamisen osalta toimialakohtaisissa suunnitelmissa on huomioitava tarpeellisten tahojen yhteystiedot.

Kaupungin asukkaiden ja palvelunkäyttäjien tiedottamisesta päätetään tapauskohtaisesti erillisen kriisiviestintäohjeen mukaisesti. Pääsääntö on, että yleinen tiedotus hoidetaan normaaliolojen mukaisesti kaupungin verkkosivujen, virallisten some-kanavien, palvelupisteiden, käytössä olevien muiden sähköisten tiedotuskanavien sekä tiedotusvälineiden kautta.

Myös vaaratiedote on mahdollinen tapa varoittaa alueen asukkaita. Kunnalla ei ole oikeutta antaa varatiedotetta, vaan vaaratiedote on muiden viranomaisten vastuulla (vaaratiedotelaki). Kunta voi kuitenkin olla aloitteellinen viranomaisten suuntaan, mikäli vaaratiedotteen antamiselle on ilmeiset syyt. 

Jos normaalit tiedotuskanavat eivät esim. sähkökatkoksen vuoksi toimi, pyritään tarvittavaa tietoa jakamaan väliaikaisilla ilmoitustauluilla esimerkiksi kunnantalon, kirjaston sekä muiden palvelupisteiden yhteydessä. Kunnan olisi tarpeen varautua sähkökatkon osalta myös pieniin varavoimakoneisiin, joilla saataisiin käytettyä esim. tulostimia ja kopiokoneita viestinnän tarpeita varten.

Sähkökatkojen yhteydessä on huomioitava myös tietoverkkojen toiminnan keskeytyminen. Ohessa on ohjeelliset ajat, kuinka kauan verkot toimivat sähkökatkotilanteessa

• 4G ja 5G n. 15 min (mobiiliverkko)
• 2G-verkko (puhelut ja tekstiviesti) paikasta riippuen 2h, 3h, 4h tai 6h
• Valokuitu- ja kaapeliverkkojen reitittimet, kytkimet, keskittimet ja vahvistimiet  toimivat 3 h, mutta onko toimistojen ja kotien päätelaitteissa virtaa?

Varautumisen ja resilienssin näkökulmasta kunnan tulisi infota ja ohjeistaa ennakkoon kuntalaisia miten toimitaan sähkökatkostilanteissa. Paras olisi koteihin jaettava kuntalaisjulkaisu – minimissään www-sivut. 

Kunnanjohtajalla tulee olla toimivalta jakaa ja keskittää viestintävastuita häiriötilanteissa. Toimivalta on syytä varmistaa hallintosäännössä. 

Esimerkki vastuista

Kaupunginjohtaja

• Johtaa häiriötilanteen viestintää hallinnon johtamisesta päätettyjen periaatteiden mukaisesti

Johtoryhmä

• Tukee ja koordinoi häiriötilanteen viestintää

Viestintä / viestintäjohtaja, -päällikkö, -asiantuntija

• Koordinoi kuntayhtymän viestintää häiriötilanteessa kunnanjohtajan ja johtoryhmän ohjeistuksen mukaisesti 
• Yhteensovittaa viestintää eri toimijoiden kesken (toimintaa johtava viranomainen, muut tilanteeseen liittyvät toimijat)
• Osallistuu johtoryhmän kokouksiin viestinnän edustajana
• Tukee yksiköiden tiedottamista häiriötilanteessa, jossa viestintää ei keskitetä keskusjohtoon, vaan siitä vastaa joku muu
• Laatii ja julkaisee tiedotteet
• Koordinoi sähköisessä mediassa käytävään keskusteluun osallistumista ja seurantaa
• Tekee tai koordinoi mediaseurantaa

Toimialajohtaja/yksikönjohtaja tai muu erikseen määritettävä taho

• Vastaa toimialansa varautumisesta myös häiriötilanneviestintään
• Ylläpitää tai huolehtii toimialan kannalta tärkeiden yhteystietolistojen ylläpitämisestä
• Tukee kuntayhtymän häiriötilanneviestintää toimialaa koskevin osin

Varautuminen ja häiriötilanteet edellyttävät monipuolista ja kattavaa tilannekuvan muodostamista. Tilannekuva tarkoittaa kokonaisvaltaista näkemystä vallitsevasta tilanteesta, sen kehittymisestä ja mahdollisista seurauksista. Tilannekuvan muodostamiseen voidaan käyttää useita erilaisia menetelmiä ja lähteitä.

Kunnissa tilannekuva muodostuu tavanomaisimmin eri toimijoiden välisellä tiedonvaihdolla. Myös tilannekuvajärjestelmät ovat alkaneet kehittymään kunta-alalla. Niissä tietoa kootaan vakioidusti mitattavista kvantitatiivisista suureista kuten varastokirjapidosta, seurantalaitteiden datasta, asiakasmääristä jne. Todennäköisesti seuraava kehitysaskel tilannekuvadatan käsittelyssä on tekoäly, joka voi havaita nopeasti poikkeamia laajoissakin data-aineistoissa. Tilannekuvan ylläpitoon voidaan hyödyntää myös kameravalvontaa, avoimia datalähteitä ja sosiaalista mediaa.

Jokaisesta kunnasta tulee löytyä käyttökelpoinen Virve-puhelin, jolla kunta voi hätätilanteessa vaihtaa tietoja viranomaisverkoissa. Myös hyvinvointialueiden ja kuntien välillä on mahdollista sopia esim. hyvinvointialueiden yhteyshenkilöiden kautta pääsystä hätätilanteessa viranomaisverkkoon tai Krivat-tilannekuvajärjestelmään.

Tilannekuvan syntyminen kunnan sisällä edellyttää myös järjestelyjä, jotka tulee ennakolta suunnitella ja kuvata tarpeellisin osin valmiussuunnitelmissa. Myös kaikkien tarvittavien yhteystietojen tulee olla päivitettyinä.

Tilannekuvan muodostumisen kannalta on tärkeää, että valmiussuunnitelmassa tai kunnan kriisiviestintäohjeessa on huomioitu sisäisen tiedottamisen velvollisuudet esim. seuraavasti.

Sellaisesta häiriötilanteesta, joka oleellisesti vaikuttaa kunnan palveluiden saatavuuteen tai toimintaan, aiheuttaa vaaratilanteen tai kasvattaa vaaratilanteen syntymisen riskiä, sulkee merkittävästi liikenneyhteyksiä, johtaa palvelupisteen tai työyksikön sulkemiseen, on julkiselta huomioarvoltaan suuri tai on omiaan aiheuttamaan järkytystä tai pelkoa kuntalaisissa, on välittömästi saatettava toimialajohtajan ja kunnanjohtajan tietoon. Kunnan johdon on viipymättä informoitava asiasta johtavia luottamushenkilöitä huomioiden kuitenkin häiriötilanne ja sen edellyttämät velvoitteet. Sisäisellä tiedotuksella on myös varmistettava tarpeellinen kunnan työntekijöiden informointi.

• Yleinen toimintakorttimalli
• Kunnanjohtajan toimintakortti
• Varautuminen tilannejohtamiseen

Eri toimialoilla toimivat vapaaehtoiset, kansalaisjärjes­töt sekä seurakunnat ovat tärkeitä yhteistyötahoja sekä arjen turvallisuuden edistämisessä että häiriötilanteiden hallinnassa. Eri sektoreita ja kansalaisryhmiä edustavilla järjestöillä on aktiivisia jäseniä, joilla on paljon osaa­mista ja valmiutta erilaisiin tukitehtäviin. Järjestöiltä voi myös saada varautumiseen liittyvää koulutusta.

Kuntia kannustetaan kehittämään erilaisia yhteistyömuotoja kunnan alueella toimivien järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Parhaimmillaan onnistuneet yhteistyömuodot lisäävät kuntalaisten arjen turvallisuutta, niiden kautta voidaan välittää tietoa hyvistä käytänteistä ja järjestöt voivat osallistumisellaan paikata palvelutarvetta, johon vastaamiseen kunnalla tai viranomaisilla ei ole riittävästi resursseja. Järjestöt voivat toimia myös yhteyspisteenä ns. neljännen sektorin, eli aktiivisten kansalaisten tarjoa­man avun koordinoinnissa. Yhtenä esimerkkinä yhteistyöstä varautumisesta kuntien ja järjestötoimijoiden kesken on alueellisen valmiuskeskuksen malli AVAK (katso linkki alla).

Kuntien yhteistyötahoja varautumisessa

Vapepa 
Suomen Punainen Risti 
Ruoka-apu 
Maanpuolustuskoulutus MPK
Suomen Kylät ry - Kyläturvallisuus
Suomen sopimuspalokuntien liitto SSPL
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK 
Alueellisten valmiuskeskusten malli AVAK

Julkisuuslain 24 § määrittää, mitkä ovat viranomaisen salassa pidettäviä asiakirjoja. Julkisuuslain 24.1 § 7. ja 8. kohdan mukaan salassa pidettäviä tietoja ovat muun muassa:

7) henkilöiden, rakennusten, laitosten, rakennelmien sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevat ja niiden toteuttamiseen vaikuttavat asiakirjat, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumista;

8) asiakirjat, jotka koskevat onnettomuuksiin tai poikkeusoloihin varautumista, väestönsuojelua taikka turvallisuustutkintalain (525/2011) mukaista tutkintaa, jos tiedon antaminen niistä vahingoittaisi tai vaarantaisi turvallisuutta tai sen kehittämistä, väestön- suojelun toteuttamista tai poikkeusoloihin varautumista, vaarantaisi turvallisuustutkinnan tai sen tarkoituksen toteutumisen, vaarantaisi  tiedon saantia tutkintaa varten taikka loukkaisi onnettomuuden, vaaratilanteen tai poikkeuksellisen tapahtuman uhrien oikeuksia tai heidän muistoaan tai läheisiään; (20.5.2011/528)

Mikäli tiedon julkaiseminen vaarantaa turvallisuusjärjestelyt, niitä ei tule julkaista. Yksityiskohtaiset johtokeskusten sijaintitiedot tai valmiuden ylläpitoon ja sisäisiin järjestelyihin poikkeusoloissa käytettävissä olevien resurssien tiedot täyttävät useimmissa tapauksissa salassa pidettävien tietojen kriteerit, eikä niitä tällöin tulisi julkaista.

Lainsäädäntö ei yksityiskohtaisesti määrää, millä tavoin ja missä toimielimissä valmiusasiakirjoja käsitellään. Lähtökohtana on, että valtuusto päättää varautumisen perusteista ja yksityiskohtaisemmista suunnitelmista päätetään muissa toimielimissä. Yleinen valmiussuunnitelma on julkinen viranomaisen asiakirja, jos se sisältää vain yleisiä perusteita kunnan varautumiseen liittyen. Yksityiskohtaisempien varautumistietojen kohdalla on aina harkittava, täyttyvätkö salassapidon perusteet ja tällöin salassa pidettävät osat asiakirjasta tulee salata. 

Tavanomaista on, että esimerkiksi valmiussuunnitelmia täydentävät liitteet ovat salassa pidettäviä julkisuuslain nojalla. 

Myös sinänsä julkisten viranomaisen asiakirjojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa on syytä harkita. On myös huomattava, että tietoverkossa asiakirjan julkaisematta jättäminen on eri kysymys kuin asiakirjan salaaminen. Julkisuuslaki ei vaadi julkistenkaan viranomaisen asiakirjojen julkaisemista verkossa.

Valmiussuunnitelmien julkisuus on syytä tarkastaa ja arvioida, onko niissä mahdollisesti turvallisuusjärjestelyjä vaarantavia salassa pidettäviä osuuksia. Yleisen valmiussuunnitelman voi poistaa tietoverkosta arvioinnin ajaksi.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valmiussuunnitelman julkisuutta koskevan asian tässä päätöksessä.

Valtionhallinnossa salassapidettäviin turvallisuusasiakirjoihin sovelletaan tiedonhallintalain 18 §:ään perustuvaa turvaluokitusjärjestelmää, joka ei ole käytössä kunnissa tai hyvinvointialueilla. Laissa ei kuitenkaan ole estettä soveltaa turvallisuusasiakirjojen käsittelyyn esimerkiksi valtionhallinnossa käytössä olevia käsittelyvaatimuksia.

Lue lisää:

Suositus salassa pidettävien asiakirjojen käsittelystä (valtioneuvosto.fi)

Tietoja, joihin on liitetty myös kohteiden sijaintitiedot, kutsutaan yleisesti paikkatiedoiksi. Paikkatieto on sijaintitiedon ja kohteen tai ilmiön ominaisuuksia kuvaavan ominaisuustiedon muodostama tietokokonaisuus.

Erilaisia paikkatietoja käyttäviä tietojärjestelmiä rakennetaan yhä laajemmin sekä julkishallinnon organisaatioissa että yksityisissä yrityksissä. Kunnat ja maakunnat ovat merkittäviä paikkatietojen tuottajia ja käyttäjiä. Paikkatiedosta löydät lisätietoja esim. rakennetun ympäristön digitalisaation sivuiltamme.

Paikkatietoja löytyy julkisina mm. kuntien ja valtion julkaisemista tietopalveluista, digitaalisista karttatuotteista, tilastoaineistoista sekä monesta muusta julkisesta lähteestä.

Avoimet paikkatietoaineistot voivat sisältää myös tietoja, joita voitaisiin käyttää hyväksi suunniteltaessa sabotaasia, vahingontekoja tai hybridivaikuttamista. Paikkatietoaineistoihin on havaittu kohdistuvan hakuja, jotka antavat aiheen olettaa, että niistä haetaan tietoja myös sotilaallisiin tarkoituksiin.

Kuntien ja muiden paikkatietoja julkaisevien organisaatioiden on tarpeellista kiinnittää huomiota paikkatietojen julkaisemiseen hallitusti erityisesti turvallisuusnäkökulmasta. Paikkatietoja löytyy runsaasti myös päätöksenteon liiteasiakirjoista, joten osana hallintaa myös liitteiden julkaisemista yleisissä tietoverkoissa voi olla tarpeen joissakin tapauksissa rajoittaa.

Aineistojen hallittuun käsittelyyn on laadittu kunnille erillinen opas, jota voi tiedustella Kuntaliitosta (paivi.tiihonen@kuntaliitto.fi). Opasta jaetaan vain kuntien paikkatiedon julkaisemisesta vastaaville.

Digitaalinen turvallisuus ja kyberturvallisuus ovat nousseet keskeisiksi varautumisen osa-alueiksi yhä useampien toimintojen ollessa riippuvaisia laitteistojen ja ohjelmistojen toimivuudesta.

Lisätietoja, työkaluja ja oppaita löydät digitaalisen turvallisuuden sivuiltamme sekä Kyberturvallisuuskeskuksen sivuilta.

Jokaisella oppilaalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön, ja varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on oikeus terveelliseen ja turvalliseen varhaiskasvatusympäristöön. Kouluilla ja päiväkodeilla on yksikkökohtaiset turvallisuussuunnitelmat, joihin on koottu mm. pelastussuunnitelmat, sisälle suojautumisen suunnitelma ja suunnitelmat väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän estämiseksi. Opiskeluhuoltosuunnitelmat tukevat osaltaan oppilaitosten turvallisuuskulttuuria. Edellä mainittuja suunnitelmia päivitetään säännöllisesti ja tarvittavia käytännön toimenpiteitä harjoitellaan. Osa näistä suunnitelmista on opetussuunnitelmaan tai varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyviä, ja niitä päivitetään opetus- tai varhaiskasvatussuunnitelmaa päivitettäessä.

Opetushallituksen varautumisen ja turvallisuuden sivustot tarjoavat konkreettisia malleja kokonaisturvallisuuden suunnitteluun, riskien tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä suunnitelmien yhteensovittamiseen ja käyttöönottamiseen.

Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen valmiussuunnitelman malli

Kunnan perustehtävä on kuntalain mukaan edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Valmiuslain mukaan kunnan tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Varautumisella tähdätään sekä kriisitilanteiden ennakoinnin ja hallintaan saattamisen ohella tilanteiden jälkihoitoon.

Kirjastojen valmiussuunnitelmamalli on tarkoitettu kunnille ja kirjastoille tukemaan kirjastojen varautumissuunnittelua osana koko kunnan varautumista. Valmiussuunnitelmamallia ovat olleet mukana laatimassa Kuntaliitto, Suomen Kirjastoseura, Yleisten kirjastojen neuvosto sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.

Tutustu kirjastojen valmiussuunnitelmamalliin julkaisupankissamme.

Kriittisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan järjestelmiä, laitoksia, palveluja, laitteita ja verkkoja, joilla on keskeinen merkitys yhteiskunnan perustoimintojen kannalta.

Kriittisen infrastruktuurin osia voivat olla esimerkiksi:
1. Energiahuolto: Sähköverkot, öljy- ja kaasutoimitukset ja ydinvoimalat

2. Vesihuolto: Vesilaitokset ja jätevedenkäsittelylaitokset

3. Tietoliikenne ja informaatiojärjestelmät: Internetin runkoverkot, tärkeät datakeskukset ja viestintäjärjestelmät

4. Liikenne: Satamat, lentokentät, rautatiet, tieverkosto ja muut keskeiset liikenneväylät

5. Terveyspalvelut: Sairaalat, lääkehuolto ja muut terveydenhuollon kriittiset osat

6. Rahoitus: Pankkien tietojärjestelmät ja muut talousjärjestelmän keskeiset osat

7. Ruokahuolto: Elintarviketuotanto, -jakelu ja -varastointi.

Kunnallisessa infrastruktuurissa on syytä kiinnittää myös huomio myös siltoihin, patoihin ja keskeisiin rakennuksiin.

Toimenpiteitä

1. Tietoisuus kohteista

• Varmistetaan, että kunnan tai kunnan omistaman yhtiön vastuulla olevan infrastruktuurin kriittisyys tunnistetaan ja tiedostetaan toimintavarmuuteen liittyvät keskeiset tekijät.
• Tarkistetaan olennaiset fyysiset kohteet ainakin silmämääräisesti sillä tavoin kuin se resurssien puitteissa on mahdollista (ei ylimääräisiä paketteja, laitteita tai muita asiaankuulumattomia tavaroita).

2. Kuluvalvonnan ajantasaisuus

• Ulkopuolisten pääsy on estetty kriittisiin tiloihin tai alueille.
• Avainrekisterit ja kulkuluvat ovat ajan tasalla.
• Puutteet kunnostetaan.

3. Kameravalvonta

• Kameravalvonta on ajan tasalla.
• Kamerat toimivat, linssit ovat puhtaat ja kamerat näyttävät riittävästi kuvattavalle alueelle.

4. Kyberturvallisuus

• Varmistetaan infrastruktuurin toiminta manuaalisesti myös siinä tilanteessa, että infrastruktuurin kohdistuu laaja kyberhyökkäys, joka estäisi digitaalisen automaation toiminnan.
• Varmistetaan kybersuojauksen ajantasaisuus.
• Varmistetaan tarvittavan datan palauttamiskelpoiset varmuuskopiot heti (koskee myös muuta dataa ja tietovarantoja).
• Kyberturvallisuuskeskukset työkalut (Hyökkäyspintakartoitus Hyöky, Kybermittari, HAVARO, tilannekuvatuotteet)

5. Kriittisiä infrastruktuuritietoja ei jaeta avoimesti tietoverkoissa

• Rakennetun ympäristön paikkatietoaineiston julkaisemisessa tiedostetaan kriittiset tiedot ja hallitaan julkaiseminen.

6. Tarkastetaan asiakirjojen salassapito ja julkaiseminen

• Jos asiakirjassa olevat tiedot voivat vaarantaa turvallisuusjärjestelyt, voi asiakirja tai osa siitä olla salassa pidettävä (JulkL 24.1 § 7-8 k).

7. Havainnoista ilmoittaminen

• Mahdollisesta infrastruktuuriin kohdistuvasta tiedustelusta tai epäilystä voi ilmoittaa poliisille, suojelupoliisille, huoltovarmuuskeskuksen ao. poolille tai puolustusvoimien paikalliselle joukko-osastolle. Rikostapauksissa tehdään normaali rikosilmoitus poliisille. Kyberturvallisuuden osalta ilmoitukset tehdään Kyberturvallisuuskeskukselle.

Kunta voi esittää Puolustusvoimille asevelvollisuuslain 89 §:n mukaisesti palvelussuhteessa olevan varaamista poikkeusolojen kriittisiin tehtäviin kuten väestönsuojelu.

Henkilövaraamisesta käytetään myös lyhennettä VAP.

Siviilipalveluskeskus ratkaisee siviilipalvelusvelvollisia koskevat varaushakemukset. 

Lisätiedot esitysten tekemisestä löytyvät Puolustusvoimien sivuilta.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Suomessa jo monin eri tavoin. Nousevan keskilämpötilan ohella erilaiset sään ääri-ilmiöt ovat selvästi yleistyneet. Poikkeuksellisten olosuhteiden yllättäessä on ensiarvoisen tärkeää, että yhteiskunnan toimintakyky säilyy kaikissa tilanteissa. Sen vuoksi yhteiskunnan valmiutta kohdata ilmastonmuutoksen seurausvaikutuksia on kehitettävä yhteiskunnan kaikilla toimijatasoilla ja sektoreilla. 

Kuntien keskeisin tehtävä on tarjota asukkailleen turvallinen ja terveellinen asuinympäristö. Kunnat ovat vastuussa monista arkisista palvelutoiminnoista ja rakenteista, joiden toimivuudelle ilmastonmuutoksen eteneminen asettaa lisähaasteita. Juuri tästä syystä kunnilla on erittäin tärkeä rooli ilmastonmuutokseen varautumisessa, josta on muodostumassa koko ajan yhä tärkeämpi osa kuntien yleistä riskien- ja jatkuvuudenhallintaa.

Lisätietoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja varautumisestä löydät ilmastonmuutossivuiltamme tai Kuinka kunnat kohtaavat ilmastonmuutoksen -oppaastamme.

Mitä ovat varautumisen ja turvallisuuden yhdyspinnat?

Varautumisen ja turvallisuuden yhdyspinnoilla tarkoitetaan palveluiden jatkuvuudenhallinnan sekä yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä ja valmiutta, jotka samanaikaisesti koskevat sekä kuntia että hyvinvointialueita. Jos normaaliolojen häiriötilanne tai poikkeusoloihin johtava tapahtuma vaikuttaa sekä kuntaan että hyvinvointialueeseen ja edellyttää yhteistoimintaa on kysymys varautumisen ja turvallisuuden yhdyspinnasta. Myös rikosten, onnettomuuksien ja tapaturmien ennaltaehkäisy sekä ihmisten turvallisuuden tunteen parantaminen ovat sekä kuntien, hyvinvointialueiden ja muiden turvallisuusviranomaisten ennaltaehkäisevää työtä, johon liittyy useita yhdyspintoja. Tutustu myös yhdyspintasivuihimme.

Tärkein varautumisen yhdyspinta kuntien ja hyvinvointialueiden välillä on väestönsuojelu, evakuointijärjestelyt ja väestön tilapäinen majoittaminen.

Varautumisen yhdyspintasopimuksen malli

Sopimusmalli majoittamiseen varattujen tilojen varaamisesta

Väestönsiirtoihin ja tilapäiseen majoittamiseen liittyvät vastuut lain näkökulmasta

Yhteistoiminta evakuointitilanteissa

Esimerkkejä jatkuvuudenhallinnan yhdyspinnoista erilaisissa uhkatilanteissa

1. Sähkönjakelun tai muun voimahuollon häiriöt (voi vaikeuttaa toimintaa yksiköissä, edellyttää välitöntä varavoiman käyttöä, voi johtaa evakuointiin - edellyttää yhteisiä uhka-arvioita, tilannekuvan jakamista, häiriönaikaisesta toiminnasta ja vastuurajapinnoista sopimista erityisesti kiinteistöhuollossa, pidemmissä häiriöissä väestön toimeentulon ja huolenpidon varmistaminen sekä evakuointi)
2. Vesihuollon häiriöt (saastunut vesi voi aiheuttaa epidemian, veden saastuminen voidaan myös havaita ensimmäisenä terveydenhuollossa, edellyttää vähintään yhteistä tiedonvaihtoa häiriötilanteessa)
3. Tietoliikenteen ja tietojärjestelmien häiriöt, kyberuhkat, tietosuoja (voi aiheuttaa monen tyyppisiä häiriöitä, jotka heijastuvat samanaikaisesti eri organisaatioiden toimintaan, voivat vaikuttaa myös keskeisiin tukipalveluiden ja huoltovarmuuteen kuten veden-, sähkön- ja lämmönjakeluun, yhteisen tilannekuvan merkitys keskeinen)
4. Terveysturvallisuuden häiriöt (voi vaikuttaa laajasti yhteiskunnan palveluiden saatavuuteen, tilannekuva ja lääketieteellinen asiantuntemus keskeistä tilanteen vaikutuksia arvioitaessa, varhaiskasvatuksen ja opetuksen toiminta vaikuttaa myös terveydenhuollossa ja pelastuspalveluissa)
5. Suuronnettomuudet (terveydenhuollon, ensihoidon ja pelastustoiminnan kuormittuminen, liikennejärjestelyt, jälkihoito)
6. Säteilyturvaonnettomuus (voi johtaa yhteiskunnan laajaan häiriötilanne, joka vaikuttaa kaikkiin toimijoihin ja edellyttää laaja-alaista yhteistoimintaa)
7. Luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhkat (liikenneväylien tukkeutuminen ja logistiikan häiriöt, tulvat, kuivuus, metsäpalot jne. voivat edellyttää eri viranomaistahojen tiivistä yhteistoimintaa, tilannekuvan ylläpitoa ja tiedonvaihtoa)
8. Logistiikan häiriöt, esim. talvimyrskyn vuoksi (voi aiheuttaa huoltovarmuuden ongelmia kuten pulaa tarvikkeissa, ruoassa jne. - yhdyspintoja voi olla moneen toimijaan tilanteesta riippuen)
9. Elintarvikehuollon häiriöt (voi aiheuttaa epidemian ja edellyttää terveydenhuollon asiantuntemusta ja yhteistoimintaa)
10. Lakko (vaikutuksia mihin tahansa toimialaan, voi seurannaisvaikutusten kautta laajentua samanaikaisesti usean toimijan ongelmiksi etenkin, jos vaikutukset kohdistuvat huoltovarmuuteen kuten veden, sähkön ja lämmönjakelu tai muuhun yhteisessä rajapinnassa tapahtuvaan välttämättömään toimintaa kuten ruokahuolto, siivous, kiinteistönhuolto)
11. Laajamittainen maahantulo (vaikuttaa oletettavimmin laajasti viranomaistoimijoihin ja tilanteen hallitseminen edellyttää laajaa yhteistoimintaa - Kuntaliitto julkaissut laajamittaisen maahantulon valmiussuunnitelman mallin v. 2022)
12. Uhkailu ja vihapuhe luottamushenkilöitä, johtoa tai keskeisiä viranhaltijoita kohtaan (voi tapahtua monessa organisaatiossa samanaikaisesti ja olla myös osa hybridivaikuttamista, yhteistoiminta ja tiedonkulku varmistettava)
13. Uhka- ja väkivaltatilanteet palveluissa (lisääntynyt sosiaali- ja terveydenhuollossa, opetuksessa sekä ensihoidossa, yhteistoiminta ja parhaat käytännöt erityisesti tilanteisiin varautumisessa suositeltavia, viimeisimpiä tutkimuksia)
14. Terrorismi ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus (sisäisen turvallisuuden heikentyminen, hybridivaikuttaminen, yhteistyörajapinnat viranomaisiin)
15. Sotilaallisen voiman käyttö (VAP:t, väestösuojelusuunnitelmat, palveluiden toiminta sotilaallisen valmiustason kohotessa)

Turvallisuussuunnittelun (hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden) yhdyspintoja

Rikosten ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy

• Yhteistyö poliisin kanssa
• Yhteistyö paikallisten yritysten kanssa (esim. kauppakeskukset) tilojen ja ympäristön turvallisuudesta sekä turvallisuuden tunteesta
• Häiriökäyttäytymiseen puuttuminen
• Monialainen viranomaisyhteistyö, nuorten syrjäytymisen estäminen
• Kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemistä kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava toimenpideohjelma
• Ankkuri-toiminta
• Marak-toimintamalli lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi
• Hoito syytteen sijaan -toimintamalli
• Sosiaali- ja terveystoimen korjaavat palvelut

Kaupunkisuunnittelu ja viestintä

• Alueellisen segregoitumisen estäminen asumisen ja kaupunkisuunnittelun keinoin
• Maakäytön suunnittelu (valaistus, avoimet tilat, kasvillisuus)
• Kuntalaisia ja asukkaita osallistava toiminta, osallistava budjetointi lähiympäristön turvallisuuden parantamiseksi
• Kaupunginosa- ja kyläyhdistysten turvallisuustyö
• Viestintä kuntalaisille turvallisuusasioista
• Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaminen 

Työkaluja ja esimerkkejä käytännön toimista

• Turvallisuussuunnitteluoppaat
• Kuntien turvallisuussuunnitelmat
• Turvallisuuskyselyt
• Osallistava budjetointi
• Kunnan hyvinvointikertomus
• Alueellinen (hyvinvointialueen) hyvinvointikertomus
• Marak-toimintamalli
• Ankkuri-toimintamalli
• Hoito syytteen sijaan -toimintamalli
• Koulukiusaaminen ja kouluväkivallan estäminen
• Hyvinvointilähete
• Lapin Arjen turva -malli

1. Esimerkkikuvaus evakuointitilanteesta

Valmiuslain 121 §:n mukainen väestönsiirto ja siihen liittyvät 120 §:n mukaiset erityisjärjestelyt on mahdollista ottaa käyttöön tilanteessa, jossa Suomeen kohdistuu valmiuslain 3 §:n 1) tai 2) kohdissa mainittu sotilaallinen uhka. Valtioneuvosto voi määrätä alueelle myös liikkumis- ja oleskelurajoitukset valmiuslain 118 §:n mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa Suomessa olisi käytännössä alkamassa tai meneillään liikekannallepano, joka vaikuttaa osaltaan myös evakuoitavien määriin ja käytettävissä oleviin resursseihin. Lisäksi on mahdollista, että väestöä on jo siirretty aikaisemmin pelastuslain mukaisin toimivaltuuksin. Pelastuslain tai valmiuslain toimivaltuuksin tapahtuva väestönsiirto puolestaan saattaa edeltää tilannetta, jossa puolustustilalain 23 §:n mukaisesti puolustusvoimat käskee kaikkia poistumaan alueelta ja alue tyhjennetään kokonaan.

Väestönsiirrot alkavat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaina olevista vuodepotilaista, pitkäaikaissairaista ja vanhustenhoidon ja hoivan piirissä olevista henkilöistä, jotka eivät kykene itsenäisesti siirtymään. Samaan aikaan tapahtuu väestön itsenäistä siirtymistä esim. loma-asutukseen, sukulaisten, ystävien tms. majoitukseen muualla Suomessa. Myös ulkomaille siirtymisiä tulee tapahtumaan. Itsenäisesti siirtyvät ovat sellaisia, joita liikekannallepano ei kosketa, eli heidän joukossaan on mahdollisesti enemmän naisia, lapsia ja ikäihmisiä. Osa heistä saattaa tarvita majoituspaikan jostakin evakuointikeskuksesta Suomessa tai jos lähtö on ollut nopea, he tarvitsevat tilapäistä majoitusta ja muuta huolenpitoa sen hyvinvointialueen alueelta, johon he ovat siirtyneet. 

Väestö ei tule kaikilta osin siirtymään sinne, mihin viranomaiset siirron ovat suunnitelleet. Evakuointikuljetuksiin osallistuvat pääosin ne, joilla ei ole mahdollisuutta itse siirtyä. Osa väestöstä jää edelleen evakuoitaville alueelle (kaupunkeihin), jollei sieltä ole käsketty poistumaan. Tämä tarkoittaa, että lähtöpaikassa tarvitaan edelleen esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon, perusopetuksen, varhaiskasvatuksen, kriittisen infrastruktuurin ylläpidon sekä kaupunkien ja hyvinvointialueiden hallinnon toimijoita sen lisäksi, että alueella toimii joukko muita viranomaisia kuten pelastustoimi, poliisi, rajavartiosto, puolustusvoimat, aluehallinnon viranomaiset jne.

Jos jokin kunta tyhjennetään kokonaan, ei kunta käytännössä järjestä enää asukkailleen palveluja, koska suurin osa kunnallisista palveluista on lähipalveluita, eikä niitä järjestetä kuin kunnan alueella. Poikkeuksen saattavat muodostaa jotkut etäpalvelut. Esimerkiksi perusopetusta annettiin covid-19 yhteydessä etänä valmiuslain mukaisella asetuksella.

Evakuoituvia tai itsenäisesti siirtyviä vastaanottavalle kunnalle voi syntyä velvollisuuksia palveluiden järjestämiseen. Esimerkiksi perusopetusta on järjestettävä kaikille kunnassa oleskeleville oppivelvollisuusikäisille. Vastaavia velvoitteita tulee myös hyvinvointialueelle, jonka velvollisuus on esimerkiksi huolehtia kiireellisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta, tilapäisestä majoittamisesta ja toimeentulosta. Mikäli jokin kunta on tyhjennetty kokonaan ja kunta käytännössä on lopettanut toimintansa, tulisi kyseisen kunnan vapaana olevaa resurssia kyetä siirtämään evakuoituja vastaanottavan kunnan palvelukseen ja vastaanottaviin evakuointikeskuksiin. Valmiuslain työvelvoitteita koskevat säännökset antavat määräykseen riittävän toimivallan.

Henkilöllisyyksien todentaminen tulee myös olemaan yksi evakuoinnin haaste. Joukossa voi olla kotoaan ilman henkilöllisyystodistusta lähteneitä, alaikäisiä ilman vanhempiaan, paperittomia, vankikarkureita, sotilaskarkureita tai muita syystä tai toisesta henkilöllisyytensä todentamista vältteleviä.

2. Väestösiirtojen järjestäminen ja toimijoiden vastuu

2.1. Väestönsuojelusuunnitelmien laatiminen

Väestönsuojelusuunnitelmat laaditaan pelastuslaitoksen johdolla.

• Viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset, jotka ovat velvollisia varautumaan väestönsuojeluun, ovat velvollisia laatimaan pelastuslaitoksen johdolla ja yhteistoiminnassa keskenään tarpeelliset suunnitelmat tehtäviensä hoitamisesta väestönsuojelussa. Pelastuslaitokselle on annettava selvitykset väestönsuojeluun käytettävissä olevista voimavaroista, Pelastuslaki 65 

2.2. Evakuointi

Ensimmäisenä siirretään sosiaali- ja terveysviranomaisten etusijalle asettamat palveluiden piirissä olevat ryhmät, kuten laitoshoidossa olevat henkilöt. Siirrot toteutetaan hyvinvointialueen toimesta siten kuin hyvinvointialue on sisäisesti sopinut toteutuksesta. Kunnat ja muut viranomaiset voivat avustaa siirtoja. Väestönsiirto voi alkaa jo ennen valmiuslain voimaantuloa, jolloin suojaväistö tapahtuu pelastuslain mukaisin toimivaltuuksin.

• Valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset ovat velvollisia osallistumaan pelastuslaitoksen johdolla pelastustoiminnan suunnitteluun sekä toimimaan onnettomuus- ja vaaratilanteissa niin, että pelastustoiminta voidaan toteuttaa tehokkaasti, Pelastuslaki 46 §

Väestönsuojelutehtävät ja niihin varautuminen kuuluvat palvelevan viran- tai toimenhaltijan virkavelvollisuuksiin ja työsopimussuhteessa olevan henkilön tehtäviin. Sekä hyvinvointialueiden että kuntien on varattava henkilöitä väestönsuojelutehtäviin ja myös koulutettava varattuja näihin tehtäviin. Väestösuojelutehtäviin varatuista tehdään tarvittavat anomukset puolustusvoimille (VAP). 

• Pelastuslain 65 §:n mukaisesti valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaisen, laitoksen ja liikelaitoksen sekä muun julkisyhteisön vastuulla olevat väestönsuojelutehtävät ja niihin varautuminen kuuluvat niissä palvelevan viran- tai toimenhaltijan virkavelvollisuuksiin ja työsopimussuhteessa olevan henkilön tehtäviin.
• Valmiuslain 116 §:n mukaisesti voidaan myös määrätä henkilöitä väestönsuojelutehtäviin.

Väestön evakuointi tapahtuu esimerkiksi keräämällä väestö joltakin asuinalueelta suoraan evakuointikuljetuksiin tai kokoamalla väestö kunnan sisällä erillisiin lähettäviin evakuointikeskuksiin. Kullakin alueella on toimintatavasta oma suunnitelmansa.

Pelastuslaitos, hyvinvointialue ja kunnat yhdessä huolehtivat evakuoitavan väestön kokoamisesta evakuointikeskuksiin siten kuin väestönsuojelusuunnitelmissa on sovittu. 

Viestintä evakuoitaville muodostuu ratkaisevaksi tekijäksi, jotta tieto väestönsiirroista tavoittaa kaikki asukkaat. Viestintä täytyy suunnitella ja vastuuttaa yhteisissä suunnitelmissa. Myös tieto mukaan otettavasta omaisuudesta, lemmikeistä ym. on huomioitava.

Evakuoitavien henkilöllisyyksien toteamisesta ja henkilörekisterin ylläpidosta on sovittava ennakolta. On mahdollista, että määräys tähän annetaan valtioneuvoston taholta tai sitten henkilöllisyyksiä rekisteröi jokin muu viranomainen, jolle tehtävä on vastuutettu. Henkilöllisyyksien todentamiseen saatetaan myös tarvita virka-apua.

Evakuointikeskuksesta henkilöt lähetetään kuljetuksilla evakuointikohteeseen. Samaan aikaan osa väestöstä siirtyy itsenäisesti ulkomaille, lomamajoituksiin, sukulaisten ja ystävien luo. Kuljettamiseen liittyvistä järjestelyistä eri viranomaisten kesken sovitaan pelastuslaitoksen johdolla väestönsuojelusuunnitelmassa.

Liikenne- ja viestintäasioista vastaavat viranomaiset ovat velvollisia avustamaan kuljetusten sujuvuuden järjestämisessä

• Liikenne- ja viestintäasioista vastaavat viranomaiset ja hallinnonalan laitokset huolehtivat liikenneväylien käytön yhteistoimintakysymyksistä ja kuljetusten järjestämisestä valmiuslain 121 §:ssä tarkoitetussa väestön siirtämisessä, Pelastuslaki 65 §) 

2.2. Evakuointikeskukset ja majoituksen järjestäminen

Tilapäisen majoituksen ja muun huollon järjestämisvastuu on sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisilla. 

• Sosiaali- ja terveysviranomaiset ja hallinnonalan laitokset vastaavat niitä koskevissa säädöksissä määrätyn työnjaon mukaisesti ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä psykososiaalisen tuen palveluista ja onnettomuuden johdosta hätään joutuneiden huollosta ja majoituksesta, Pelastuslaki 46 §
• Sosiaali- ja terveysviranomaiset ja hallinnonalan laitokset vastaavat niitä koskevissa säädöksissä määrätyn työnjaon mukaisesti ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä psykososiaalisen tuen palveluista sekä valmiuslain 121 §:n nojalla siirretyn väestön majoituksesta, muonituksesta ja muusta huollosta ja siirretyn väestön tilapäisestä majoittamisesta; Pelastuslaki 65 §
• Jokaisella hyvinvointialueella oleskelevalla henkilöllä on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Muussa kuin kiireellisessä tapauksessa henkilöllä on oikeus saada riittävät sosiaalihuollon palvelut siltä hyvinvointialueelta, jonka alueella henkilöllä on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä (Sosiaalihuoltolaki 12 §)
• Tilapäistä asumista järjestetään henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee asumisensa järjestämisessä hyvinvointialueen lyhytaikaista, kiireellistä apua (Sosiaalihuoltolaki 21 §)

Tarkoituksenmukaista on, että kunnat järjestäisivät evakuointikeskuksille tilat ja hyvinvointialueet huolehtisivat niissä tapahtuvasta majoittamisesta ja henkilöiden mahdollisista sosiaali- ja terveydenhuollon kiireellisistä tarpeista. Erillisessä liitteessä on mallisopimus väestönsuojeluun tarkoitettujen tilojen varaamiseksi.

Lähettävässä evakuointikeskuksessa ei välttämättä yövytä, jolloin kyse ei kaikissa tapauksissa ole majoitustoiminnasta. Vastuurajapinnoista on sovittava tapauskohtaisesti.

Majoitukseen varattavia tiloja voi käyttöönsä ottaa valmiuslain toimivaltuuksien nojalla 

• Puolustusvoimat (ValmL 113 §)
• Pelastustoimi (ValmL 119 §)
• Kunta (ValmL 122 §)
• Maahanmuuttovirasto (ValmL 122 b §)

Vastaanottavassa evakuointikeskuksessa on varauduttava siihen, että tilapäinen majoitustoiminta voi kestää pidempään ja että uusia evakuoituja tulee keskukseen lisää samalla kun aikaisemmin tulleille järjestetään alueelta vuokra-asuntoja. 

Evakuointikeskuksiin voi tulla myös itsenäisesti siirtyneitä, jotka ovat vailla majoitusta. Evakuointikeskuksista mahdollisesti etsitään kadonneita omaisia tai tullaan hakemaan henkilöitä vietäväksi sukulaisten tai ystävien luo majoittumaan. Erityisesti ilman huoltajia olevat lapset muodostavat kriittisen ryhmän ja tarvitsevat kiireellistä sosiaalihuoltoa. 

Evakuointikeskuksessa tarvitaan info- ja rekisteröitymispiste, jossa myös muualta tulevat voidaan rekisteröidä. Näiden järjestäminen tulee ennakoida varautumissuunnitelmissa, koska vastuuta ei ole tarkoin määrätty lainsäädännössä. Myös yleiseen järjestyksenpitoon evakuointikeskuksissa on varauduttava.

Evakuointikeskuksessa tarvittaneen lääkäripalveluja sekä muita mahdollisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, lastensuojelua, psykososiaalista tukea, jotka järjestetään hyvinvointialueen toimesta ja päätöksellä. Myös evakuoitujen toimeentulosta ja sen edellytyksistä on tarpeen mukaan huolehdittava. Evakuointikeskukseen voidaan tarvita useammankin viranomaisen palveluja. 

Kunnat pyrkivät järjestämään evakuoiduille mahdollisimman nopeasti vuokrahuoneistoja pysyvämpään asumiseen, jollei ole näköpiirissä nopeaa palaamista jätettyihin koteihin. Jos asuntoja ei ole riittävästi tarjolla, määrätään valmiuslaista käyttöön luvun 6. mukaiset asuntosääntelyviranomaisen toimivaltuudet. Kunnan tulee myös varautua järjestämään evakuoiduille tarvittavia palveluja kuten oppivelvollisuusikäisten perusopetusta, varhaiskasvatusta ja muita tarvittavia palveluja. Jossakin vaiheessa osa siirtyneistä oletettavasti hakee kotikunnan muutosta.

Siirtyvien henkilöiden mukana tulisi siirtyä myös tarvittavaa resurssia niin hyvinvointialueille kuin myös kuntiin etenkin, jos resurssien tarve lähettävällä alueella on vähentynyt. Tätä resurssia on syytä määrätä myös avustaviin tehtäviin evakuointikeskuksiin.

Tarkempia määräyksiä evakuointiin liittyen voidaan antaa valmiuslain mukaisilla asetuksilla.

Turvallisuussuunnittelu on paikallista tai alueellista toimintaa, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä ja torjua onnettomuuksia, tapaturmia, rikoksia, häiriöitä sekä parantaa turvallisuuden tunnetta. Turvallisuussuunnittelu tähtää arjen turvallisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen.

Turvallisuussuunnittelu kytkeytyy vahvasti hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseen. Sähköiseen hyvinvointikertomukseen on laadittu turvallisuusmoduuli, jonka avulla turvallisuuden tilan kehittymistä voi seurata. Vastaava moduuli on kehitetty myös hyvinvointialueiden turvallisuussuunnittelun tueksi.

Sisäministeriö on julkaissut 2023 turvallisuussuunnittelutyökalun, jonka avulla kunnan on helppo luonnostella itselleen pohjarakenne kunnan turvallisuussuunnitelmaksi.

Linkkejä kaupunkien turvallisuussuunnitelmiin löytyy TUOVI-portaalista.

Turvallisuussuunnittelun menetelmiä ja osa-alueita

Rikosten ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy

• Kuntalaiskyselyt ja tutkimukset alueiden turvallisuudesta
• Yhteistyö poliisin kanssa
• Yhteistyö paikallisten yritysten kanssa (esim. kauppakeskukset) tilojen ja ympäristön turvallisuudesta sekä turvallisuuden tunteesta
• Häiriökäyttäytymiseen puuttuminen
• Monialainen viranomaisyhteistyö, nuorten syrjäytymisen estäminen
• Kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemistä kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava toimenpideohjelma
• Ankkuri-toiminta
• Marak-toimintamalli lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi
• Hoito syytteen sijaan -toimintamalli
• Sosiaali- ja terveystoimen korjaavat palvelut

Kaupunkisuunnittelu ja viestintä

• Alueellisen segregoitumisen estäminen asumisen ja kaupunkisuunnittelun keinoin
• Maakäytön suunnittelu (valaistus, avoimet tilat, kasvillisuus)
• Liikennesuunnittelu ja turvallisuus 
• Kuntalaisia ja asukkaita osallistava toiminta, osallistava budjetointi lähiympäristön turvallisuuden parantamiseksi
• Kaupunginosa- ja kyläyhdistysten turvallisuustyö
• Viestintä kuntalaisille turvallisuusasioista
• Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaminen

Työkaluja ja esimerkkejä käytännön toimista

• Turvallisuussuunnitteluoppaat
• Kuntien turvallisuussuunnitelmat
• Turvallisuuskyselyt
• Osallistava budjetointi
• Kunnan hyvinvointikertomus
• Alueellinen (hyvinvointialueen) hyvinvointikertomus
• Marak-toimintamalli
• Ankkuri-toimintamalli
• Hoito syytteen sijaan -toimintamalli
• Koulukiusaaminen ja kouluväkivallan estäminen
• Hyvinvointilähete
• Lapin Arjen turva -malli

Turvallisuus on käsitteenä laaja, ja se ulottuu lähes kaikille elämän osa-alueille. Lähiympäristön siisteys ja viihtyvyys vaikuttavat ihmisten turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Piha-alueiden ja kulkuväylien kunnossapito ja siisteys vähentävät tapaturmien riskiä. Haasteena on vähentää kaatumisten ja liukastumisten määrää ja niistä aiheutuvia vammoja ja kustannuksia.

Asumisen turvallisuuden tavoitteena on varmistaa iäkkäiden turvallinen asuminen. Kotiympäristössä tulee kiinnittää huomiota esteettömän ja turvallisen asumisen vaatimuksiin samalla kun on huomioitava ikäihmisen toimintakyvyn heikkenemisen haasteet.

Suomessa tapahtuu paljon tapaturmia kotona ja kodin lähiympäristössä verrattuna muihin läntisiin Euroopan unionin maihin. Haasteena on vähentää kodin ja vapaa-ajan tapaturmien määrää ja niistä johtuvia terveyden ja hyvinvoinnin menetyksiä sekä yhteiskunnalle aiheutuvia suuria kustannuksia.

Kuntalaisten tietoisuuden ja osaamisen parantaminen turvallisuuteen vaikuttavista ja sitä parantavista tekijöistä on tärkeää turvallisuuden tunteen sekä turvallisuuteen liittyvien asenteiden muovaamisessa.

Kuntalaiset voivat osallistua turvallisuuden parantamiseen esimerkiksi ilmoittamalla huomaamistaan epäkohdista sekä osallistumalla turvallisuus-suunnitteluun ja turvallisuuskävelyihin.

Syrjäytyminen on keskeinen tekijä turvallisuusongelmien taustalla, ja se vaikuttaa yksilön, hänen lähipiirinsä ja laajemmin koko yhteiskunnan turvallisuuteen.

Ihmiset kuluttavat yhä enemmän aikaa julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa, kuten kauppa-keskuksissa, puistoissa, toreilla ja kuntien keskustoissa. Monitoimitilojen turvallisuushaasteet ovat lisääntyneet. Kauppakeskuksen tai huoltoaseman ympäristössä tapahtuva häiriö-käyttäytyminen tai päihteiden käyttö voi heijastua myös monitoimitilan sisällä toiminnan häiriöinä ja uhkaavina tilanteina.

Katuväkivallan määrä on tutkimuksen mukaan lähes puolittunut 30 vuodessa. Yhdyskunta-suunnittelussa otetaan entistä paremmin huomioon turvallisuuteen vaikuttavia seikkoja.

Viihtyisän ja toimivan kaupunkitilan lisäksi turvallisuutta edistävät hyvin toteutetut perus-palvelut, sillä peruspalveluissa ilmenevät poikkeamat ja puutteet heijastuvat arjen turvallisuuteen.

Oppilaitokset ovat lasten ja nuorten turvallisuuden kannalta keskeisessä asemassa. Opetustoimen lainsäädännön mukaan oppilaalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön niin, että hän ei joudu väkivallan, kiusaamisen tai häirinnän kohteeksi.

Liikkumisen turvallisuuden kannalta haasteena on alkoholin ja muiden päihteiden vaikutuksen alaisten kuljettajien määrän vähentäminen. Liikennerikosten ja rattijuopumusten vuosittaisiin määriin vaikuttavat merkittävästi poliisin liikennevalvonnan laajuus ja erilaiset tehostetut liikennevalvontakampanjat sekä ylinopeuksien kameravalvonnan lisääntyminen.

Haasteena on myös mopo-onnettomuuksien ja mopojen virittelyn vähentäminen, mopoilun turvallisuuden parantaminen sekä ikääntyneiden pyöräilyn ja jalankulun turvallisuuden lisääminen. Olennaista on myös riittävän valaistuksen määrä kävely- ja pyöräteillä sekä kaduilla.

Lue lisää:

• Kotitapaturma.fi
• Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2014 - 2020
• THL: turvallisuuden edistäminen
• Kotona asumisen turvallisuus
• Asumisturvallisuustesti
• Turvallisia sote-palveluja: opas sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille
• VTKL: Kotiturva-hanke
• SPEK: Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille (OTE) -hanke
• Paloturvallisuus
• SM: Turvallinen elämä ikääntyneille
• Tietoa ikäihmisille kotona asumisen turvaksi

Kuntalaisten omatoiminen varautuminen parantaa koko kunnan häiriönsieto- ja toipumiskykyä eli resilienssiä. Varautumisesta kannattaa viestiä kuntalaisille, koska turvallisuuden tunne vaikuttaa häiriötilanteiden sietokykyyn. Yhteisöllisessä varautumisessa yhteisön jäsenet tekevät myös yhteistyötä ja tukevat toisiaan valmiustautuessaan ja reagoidessaan erilaisiin uhkiin ja kriisitilanteisiin. Viestintä lisää myös ihmisten luottamusta kuntien toimintaan. 

Kunta voi edistää kuntalaisten omatoimista varautumista antamalla kuntalaisille yleisiä ohjeita varautumisesta, tiedottamalla, miten kunta itse varautuu (kuitenkin muistaen, että osa tiedosta voi olla salassa pidettävää), kertomalla millaisiin riskeihin kuntalaiset voivat varautua, edistämällä järjestöjen kautta tapahtuvaa varautumista sekä järjestämällä asukas- ja esittelytilaisuuksia. Varautumistiedottamista on hyvä tehdä monikanavaisesti kunnan eri viestintäkanavissa.

Lue lisää:

Miten viestiä varautumisesta kuntalaisille kunnan verkkosivuilla?

Turvallisuusselvitysten tekemisestä määrätään turvallisuusselvityslaissa. Turvallisuusselvitystä voidaan hakea joko henkilölle tai yritykselle.

Henkilöturvallisuusselvityksellä tarkoitetaan henkilön nuhteettomuuden tai luotettavuuden varmistamiseksi laadittavaa selvitystä henkilön taustasta.

Yritysturvallisuusselvityksellä tarkoitetaan yrityksen ja sen vastuuhenkilöiden luotettavuuden, yrityksen tietoturvallisuuden tason sekä sitoumustenhoitokyvyn arvioimiseksi laadittavaa selvitystä.

Turvallisuusselvitysten tarkoituksena on turvallisuusselvityslain 1 §:n mukaan parantaa mahdollisuuksia ennakolta ehkäistä toimintaa, joka voi vahingoittaa valtion turvallisuutta, maanpuolustusta, Suomen kansainvälisiä suhteita, yleistä turvallisuutta tai muuta niihin verrattavaa yleistä etua taikka erittäin merkittävää yksityistä taloudellista etua taikka edellä tarkoitettujen etujen suojaamiseksi toteutettavia turvallisuusjärjestelyjä. 

Turvallisuusselvityksen tekee suojelupoliisi. Ennen turvallisuusselvityksen tekemistä kunnan täytyy hakeutua turvallisuusselvitysasiakkaaksi. Suojelupoliisi arvioit tapauskohtaisesti asiakkuuden tarpeellisuuden. Tarpeellisuus riippuu myös siitä, mikä on turvattava kohde ja täyttääkö se turvallisuusselvityslain edellytykset turvallisuusselvityksen tarkoituksesta. Lisätietoja saa Suojelupoliisin sivuilta.

Kuntien turvallisuusselvitykseen liittyviä yleisiä asioita voi tiedustella myös Kuntaliitosta kehittämispäällikkö Ari Korhoselta.

Hankintasopimuksissa varautuminen varmistaa yhteiskunnan elintärkeiden palveluiden ja tarvikkeiden saatavuuden.

Palveluiden järjestäminen tapahtuu yhä useammin monituottajamallilla, olipa kysymys yksityisestä tai julkisesta palvelusta. Palveluiden järjestämistä koskevat samat periaatteet ja velvoitteet riippumatta tuotetaanko palvelu itse vai hankitaanko se ulkoa. Järjestämis- ja tuottamisvastuun jakautuminen usean toimijan kesken edellyttää järjestämisvastuussa olevalta taholta entistä kokonaisvaltaisempaa hankintojen riskienhallintaa, markkinoiden tuntemusta ja tuotantotapa-analyysiä.

Hankinnoissa varautuminen edellyttää, että organisaatio tunnistaa riskienhallinnan toimenpiteitä edellyttävät hankinnat. Varautumalla varmistetaan, että yhteiskunnan elintärkeät palvelut toimivat kaikissa tilanteissa tuottajasta riippumatta. Toiminnan jatkuvuudenhallinta, huoltovarmuus, varautumissuunnitelmien yhteensovittaminen järjestäjän ja tuottajan välillä sekä mahdollinen yhteinen etukäteisvalmistelu häiriötilanteen varalle on huomioitava jo palvelujen kilpailuttamisvaiheessa.

Hankinnoissa varautuminen edellyttää esimerkiksi seuraavien kysymysten selvittämistä:

• Onko hankittava palvelu kriittinen?
• Mitä tuotannontekijöitä tarvitaan, että palvelu toimii?
• Hankitaanko koko palvelu ulkoa?
• Hankitaanko jokin osa palvelua ulkoa?
• Mihin osaan palveluketjua tai palvelun jatkuvuuden edellytyksiä liittyy hankintaa?

Olemme julkaisseet kaksi opasta hankinnoissa varautumisesta:

• Kuntaliiton varautuminen hankinnoissa
• Hankittavien palvelujen sopimusehdot ja varautuminen sopimuksen päättymiseen – Opas sote-järjestämislain 15 §:n tulkinnasta hyvinvointialueille

Kuntalain 14 §:n mukaisesti valtuusto päättää kunnan konserniohjeesta, joka on pysyväluonteinen periaatteellinen ohje kunnan tytäryhteisöille.

Konserniohjeessa on suositeltavaa varmistaa tytäryhteisöille velvollisuus varautua palveluiden mahdollisimman hyvään hoitamiseen normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Myös varautumisen sisältöön liittyvistä täsmällisemmistä periaatteista voidaan määrätä konserniohjeessa. Periaatetasolla voidaan määrittää esimerkiksi velvollisuus varautua kriittisissä hankintasopimuksissa, määrätä varautumissuunnitelmien tarkistamisesta, riskienarvioinnista tai velvollisuudesta osallistua kuntakonsernin etukäteisvalmisteluihin ja harjoitteluun. Lisäksi velvollisuudesta raportoida emokaupungille varautumisesta voidaan määrätä konserniohjeessa. Konserniin kuuluvien yhteisöjen on syytä olla mukana varautumisen suunnittelussa etenkin silloin, kun niiden palvelut ovat konsernin toimintojen kannalta kriittisiä.

Esimerkki konserniohjeen määräyksestä varautumisen osalta

Tytäryhteisöllä on velvollisuus varautua palveluiden mahdollisimman hyvään hoitamiseen myös normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Osana varautumista tytäryhteisön tulee laatia arvio uhista ja riskeistä, jotka voivat keskeyttää toiminnan. Varautuminen on huomioitava toiminnan keskeyttävien uhkien osalta myös hankintasopimuksissa. Tytäryhteisö on velvollinen osallistumaan kuntakonsernin yhteiseen varautumissuunnitteluun ja valmiusharjoituksiin. Varautumissuunnitelma tulee tarkistaa neljän vuoden välein tai silloin kuin turvallisuustilanteen muutos tai muu painava syy sitä edellyttää. 

Laajamittaisen maahantulon tilanne voi syntyä, jos Suomeen tulee lyhyessä ajassa paljon kansainvälistä suojelua hakevia ihmisiä. Laajamittaisen maahantulon tilanteelle ei ole tarkkarajaista määritelmää. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (YTS 2018) mukaan laajamittaisen maahantulon tilanteessa maahantulijoiden määrä voi ylittää 20 000 henkilön rajan.

Laajamittaisen maahantulon tilanteessa on vaarana, ettei maahantulijoiden hallintaa, rekisteröintiä ja vastaanottoa pystytä järjestämään hallitusti eikä oleskelulupamenettelyä toteuttamaan nopeasti. Pitkittynyt oleskelu vastaanottokeskuksissa viranomaisprosessien ollessa kesken tai maasta poistamisen täytäntöönpanoa odotettaessa lisää sekä häiriötilanteiden todennäköisyyttä että riskiä laittoman maassa oleskelun lisääntymisestä. Laajamittaisen maahantulotilanteen jälkeen kotouttaminen ja muut mahdolliset toimet vaativat myös resursointia ja viranomaisten yhteistoimintaa.

Vastuu maahantulijoiden vastaanottamisesta on Maahanmuuttovirastolla.

• Vastaanoton ja auttamisjärjestelmän käytännön toiminnan ohjaus, suunnittelu ja valvonta kuuluvat Maahanmuuttovirastolle (Vastaanottolaki 8 §).
• Maahanmuuttovirasto vastaa valtion vastaanotto- ja järjestelykeskusten ylläpidosta ja päättää niiden perustamisesta, lakkauttamisesta ja toimipaikoista (Vastaanottolaki 9 §).
• Maahanmuuttovirasto sopii kunnan, kuntayhtymän, muun julkisoikeudellisen yhteisön taikka yksityisen yhteisön tai säätiön kanssa vastaanotto- tai järjestelykeskuksen perustamisesta, lakkauttamisesta ja toimipaikasta (Vastaanottolaki 10 §).
• Jos Suomeen tulee niin suuri määrä ulkomaalaislain 109 tai 133 §:ssä tarkoitettuja ulkomaalaisia, että heitä ei voida sijoittaa vastaanottokeskuksiin tai että maahantulon edellytysten selvittäminen ja maahantulijoiden rekisteröinti tavallisessa menettelyssä ei ole mahdollista, vastaanottopalvelut järjestää järjestelykeskus. Majoitus järjestelykeskuksessa on tarkoitettu lyhytaikaiseksi. Majoittuvalle annetaan hyödykkeitä välttämätöntä toimeentuloa varten (Vastaanottolaki 12 §).
• Maahanmuuttovirasto vastaa varautumisesta kansainvälistä suojelua hakevien tai tilapäistä suojelua saavien vastaanoton järjestämiseen laajamittaisen maahantulon tilanteessa. Maahanmuuttovirasto laatii valtakunnallisen valmiussuunnitelman laajamittaisen maahantulon varalta sekä ohjaa muiden viranomaisten ja toimijoiden varautumista vastaanoton järjestämiseen. (Vastaanottolaki 12 §)
• Maahanmuuttovirasto toteuttaa 2 momentissa tarkoitettuja tehtäviään sekä muita tarvittavia toimenpiteitä yhteistyössä muiden viranomaisten ja 10 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tahojen kanssa (Vastaanottolaki 12 §).
• Maahanmuuttovirasto voi vastaanottopalvelujen järjestämistä varten tarvittavien tilojen riittävyyden varmistamiseksi poikkeusoloissa päätöksellään velvoittaa rakennuksen tai huoneiston omistajan tai haltijan luovuttamaan vähintään 30 henkilön yhteismajoittamiseen soveltuvan rakennuksen tai huoneiston Maahanmuuttoviraston käyttöön. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, missä kunnissa toimivaltuutta voidaan käyttää. (Valmiuslaki 122 b §).

Kokemukset maahantulon kiihtymisestä syksyllä 2015 ja keväällä 2022 ovat osoittaneet, että koko yhteiskunnan turvaverkkoa on tarvittu vastaanoton onnistumiseksi. Ensisijaista on vastaanottojärjestelmän toimivuus ja kaikkiin tilanteisiin riittävällä tavalla mukautuva vastaanottokyky. Henkilöt ohjataan vastaanottokeskuksiin ja he saavat sieltä tarvittavat palvelut. On mahdollista, että vailla muuta suojaa olevat voivat tarvita kiireellisiä sosiaali- ja terveyspalveluita, ennekuin ohjaus maahanmuuttoviraston vastaanottopalveluihin onnistuu. Kiireellisen sosiaali- ja terveydenhuollon osalta vastuu kuuluu hyvinvointialueille. Kunnan vastuulle kuuluvat perusopetuksen ja joissakin tapauksissa varhaiskasvatuspalveluiden järjestäminen. 

Vastuut pääpiirteittäin vastaanotossa

Maahanmuuttovirasto

• Maahanmuuttovirasto on maahanmuutto-, turvapaikka-, pakolaisuus- ja kansalaisuusasioissa päätöksenteko-organisaatio ja vastaanottojärjestelmän ylläpitäjä
• Vastaa vastaanoton ja auttamisjärjestelmän käytännön toiminnan ohjauksesta, suunnittelusta ja valvonnasta
• Vastaa valtion vastaanotto- ja järjestelykeskusten ylläpidosta ja päättää niiden perustamisesta, lakkauttamisesta ja toimipaikoista
• Vastaa vastaanotto- ja järjestelykeskuksen laajentamista, supistamista ja lakkauttamista
• Vastaa varautumisesta kansainvälistä suojelua hakevien tai tilapäistä suojelua saavien vastaanoton järjestämiseen laajamittaisen maahantulon tilanteessa.

Vastaanottokeskus

• Vastaa vastaanottopalveluiden järjestämisestä kuten majoitus, vastaanotto- ja käyttöraha, sosiaalipalvelut, terveydenhuoltopalvelut, tulkki- ja käännöspalvelut sekä työ- ja opintotoiminta

Järjestelykeskus

• Jos Suomeen tulee niin suuri määrä ulkomaalaislain 109 tai 133 §:ssä tarkoitettuja ulkomaalaisia, että heitä ei voida sijoittaa vastaanottokeskuksiin tai että maahantulon edellytysten selvittäminen ja maahantulijoiden rekisteröinti tavallisessa menettelyssä ei ole mahdollista, vastaanottopalvelut järjestää järjestelykeskus. Majoitus järjestelykeskuksessa on tarkoitettu lyhytaikaiseksi. Majoittuvalle annetaan hyödykkeitä välttämätöntä toimeentuloa varten.

Hyvinvointialue

• Vastaa kiireellisten sosiaali- ja terveyspalveluiden antamisesta kaikille hyvinvointialueella oleskeleville

Kunta

• Vastaa perusopetuspalveluiden ja varhaiskasvatuspalveluiden järjestämisestä
• Vastaa kunnan kotouttamispalveluiden järjestämisestä myöhemmässä vaiheessa 

Lue lisää:

Laajamittaisen maahanmuuton valmiussuunnitelma – Varautumismalli kunnille

Kunta vastaa säteilyturvaonnettomuustilanteessa omista lakisääteisistä palveluistaan kuten normaalioloissakin. Kunta on velvollinen pyydettäessä antamaan virka-apua pelastustoiminnassa ja väestösuojelussa pelastusviranomaiselle, joka johtaa pelastustoimintaa säteilyvaaratilanteessa.

Säteilyvaaratilanteessa kunnalla on muiden lakisääteisten vastuidensa lisäksi vastuu myös vesihuollon järjestämisestä, jätehuollon järjestämisestä ja ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä. Viranomaisille laissa annettua toimivaltaa voi kuitenkin käyttää vain ao. viranomainen, ei esim. kunnan johtoryhmä.

Viranomaisvastuista

• Säteilyturvaonnettomuudessa viranomaisvastuita lankeaa usealle eri toimijalle riippuen tilanteesta ja toteutettavista pelastustoimista. Vakavassa laajaa aluetta koskevassa säteilyvaaratilanteessa tarvitaan toimia kaikilla hallinnon aloilla ja kaikilla hallinnon tasoilla.
• Akuutissa onnettomuustilanteessa pelastuslaitos johtaa toimintaa ja kunta on velvollinen pyydettäessä antamaan apua pelastusviranomaiselle.
• Säteilyturvakeskus STUK toimii valtakunnallisena asiantuntijaviranomaisena.
• Jälkivaiheessa, siirryttäessä välittömistä pelastustoimista elinympäristön turvallisuuden varmentamiseen, päävastuu on sosiaali- ja terveysministeriön (STM) hallinnonalalla mutta vastuuta jakautuu usealle eri toimijalle esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön (MMM) sekä ympäristöministeriön (YM) hallinnonaloille. Myös Ruokavirastolla ja Valviralla on merkittävä rooli. Valtioneuvosto voi antaa säteilyturvalain mukaisissa asioissa asetuksia.
• Säteilyturvakeskus (STUK) valvoo ydinenergian ja säteilyn käytön turvallisuutta ja turva- ja valmiusjärjestelyjä sekä säteilytilannetta, ylläpitää tehtäviensä edellyttämää valmiutta normaalista poikkeavien säteilytilanteiden varalta, ilmoittaa, varoittaa ja raportoi poikkeavista säteilytilanteista, arvioi säteilytapahtumien turvallisuusmerkitystä sekä antaa suojelutoimia koskevia suosituksia.
• Hyvinvointialueen pelastusviranomainen johtaa pelastustoimintaa. Kunnan viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset ovat velvollisia osallistumaan pelastuslaitoksen johdolla pelastustoiminnan suunnitteluun sekä toimimaan onnettomuus- ja vaaratilanteissa niin, että pelastustoiminta voidaan toteuttaa tehokkaasti. 

Varhaisvaihe

• Varhaisvaiheella tarkoitetaan tilannetta, jossa elinympäristön säteilytaso nousee eli radioaktiivinen pilvi on päällä.
• Säteilyvaaratilanteen varhaisvaiheen suojelutoimet kohdistuvat erityisesti ihmisiin ja tuotantoon. Toimien tavoitteena tässä vaiheessa on sekä suojella ihmisiä että helpottaa ja lieventää jälkivaiheessa tarvittavia toimia.

Suojautuminen kunnan toimipisteissä 

• Kunnan rakennuksissa (koulut, kirjastot, uimahallit) tulee olla ohje säteilyturvaonnettomuudelta suojautumiseen.

• Henkilökunnan tulisi olla koulutettuja suojautumiseen. Rakennuksiin suojaudutaan enintään kahdeksi vuorokaudeksi.

  Rakennusten ilmanvaihto tulee olla nopeasti suljettavissa, sekä automaattiohjauksella että manuaalisesti paikan päällä.

• Veden, ruoan, sähkön, lämmön ja toimivien tietoliikenneyhteyksien tai muun kommunikaation mahdollisuus on varmistettava ennalta, jos laitokseen jouduttaisiin suojautumaan.
• Toimipisteissä tulee olla saatavilla jodia (vain alle 40-vuotiaat sekä raskaana olevat, vain viranomaisten määräyksestä) sekä yhteydet ulkopuoliseen tiedonsaantiin (esim. hätäradio).
• Jos on mahdollista, kunnan rakennusten sijasta suojaudutaan koteihin. Suojautumisaika riippuu siitä, kuinka lähellä säteilylähde on suojattavaa, millaiset ovat sääolosuhteet ja milloin laskeuman arvioidaan saapuvan. Varhaisvaiheen alkaessa ulkona ei voi enää liikkua ilman suojausta.
• Mitä useampi ehtii suojautua kotiin ennen laskeuman tuloa, niin pitkittyneessä tilanteessa sitä helpompi on tukitoimien järjestäminen laitoksiin suojautuneille.
• Koteihin suojaudutaan vastaavasti kuten kunnan laitoksiin.

Kriittiset palvelut, raaka-aineet ja vesi

• Alueella, jolle on määrätty sisälle suojautuminen, on tarpeen yhä ylläpitää kriittistä infrastruktuuria, sekä yleistä turvallisuutta ja järjestystä. Näissä tehtävissä toimivien henkilöiden säteilysuojelusta lisätietoa saa STUK:n ohje VAL 1:stä kappaleesta 2.3.
• Varautumisessaan kunnan tulee suunnitella ennakkoon, millä tavoin välttämättömiä palveluja ylläpidetään ja huolehditaan samalla työntekijöiden säteilysuojelusta. Myös etäpalveluiden mahdollisuus tulee ottaa huomioon. Etäpalveluilla voi olla huomatta merkitys henkisen kriisinkestävyyden kannalta.
• Laskeumatilanteessa pintavesi voi kontaminoitua, mutta tällöinkin pohjavesi säilyy puhtaana, koska kulkeuma pintavedestä pohjaveteen on erittäin hidasta ja vesi suodattuu maakerroksissa. Vesijohtoveden puhtaus varmistetaan vedenkäsittelyn aikana. Talousveden laatu varmistetaan mittaamalla. Jos talousveden käytölle asetetaan käyttörajoituksia, ne ovat todennäköisesti lyhytaikaisia ja koskevat veden käyttöä juoma- ja ruuanlaittovetenä. Pesuvetenä voi käyttää myös radioaktiivisilla aineilla kontaminoitunutta vettä.
• Valviran ohje talousveden laadun turvaamisesta erityistilanteissa
• Säteilyvaaratilanteessa ulkotiloissa olevat raaka-aineet ja muut suojaamattomana olevat tuotteet voivat kontaminoitua. myös elintarvikkeet ja niiden raaka-aineet sekä rehu voivat kontaminoitua. Kontaminoitumista voi tapahtua myös tuotannon ja käsittelyn eri vaiheissa, esimerkiksi peltoviljelyssä, kasvihuoneissa, varastoissa, tuotantolaitoksissa ja kaupoissa. Myöhemmässä vaiheessa radioaktiiviset aineet voivat kulkeutua ravintoketjussa elintarvikkeiden kautta ihmisiin.  
• Elintarvikkeiden ja rehujen alkutuotannon suojaaminen on tarpeen aloittaa säteilyvaaratilanteessa mahdollisimman nopeasti. Lisätietoja löytyy STUK:n VAL 1 -ohjeen kappaleesta 2.4. 

Evakuointi

• Jos viranomaiset arvioivat, ettei sisälle suojautuminen riitä, väestö määrätään poistumaan tilapäisesti vaara-alueelta.
• Pelastuslaitos johtaa evakuointia ja kunnan tulee muiden viranomaisten ohella varautua avustamaan pelastuslaitosta evakuoinnissa ja pelastustoiminnassa.
• Pelastuslaitosten, hyvinvointialueiden ja kuntien tulee varautua yhteistoiminnassa evakuoitujen henkilöiden vastaanottoon ja tilapäiseen majoittamiseen onnettomuusalueen ulkopuolella.

Viestintä

• Varsinaisesta viranomaisviestinnästä vastaavat viranomaistahot, kukin oman vastuualueensa mukaisesti.
• Valtakunnallisesti tietoa antavat STUK sekä asiasta vastaavat ministeriöt. Paikalliset ohjeet pelastustoiminnan osalta antaa hyvinvointialueen pelastusviranomainen.  
• Kunnan on syytä varautua jakamaan kuntalaisille tietoa säteilyturvaonnettomuudesta niin paljon kuin mahdollista. Viestinnässä on syytä ottaa huomioon erilaiset tilanteet kuten onko kunnan palvelukiinteistöihin suojautunut ihmisiä, evakuoidaanko aluetta, onko syntymässä liikenneruuhkia, onko alueita suljettu, tarvitaanko vastauksia eniten kysyttyihin kysymyksiin (yleisneuvonta) jne. 

Jälkivaihe

• Jälkivaiheella tarkoitetaan tilannetta, jossa radioaktiivinen pilvi on poistunut eikä elinympäristön säteilytaso enää nouse.
• Säteilyvaaratilanteen jälkivaiheen suojelutoimet kohdistuvat ihmisten ja tuotannon lisäksi elinympäristöön ja yhteiskunnan toimintojen palauttamiseen.
• Onnettomuuden seurauksia lieventäviä töitä ovat jälkivaiheessa esimerkiksi sisätilojen ja ympäristön puhdistaminen, onnettomuuslaitoksen ja rakennusten korjaaminen ja puhdistaminen, kontaminoituneen alueen vartiointi, kulunvalvonta kulkurajoitusalueella, säteilytilanteen kartoitus ja muu mittaustoiminta sekä puhdistuksessa syntyvien jätteiden käsittely ja hävittäminen.
• Toimet, erityisesti laajemmat puhdistustoimet, voivat jatkua senkin jälkeen, kun valtioneuvosto on tehnyt päätöksen säteilyvaaratilanteen päättämisestä (SätL 137 §).
• Jos henkilö saattaa altistua suojelu-, puhdistus-, tai pelastustoimissa ionisoivalle säteilylle, katsotaan hänen olevan säteilylain 4 § 33k mukainen säteilyvaaratyöntekijä, jona toimimiseen vaaditaan koulutus. Kun valtioneuvosto on päättänyt säteilyvaaratilanteen, puhdistustoimia tekeviin henkilöihin sovelletaan normaalitilanteen työntekijöiden säännöksiä.
• Radioaktiivisia aineita sisältävät jätteet on lajiteltava niiden sisältämien radioaktiivisten aineiden määrien ja jätetyypin mukaisesti. Radioaktiivisen jätteen sijoitus on oltava selvillä ennen puhdistustoimien aloittamista. Kuntien on tehtävä jätehuollon kanssa yhteinen suunnitelma radioaktiivisen jätteen keräämisestä ja kuljettamisesta loppusijoituspaikkaan.
• Ympäristöterveydenhuolto suorittaa säteilytasojen mittauksia. Mittalaitteista tulee olemaan pulaa, joten kunnan tulee yhteistyössä ympäristöterveydenhuollon kanssa varmistaa tarvittavien mittalaitteiden olemassaolo.

KUJA-arviointimallilla tarkoitetaan Kuntien jatkuvuudenhallinta -hankkeessa kehitettyä arviointimallia, jonka avulla mikä tahansa organisaatio voi arvioida omaa varautumistaan.

Kuja-arviointimallissa organisaation varautumisen tasoa arvioidaan viiden osa-alueen kautta: 1. Taito johtaa 2. Onnistuneet prosessit 3. Kyky ennakoida ja suunnitella 4. Valmius kriisijohtamiseen häiriötilanteissa 5. Yhteistyö

Ohessa on linkki Excel-taulukkoon, johon voit täyttää arvioisi organisaatiosi kyvystä/tasosta kuhunkin annettuun ominaisuuteen. Taulukko laskee yhteen pisteet ja kertoo organisaatiosi edistymisestä kullakin osa-alueella. Ennen täyttämistä, lue taulukon täyttöohjeet.

KUJA-arviointimallin ohje

KUJA-arviointimalli

KUJA-pikatesti

KUJA-hanke

Kuntien jatkuvuudenhallintahanke (KUJA) toteutettiin Kuntaliiton ja Huoltovarmuuskeskuksen yhteistyönä vuosina 2014–2016. Hankkeen tavoitteena oli tukea ja kehittää kuntasektorin varautumista ja jatkuvuudenhallintaa luomalla ja jalkauttamalla yhtenäiset perusteet, toimintamallit sekä työvälineet kuntien ja kuntakonsernien toimijoiden tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan toteuttamiseksi.

Hankkeen tavoitteena oli kehittää kuntakentän toimijoiden kykyä ja valmiuksia varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen kaikissa tilanteissa. Hankkeen tuottamat työkalut tukevat laajasti uhkien ja häiriöiden hallinnan kehittämistä ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaamista kaikissa tilanteissa, ja ne kytkevät osaltaan kriittiset toimijat yhteistoimintaan paikallishallintotasolla.

KUJA2-hanke (2017–2019) oli jatkoa hankkeen ensimmäiselle vaiheelle. Sen tavoitteena oli

• jatkaa kuntien jatkuvuudenhallinnan tukemista ja laajentaa työ myös tuleviin maakuntaorganisaatioihin
• tukea tulevia maakuntia varautumisessa sekä varautumiseen liittyvässä yhteistyössä niiden keskeisten sidosryhmien kanssa
• edistää sote- ja maakuntauudistuksen onnistumista varautumisen osalta sekä yhteistä ymmärrystä varautumiseen liittyen

Hanke tuki valtakunnallisia varautumiselle asetettuja tavoitteita sekä sisäministeriön ja aluehallintovirastojen varautumiseen liittyviä tehtäviä. Hankkeen tuotoksia olivat muun muassa päivitetty jatkuvuudenhallinnan kokonaiskonsepti sekä kuntien kansallisen varautumisverkoston perustaminen.

Hankkeessa myös tuotettiin ja koottiin yhteen toimintamalleja, työkaluja ja hyviä käytänteitä kuntien ja maakuntien hyödynnettäväksi. Lisäksi laadittiin esiselvitys alueelliseen ennakoivaan tilannekuvaan liittyvistä tietotarpeista ja tietojärjestelmistä sekä suositus satamien varautumisesta. Yksi tavoitteista oli tukea yhdessä ELVAR-toimikuntien kanssa julkisen sektorin ja elinkeinoelämän varautumisen yhteensovittamista.

Lue lisää:

• KUJA-hankekertomus
• KUJA2-hankkeen yleisesittely
• KUJA-hanke pähkinänkuoressa

Euroopan unionissa jäsenvaltioiden välillä on erilaisia kriisi- ja avunantomekanismeja, jotka parantavat unionin häiriönsietokykyä. Jäsenmaiden keskinäinen tuki EU:n sisällä on erittäin tärkeä myös siviiliyhteiskunnan varautumiselle. Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Kiinan maailmanlaajuisen taloudellisen ja poliittisen vallan tavoittelu, terrorismi, rikollisuus, kyber- ja hybridivaikuttaminen ovat ilmiöitä, jotka näyttäytyvät joka puolella Eurooppaa. Vahvistamalla keskinäistä yhteistyötä, kehittämällä lainsäädäntöä ja luomalla yhteisiä tukimekanismeja keskinäiselle avunannolle luodaan kriisinkestävyyttä EU-alueelle.

Keskinäisen avunannon periaatteita on kirjattu Euroopan unionin perussopimukseen. Euroopan unionista tehdyn sopimukset (SEU) artikla 42.7. velvoittaa jäsenvaltiot antamaan toisilleen apua ”kaikin käytettävissään olevin keinoin” aseellisen hyökkäyksen tilanteessa. Toinen perussopimus (SEUT) artikla 222 edellyttää, että unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi.

UCPM – Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismi oikeuttaa minkä tahansa maan pyytämään apua UCPM:n kautta, kun maan omat voimavarat eivät riitä vakavasta onnettomuus- tai häiriötilanteesta selviämiseen. Pelastuspalvelumekanismi kattaa kaikenlaiset luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit, kuten suuronnettomuudet, teknologiset, kemikaali- ja ympäristöonnettomuudet sekä terroritekojen jälkiseuraukset. Apu voi olla esim. asiantuntija-, pelastusjoukkue- tai materiaaliapua.

RescEU on EU-tason turvaverkko, josta maa voi pyytää apua vakavissa kriisitilanteissa ja jonka kautta resursseja jaetaan paremmin EU-maiden ja yhteistyömaiden välillä. RescEU-valmiuksia kehitetään erityisesti kolmella osa-alueella: metsäpalojen lentosammutus, lääkinnälliset hätätilanteet ja CBRN-uhat.

Lisäksi konkreettisista kriisivälineistä löytyvät myös hybridityökalupakki ja kyberdiplomatian työkalupakki.

Komissio antoi syksyllä 2022 ehdotuksen SMEI-asetuksesta, joka on sisämarkkinoiden hätäapuväline vahvistamaan jäsenvaltioiden huoltovarmuutta. Ehdotuksesta on syntymässä sisämarkkinoiden hätätilaa ja häiriönsietokykyä koskeva säädös (IMERA). Sen tavoitteena on varmistaa sisämarkkinoiden toiminta kriisitilanteissa sekä vahvistaa sisämarkkinoiden kriisinsietokykyä sekä varautumista erityyppisiin kriiseihin sekä kysynnän ja tarjonnan häiriöihin. Kriisin luonteesta ja syvyydestä riippuen mekanismi sisältää eri toimia kuten strategisesti merkittävien tuotteiden seuranta, strateginen varastointi, yhteishankinnat, ilmoitusvelvollisuus jäsenmaille strategisiin tuotteisiin kohdistuvista toimista ja rajoituksista henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen, suosituksia strategisten varastojen jakelusta ja toimia kriisirelevanttien tuotteiden saatavuuden ja jakelun varmistamiseksi

Uusimmat direktiivit vahvistamaan EU-alueen kriittisten toimijoiden häiriönsietokykyä ja kyberturvallisuutta ovat CER-direktiivi (laki kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvystä) sekä NIS2-direktiivi (laki kyberturvallisuuden riskienhallinnasta). Direktiivien mukaiset kansalliset lait tulevat voimaan lokakuussa 2024.

Myös Naton sateenvarjon alla edistetään sotilaallisen puolustuksen lisäksi siviilivalmiutta ja jäsenmaiden kriisinkestävyyttä. Nato määrittelee kriisinkestävyyden eli resilienssin yhteiskunnan kykynä vastustaa ja toipua shokeista, kuten luonnonkatastrofeista, kriittisen infrastruktuurin häiriöistä tai hybridi- tai aseellisesta hyökkäyksestä. Naton seitsemän resilienssin perusvaatimusta (Baselines Requirements) ovat valtionhallinnon ja kriittisten yhteiskuntapalveluiden jatkuvuuden varmistaminen, energiahuollon turvaaminen, suurten väestöliikkeiden hallinta, elintarvike- ja vesihuollon turvaaminen, kyky käsitellä suuria määriä siviiliuhreja, viestintäjärjestelmien toimintakyvyn turvaaminen ja kuljetusjärjestelmien turvaaminen.

Pelastusopisto ylläpitää varautumisen tietopankkia, josta löytyy linkkejä eri viranomaisten ja tahojen varautumisaineistoihin.

Lue lisää:

Varautumisen tietopankki – Pelastusopisto